Nuoret Leijonat voitti Slovakian Buffalossa jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa selkein lukemin 5-2. Turnauksen kolmas ottelu Suomen osalta varmisti lopullisesti päävalmentaja Jussi Ahokkaan pelikirjan hyökkäyspelisuunnitelman: meni syteen tai saveen, Suomi turvaa muodista pois menneisiin vanhanaikaisiin puolinopeisiin hyökkäyksiin.
Suomi pelasi ensimmäisessä erässä kuvaavat 24 hyökkäyslähtöä, joissa puolustajilla oli mahdollisuus tehdä hyökkäyspelitapavalinta. Peräti puolet eli 12 kertaa valinta oli puolinopea lähtö eli pakki-pakki -syöttö ja siitä ylöspäin. Tällainen tapa pelata on hämmentävä, sillä puolinopeat hyökkäykset näin suuressa määrin on hylätty tapa pelata lähes kaikkialla NHL:ää myöten.
"Nuoret Leijonat ole toistaiseksi saanut irti sellaista esitystä, johon tällä pelaajistolla pitäisi kyetä."
Puolinopea hyökkääminen johtaa pelin pakottamiseen, alivoimaisiin hyökkäyksiin ja pahimmillaan puolustajien kiekon kuskaamiseen. Joukkueen pelillinen tavoite päästä prässäämään vastustajaa ei tällä keinolla ohjelmallisesti ja säännöllisesti onnistu.
Syystä tai toisesta Ahokas esikuntineen on päättänyt olla hyödyntämättä joukkueensa puolustajien huikean kiekollisen pelin taitotasoa näissä nuorten MM-kisoissa. Toki voi olla niin, etteivät valmentajat ymmärrä, mitä ovat tekemässä. Tuntuu, että ainutlaatuinen tilaisuus tällä pakkikalustolla hukataan hämmentävällä tavalla.
Ottelun toiseen erään Nuoret Leijonat paransi etenkin kulmapelejään, mutta suorat hyökkäykset loistivat edelleen poissaolollaan. Puolinopeita hyökkäyksiä joukkue viljeli samat 12 kappaletta kuin ensimmäisessäkin erässä.
Kolmannessa erässä Suomi pelasi hieman enemmän kiekkokontrollia kuin kahdessa ensimmäisessä erässä.
Turnauksen jatkon kannalta haasteellista on, että Eeli Tolvasen johtama ykkösnyrkki vaeltaa edelleen unten mailla. Joukkue on kasattu – tämäkin hieman vanhanaikaisesti – siten, että koossa on kaksi hyökkäävämpää kolmikkoa ja kaksi puolustavampaa.
Ahokas linjasi Iltalehdelle 4.12.2017 niin, että "Meillä on kaksi hyökkäävää ketjua ja kaksi puolustavampaa ketjua. Saadaan roolitukset kuntoon, ja meillä on selkeästi ylivoima- ja alivoimapelaajat. Silloin ei jouduta pitkässä turnauksessa kuormittamaan tiettyjä pelaajia liikaa."
Paradoksi täydentyy sillä, että puolustavat kolmikot kykenevät hyökkäämään, hyökkäävät kolmikot eivät. Sanalla sanoen syy tähän on se, ettei joukkueen kokonaispelitapa ole kovinkaan toimiva.
Kun valmennustiimi ei kykene pelillisin keinoin ykkösvitjaa auttamaan, on tähteellä kokoonpanovaihdos. Näyttäisi, ettei toinen laitahyökkääjä Kristian Vesalainen ole samalla pelaamisen sivulla Tolvasen ja keskushyökkääjä Janne Kuokkasen kanssa. Vesalaisen paikalle on syytä laittaa joku muu pelaaja. Toki myös nyt nähdyssä senttereiden Kuokkasen, Aapeli Räsäsen ja Joni Ikosen vaihtoruletissa saattaa olla hoksnokkaa.
Kolmen pelatun pelin jälkeen vallitsee melkoinen yhteisymmärrys siitä, ettei Nuoret Leijonat ole toistaiseksi saanut irti sellaista esitystä, johon tällä pelaajistolla pitäisi kyetä. Huolestuttavinta on se, ettei Suomen peli ole turnauksen mittaan edistynyt. Tai ainakaan se ei ole peruspelin osalta muuttunut. Tässä kohtaa on kai sitten vain hyväksyttävä, että nämä ovat Ahokkaan ja muun valmennustiimin pelilliset linjaukset, joista ei tingitä.
Suomen kannalta on hyvä, että alkulohko päättyy tänään pelattavaan otteluun Yhdysvaltoja vastaan. Se on tilaisuus vielä kerran päästä tarkastelemaan käytössä olevaa pelitapaa. Yhdysvaltoja vastaan ja turnauksen jatkoa ajatellen on välttämätöntä, että Nuoret Leijonat kykenisi lisäämään kiekkokontrollipelaamista edes sille tasolle, jolla esimerkiksi sekä Yhdysvallat että Kanada ovat toistaiseksi pelanneet. Lisääminen ei ole mahdottomuus, niin taitavat puolustajat Suomen joukkueessa ovat.
Juttuun lisätty Ahokkaan sitaatti Iltalehdestä klo 16.20.