Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa Suomen vakiintuneista perhoslajeista 421 eli 17,8 prosenttia arvioitiin uhanalaisiksi. Suomessa vakiintuneesti lisääntyviä perhoslajeja on kaikkiaan 2 362. Suomen uhanalaisista eliöistä joka kuudes on perhonen.
Joka viidennen perhoslajimme kannoissa on tapahtunut isoja muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Se on iso muutos. Nyt kymmenessä vuodessa perhoslajistossamme on tapahtunut yhtä suuri muutos kuin 1900-luvulla tapahtui 50 vuodessa, kuvaa Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila.
Nukulasulkanen on pelkästään nukulalla elävä laji, joka hävisi Suomesta 1954, kun sen Turussa ollut esiintymä rakennettiin. 2010-luvun alkupuolella laji palasi takaisin suostuisten ilmavirtausten saattelemana ja muodosti populaatiot Raaseporiin ja Vantaalle. Kuva: Jari Kaitila
"Koi on yhtä tärkeä laji kuin kaunis päiväperhonen"
Jos ei ole perhosasiantuntija, muutosta ei välttämättä huomaa, koska huomio kiinnittyy vain päiväperhosiin.
– Perhosista 95 prosenttia on muita kuin päiväperhosia. Meille perhostutkijoille koi on yhtä lailla tärkeä laji kuin jokin kaunis päiväperhonen, muistuttaa Kaitila.
Ilmaston lämpeneminen on hyödyttänyt eteläistä perhoslajistoa ja meille on vakiintunut lähes 50 uutta perhoslajia.ja etelässä ja nyt niitä on napapiirille asti. Häiveperhoset ovat nyt melko yleisiä, mutta 1900-luvulla häiveperhosia ei tavattu kuin 1930-luvulla ja 1990-luvulla aivan etelässä ja pikkuhäiveperhosta ei meillä ollut lainkaan, mainitsee Kaitila.
Arktiselle liuskepaljakkayökköselle ilmaston lämpeneminen on vakava uhka. Lajilla tunnetaan vain kolme esiintymää Käsivarren korkeimmilla tuntureilla ja viimeisen viiden vuoden aikana laji on havaittu niistä vain Urtasvankalta. Kuva: Kalle Männistö
Pohjoinen perhoslajisto kärsii lämpenevästä ilmastosta
Sen sijaan pohjoinen perhoslajisto on kärsinyt ilmaston lämpenemisestä. Esimerkiksi tunturilajisto on uhattuna, koska niillä ei ole mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi.
– Näyttäisi, että tunturinlakien lajit kuten kääpiöhopeatäplä ja liuskepaljakkayökkönen ovat alkaneet taantua 2000-luvulla. Pohjoisen lajeja tullaan todennäköisesti menettämään, jos ilmastokehitys jatkuu tällaisena, ennakoi Kaitila.
Kääpiöhopeatäplä on arktisin päiväperhosemme, jota ilmaston lämpeneminen uhkaa vakavasti. Etsinnöistä huolimatta lajia on havaittu viimeisen 10 vuoden aikana vain Suomen ja Norjan rajalla sijaitsevalta Duelljehuhput-tunturilta ja sielläkin yksilömäärät ovat hyvin pieniä. Kuva: Kalle Männistö
Lämpenemisestä kärsivien lajien määrä 10-kertaistunut
Noin sadan perhoslajin arvioidaan kärsivän ilmaston lämpenemisestä. Edelliseen vuoden 2010 uhanalaisarviointiin verrattuna ilmaston lämpenemisestä kärsivien perhoslajien määrä on kasvanut 10-kertaiseksi.
– Uusimmassa uhanalaisarvioinnissa pystyttiin näkemään ilmaston lämpenemisen vaikutukset myös taantumisen osalta. On perhoslajeja, jotka selkeästi taantuvat ilmaston lämpenemisen vuoksi. Etelästä meille tulee kokonaan uusia lajeja ja todella monet lajit siirtyvät pohjoiseen päin. Asiat tapahtuvat perhosilla nopeammin kuin monilla muilla eliölajeilla. Huolestuttavaa on se, että ilmastossa on toistaiseksi tapahtunut melko pieni muutos, mutta luonnossa tapahtunut muutos on jo näin iso, huomauttaa Kaitila.
Heikkenevät elinympäristöt toinen iso uhka perhosille
Elinympäristöjen heikkeneminen on kuitenkin edelleen suurin perhoslajien taantumista aiheuttava tekijä. Se on merkittävin syy yli 150 perhoslajin taantumiseen.
– Elinympäristöjen heikkeneminen on Etelä-Suomessa yhtä merkittävä uhka kuin ilmastonmuutos. Monia vielä 1900-luvulla yleisiä lajeja saa nyt etsiä. Esimerkiksi täpläpapurikko oli eteläisen Suomen kuusimetsissä yleinen laji, mutta 2000-luvun puolella se on taantunut, koska kuusikoita on hakattu paljon, kertoo Kaitila.
Erityisesti paahdeympäristöissä ja merenrantaniityillä esiintyvien perhosten tilanne on huono, koska niiden elinympäristöt ovat heikentyneet.