Lääkärit ovat aiemmin uskoneet, että särkyneen sydämen syndrooma on väliaikainen, ja ihminen palautuu siitä ennalleen.
Kerroimme aiemmin äidistä, joka kuoli "sydänsuruun" 10-vuotiaan poikansa menehtymisen jälkeen. Aberdeenin yliopiston tutkijoiden mukaan särkynyt sydän todella muuttaa ihmistä: sydämen särkymisen jälkeen ihminen ei välttämättä toivu enää koskaan ennalleen, kertoo Huffington Post.
Yleensä sydämen särkyminen on pelkkä kielikuva, jolla viitataan ihmisen kokemaan suruun. Toisille särkynyt sydän on kuitenkin todellinen ongelma: vakava henkinen tai fysiologinen stressi voi johtaa ”särkyneen sydämen syndroomaan", joka iskee yleensä keski-iän ylittäneisiin naisiin. Sydän voi särkyä esimerkiksi läheisen kuoleman koittaessa tai luonnonmullistuksen aiheuttaman stressin vuoksi.
Särkyvä sydän ei murru osiin, kuten animaatioissa, vaan sen vasen kammio vaurioituu eikä pumppaa yhtä tehokkaasti kuin ennen. Oireet voivat olla sydänkohtauksen kaltaisia.
Lääkärit ovat aiemmin uskoneet, että särkyneen sydämen syndrooma on väliaikainen, ja ihminen palautuu siitä ennalleen, mutta Aberdeenin yliopiston tutkijoiden mukaan tämä ei ehkä olekaan totta. Tutkijat havainnoivat särkyneen sydämen syndroomasta kärsiviä kahden vuoden ajan.
Osa tutkittavista uupui rasituksen aikana nopeammin, heillä oli arpikudosta sydämessään ja heidän pitkän ajan eloonjäämisennusteensa oli samantapainen kuin sydänkohtauksen kärsineillä.
Tutkimuksessa oli mukana vain 37 henkilöä, joten lisäselvityksiä aiheesta kaivataan. Tulos kuitenkin viittaa siihen, että särkyneen sydämen syndrooma pitäisi ottaa vakavammin: nyt syndroomaan ei ole pitkäaikaishoitoa, koska lääkärit ovat olettaneet, että ihmiset toipuvat siitä täysin.
– Uusi tutkimus osoittaa, että sillä (syndroomalla) on pitkäaikaisia vaikutuksia sydämen terveydelle, ja antaa ymmärtää, että meidän pitäisi hoitaa potilaita samalla tavalla kuin heitä, joilla on sydänpysähdyksen riski, brittiläisen sydänjärjestön avustava lääketieteellinen johtaja kommentoi.
Lähde: Huffingtonpost.com, Terve.fi, Health.harvard.edu
***
11:12
