Sauli Koskinen saattohoiti syöpään sairastuneen isänsä: ”Kun viimeinen henkäys tuli, nostimme maljat”

34-vuotias Sauli Koskinen tuli tunnetuksi reilu kymmenen vuotta sitten Big Brother -ohjelman voittajana. Osmo-isä oli aluksi ymmällään, mihin poika oli menossa taloon lähtiessään.

– Iskä sanoi, että soitellaan. Hän ei tajunnut, että BB-talosta ei olla missään yhteyksissä ulkomaailmaan. Lopulta hän oli suurin fanini ja katsoi BB:tä jatkuvasti. Kun kävelin talosta voittajana ulos 14 viikon jälkeen, oli isä vastassa kukkapuskan kanssa.

Isä on ollut Saulin elämässä yksi keskeisiä tukipilareita.

– Hän sanoi, että Saulilla on tukevasti jalat ilmassa. Olen aina ollut sellainen, että lähden helposti juttuihin mukaan, ja isä on kannustanut kaikissa käänteissä. Noin kuusi vuotta BB:n jälkeen olin mukana kilpailemassa Dancing on Ice -ohjelmassa. Isä otti jonkinlaisen valmentajan roolin silloin, oli aina luistinradan reunalla tsemppaamassa.

– Katsoin vähän aikaa sitten ohjelman jakson, jossa isää haastateltiin kentän reunalla. Sitä oli ihanaa, mutta vaikeaa katsoa. Tuntuu vieläkin välillä epäreilulta, että isä ei ole enää täällä.

Lapset olivat isän edessä reippaita

Saulin 66-vuotiaan isän keuhkosyöpä diagnosoitiin keväällä 2018. Puoli vuotta myöhemmin Sauli siskoineen saattohoiti isää tämän omakotitalossa Hyvinkäällä.

– Se oli hirveä tilanne, kun olimme isän kanssa lääkärin luona ja hän sanoi, että potilas tulee menehtymään sairauteen. Isä ei koskaan itkenyt ja mekin olimme sairauden ajan isän edessä tosi reippaita. Siinä tilanteessa näin kuitenkin, että isän silmään tuli kyyneliä.

Ryhdy Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi 

Kokemuksen myötä Sauli on oppinut paljon uutta Syöpäsäätiöstä, joka on Suomen merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen tukija. Hän on tehnyt myös YouTubeen videon, jossa tutustutaan säätiön rahoittamaan tutkimukseen laboratoriossa Tampereella.

– Pian isän kuoleman jälkeen olin siskoni kanssa Haluatko miljonääriksi -ohjelman hyväntekeväisyysjaksossa. Oli itsestään selvää, että voitot menevät Syöpäsäätiölle.

Sauli uskoo vakaasti tieteen mahdollisuuksiin kehittää tehokkaita hoitokeinoja.

”Karu kokemus”

Saulin isä oli muutaman viikon sairaalassa, mutta lapset ja isän avovaimo päättivät ottaa hänet kotiin saattohoitoon. He hoitivat isää vuorotellen viimeiset ajat.

– Oli karu kokemus nähdä läheisen ihmisen menevän niin nopeasti huonoon kuntoon. Hän ei pystynyt enää kävelemään. Syöpä levisi aivoihin, eikä hän pystynyt puhumaankaan. Uskon kuitenkin, että hän kuuli ja kuunteli loppuun asti, kun puhuimme hänelle sängyn vieressä.

Lokakuussa 2018 Osmo-isä nukkui pois.

– Olimme kaikki neljä sisarusta hänen vierellään sinä päivänä. Kun hän veti viimeisen henkäisyn, tuli aika rauhallinen olo. Olimme siinä yhdessä vielä pari tuntia sen jälkeen ja nostimme maljat hänen kunniakseen – isän lempipunaviiniä.

Viime syksy oli Sauli Koskiselle yksi rankimmista jaksoista elämässä.

– 96-vuotias äidinäitini kuoli vain kuukausi ennen isää. Olin kuukauden sisällä kaksi kertaa arkunkantajana. Ennen isän kuolemaa oli todella intensiivinen jakso, jossa kuljin jatkuvasti joko sairaalassa tai sitten Helsingin kodin ja isän Hyvinkään kodin väliä. Kun se rumba päättyi, oli pitkän aikaa todella tyhjä olo.

Sauli sanoo pelänneensä syöpää ennen isän sairastumista ja pelkää yhä, vaikka tiedon ja kokemuksen myötä asenne syöpää kohtaan on muuttunut.

– Syöpä on jo sanana hirveä, ja on tuskallista, kun se osuu omalle läheiselle. Kun isä sai diagnoosin, mietin, että kyllä syövästä selviää. Olin lukenut paljon selviytymistarinoita.

– Olen sittemmin tullut realistisemmaksi asian kanssa. Näinhän se menee, että kaikki me tullaan tänne syntymään ja lopulta kuolemaan. Itse uskon, että kyllä me vielä isän kanssa kohdataan. Näistä ajatuksista saan voimaa ja rauhaa.

Tutkimus edistää syövän ehkäisyä

Sauli tekee yhteistyötä Syöpäsäätiön kanssa voidakseen kertoa asiasta, jonka kokee tärkeäksi. Tutkimuksen tukemisen lisäksi säätiö tukee sairastuneita sekä heidän läheisiään. Kuka tahansa voi osallistua syöpätutkimuksen edistämiseen ryhtymällä Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi.

Syöpäsäätiö tukee tutkimusta lahjoitusvaroin

• Suomen merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen tukija
• Perustettiin vuonna 1948
• Rahoittaa suomalaista syöpätutkimusta, edistää syövän ehkäisyä ja tukee sairastuneita sekä heidän läheisiään
• Toimii lahjoitusvaroin
• Toimintaa voi tukea kuukausilahjoittajana
• Säätiö jakaa myös taloudellista tukea vähävaraisille potilaille ja syöpälasten perheille.
• Lue lisää Syöpäsäätiöstä  

Sauli sanoo oppineensa puolentoista vuoden aikana syövästä ja Syöpäsäätiön toiminnasta niin paljon asioita, että hän osaisi neuvoa samaan tilanteeseen joutuneita.

– Ensimmäiseksi kehottaisin heitä ottamaan yhteyttä Syöpäsäätiön palvelevaan puhelimeen. Säätiön ihanilta ihmisiltä saa apua myös sen jälkeen, jos läheinen on kuollut. Toivoisin, että ihmiset heräisivät lahjoitusten tärkeyteen, sillä säätiö toimii täysin niiden varassa.

– Sen haluaisin sanoa myös, ettei kannata menettää toivoa, kun diagnoosi tulee. Pari viikkoa siinä menee, ennen kuin sen sisäistää. Vaikka diagnoosi olisi hyvin huono, kannattaa silti pitää positiivista energiaa yllä. Jos lannistuu ja vaipuu suruun, niin kroppakin aistii sen. Taistelisin täysillä lannistumista vastaan ja tsemppaisin, Sauli sanoo.

Sauli siskoineen vietti isän kanssa sairaudesta huolimatta hyviä hetkiä, joina pelattiin pelejä ja naurettiin yhdessä.

Ikävä ei lopu, mutta elämää on jatkettava

Siskojen lisäksi isän avovaimo oli tiiviisti läsnä isän viimeisissä vaiheissa. Myös oma äiti tuki surussa.

– Meille kyllä tarjottiin sairaalassa kriisi- ja keskusteluapua, mutta olen selvinnyt parhaiten puhumalla ystävien ja perheen kanssa. Olen puhelias ja avoin ihminen, joten minulle asiasta puhuminen on luontevaa.

Vuosi sitten suru oli suuri, mutta nyt Sauli kertoo voivansa jo paremmin.

– Kuoleman jälkeen oli vaan pakko jatkaa omaa elämäänsä. Sekin, että isä kuoli ennen kuin ehti edes eläkkeelle, on saanut minut tajuamaan entistä vahvemmin, että ei pidä jossitella ja elää ”sitten kun” -elämää. Kesän tein paljon töitä, ja nyt syksyllä minulla on enemmän aikaa tehdä muita juttuja. Muun muassa urheilla ja joogata – silloin saan ajatukset pois muista asioista.

Isä on pojan mielessä päivittäin.

– Yhä vieläkin on tilanteita, joissa tarvitsisin isän apua ja tuntuu todella epäreilulta, että hän ei enää ole täällä. Mutta silloin, kun sairaus on siinä vaiheessa, että mitään ei voi tehdä – kun läheinen hengittää raskaasti, eikä pysty puhumaan. Ei siinä enää toivo, että olisitpa täällä vielä kuukauden, vaan että hän pääsisi jo pois.

Syöpäsäätiön rakastettu keräys ja MTV:n supersuosittu tanssiohjelma yhdistivät voimansa. Katso Roosa nauha Tanssii Tähtien Kanssa mtv-palvelussa tai C More -suoratoistopalvelussa.

Kuvaaja: Jaakko Lukumaa