MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen ottaa kantaa TPS:n tilanteeseen. TPS on tienannut vain seitsemän pistettä viimeisestä kahdestatoista ottelustaan. Turkulaiset ovat pudonneet sarjan kärkisijalta sijalle seitsemän.
Kun TPS johti sarjaa, sanoin jo silloin, että turkulaisten puolustuspelaaminen on kuosissa, mutta hyökkäämisessä on kehittämistä, jos joukkue mielii pärjätä kevään pudotuspeleissä.
Osasin odottaa, että päävalmentaja Jussi Ahokkaan joukkueella on edessään haasteita, mutta en aivan näin jyrkkää syöksykierrettä jo joulu- ja tammikuulle aavistellut.
Kun TPS oli sarjakärki, tein myös sen selväksi, että läpi valmentajauransa Ahokas on ollut enemmän puolustuspelin kuin hyökkäyspelin valmentaja.
TPS:n käyrä on laskusuunnassa.
Oikeastaan pitkän uransa ainoallakaan valmentamallaan kaudella Ahokas ei ole saanut puhtaita papereita siitä, miten hänen joukkueensa ovat hyökänneet.
Jonkinlaisen poikkeuksen viimeksi mainittuun tekee Ahokkaan jälkimmäinen kausi Nuori Leijonissa silloin, kun joukkue voitti MM-kultaa.
Tosin silloinkin, jos on uskominen TPS:n nykyistä urheilujohtajaa ja silloista Suomen Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajaa Rauli Uramaa, ja miksei olisi, Nuorissa Leijonissa joukkueen peliä laitettiin kuntoon ”isommalla porukalla”, eli ei yksin Ahokkaan johdolla.
Onko Ahokas edistynyt?
Ahokkaan historia valmentajana kumpuaa Espoon Bluesin junioreista, jossa oikeastaan koskaan ei kuljettu aallonharjalla Meidän pelin suhteen. Bluesin kaikki juniori-ikäluokat olivat enemmän sellaisia vahvasti luistelevia, pystyyn pelaavia ja taitavien kamppailuvoimaisten yksilöiden jääkiekon joukkueita. Sitä lätkää Ahokas on valmentanut enimmäkseen urallaan.
Ensimmäisellä kaudellaan SM-liigassa KooKoon päävalmentajana Ahokas menestyi ihan hyvin, mutta jos oikein tarkasti sanon, silloinkin KooKoon SM-liigan tiiveintä viisikkopeliä esittänyt joukkue puolusti ensin ja hyökkäsi vastaan sen jälkeen.
Toki historia on historiaa, mutta Ahokkaan valmennustapa tällä hetkellä TPS:ssä ei kieli siitä, että hän olisi edistynyt tai edes edistymässä hyökkäyspelin valmentajana.
LUE MYÖS: “Miten voinkin olla näin paska?” – Hallitseva Suomen mestari tarpoi alkukaudella syvällä suossa, mutta nyt paukkuu jo seuraennätyksetkin
Asetelma on turkulaisten kannalta hankala. Mestaruudet on viety SM-liigassa kerta kerran jälkeen erinomaisella hyökkäyspelillä, jota sitten puolustaminen on tukenut, eikä päinvastoin.
Lukko, HPK, Kärpät, Tappara, Tappara, Kärpät, Kärpät ja Ässät viimeisimmät mestarit mainitakseni. Aina on ollut hyökkäyspelitapa kultivoituna pitkälle.
Tietojeni mukaan – niin lähteeni kertovat – TPS:ssä on yli ja ohi liigajoukkueen, siis myös junioreissa keskitytty seuratasolla vahvasti puolustuspelaamiseen. Todistusten mukaan jopa itse Rauli Urama olisi nähty jäällä tai kaukalon laidalla ohjeistamassa junioreita puolustuspelaamisen saloihin.
Asetelma on kummallinen. Mistä ihmeestä tämä puolustamisen vimma? Ja samalla toinen puoli ruokaa, hyökkääminen, on jätetty kesannolle.
Tukkoista hyökkäämistä
TPS on tehnyt toiseksi vähiten maaleja SM-liigassa. Vaasan Sport on tehnyt vähiten, 78 maalia, TPS:n lukema ei ole juurikaan parempi, se on vaatimattomat 83 kihausta. Myös kehno ylivoimapeliprosentti 15,97 osaltaan vahvistaa, ettei peli yltyleensä toimi hyökkäyssuuntaan.
Kauden alusta asti TPS on kyllä auttavasti rytmittänyt hyökkäyksiään, mutta siinä on muutama moitteen sija. Kiekkokontrollia pelataan ikään kuin pitkin hampain, ei sydämellä. Jotkut villit ja vapaa nuoret pakit Ruben Rafkin ja Emil Viro nauttivat silmin nähden enemmän viime kauden Raimo Helmisen pidäkkeettömämmästä päästelystä kaukalon päästä päähän.
Kontrollivaiheessa TPS:n hyökkääjät ovat jatkuvasti karkailleet turhan kauas pakeista ja vieläpä leikkailleet yli kaistojen niin, etteivät he ole riittävän hyvin pelattavissa.
Tappioputken iskiessä Ahokas esikuntineen on jättänyt viivelähdöissä oikean laitahyökkääjän muka venyttämään vastustajan viisikkoa kauas takasiniviivan kulmaan, mutta kuten olen ennenkin todennut: ei se orpo piru hyökkääjä siellä mitään venytä, kunhan aiheuttaa vain sen, että TPS hyökkää nuo vaiheet ikään kuin neljällä viittä vastaan.
Ahokas on jonkin verran puhunut – ilmeisen ovelasti –, että joukkueen haaste olisi hyökkäysalueen pelaaminen. Mielestäni niin ei ole. Tai on, mutta sekin johtuu siitä, etteivät hyökkäykset etene juohevasti omalta alueelta keskialueen yli hyökkäysalueelle, mikä saa vaiheilleen niinä harvempina kertoina, kun hyökkäysalueelle sitten töin tuskin päästään, turhaa psykologistakin painetta onnistua per hyökkäysalueen hyökkäyspeli.
Petteri Sihvonen ihmettelee myös Juuso Pärssisen heikkoa tuloskuntoa.
Fakta on, että päävalmentaja Jussi Ahokas elää nyt ensimmäistä kertaa SM-liigan päävalmentajana todellista kiirastultaan.
On aivan selvää, että vaillinainen hyökkäyspelaaminen turhauttaa modernin lätkän pelaajia. Ei nykyään enää oikein voin saada pelaajia sitoutumaan ajatukseen, että puolustetaan voitot runkosarjassa kotiin. Pelaajat kaipaavat onnistumisia hyökkäyspelissä. Tämä on nähdäkseni jopa kokoaankin suurempi ongelma TPS:ssä.
Kyselen hieman, miten on mahdollista, että HPK:ssa sentään tehopakkina esiintyneellä Elmeri Erosella on 38 pelatun pelin jälkeen tilillään vain yksi maali ja 13 syöttöpistettä?
Entä Mitch Hults, 34 peliä, 7 maalia, 9 syöttöä eli 16 pistettä; Jack Rodewald, 33 peliä, 8 maalia, 5 syöttöä ja 13 pistettä; Filip Sandberg, 31 peliä, 4 maalia, 8 syöttöpistettä eli 12 tehopistettä; Tyler Steenberger 37 peliä, 3 maalia, 5 syöttöä ja 8 tehopistettä – mitä ihmeen lukemia nämä tällaiset ovat? Kyseisten hyökkääjien pitäisi pärjätä paitsi käsillä olevalla kaudella myös tehdä tulevaisuuttaan ja nostaa markkina-arvoaan tai edes säilyttää sitä. Olen varma, että pelaajat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän mielimurteissaan.
Aina voi kysyä: Onko kyse siitä, että Urama ja Tomi Kallio ovat hankkineet kehnoja ulkomaalaisia TPS:n riveihin vai meneekö kyseisten pelaajien vaisuus Ahokkaan valjun hyökkäyspelitavan piikkiin? Vastaukseni on aivan selvä. Ihan hyvät pelaajat alisuorittavat, koska viisikkopeli hyökkäyssuuntaan ei ole kunnossa.
Mitä seuran tilanteesta ajattelee TPS:n hallituksessa istuva Erkka Westerlund?
Markus Nurmi on SM-liigan pistepörssin 47. ja Juuso Pärssinen 54. Ja he ovat TPS:n kaksi parasta pistemiestä. Hekin hyökkäävät mailaa puristaen ja suoritustaan pakottaen tällä hetkellä.
Viime kaudella suuta suuremmalla esiintynyt pakki Emil Viro on pelannut 31 peliä, ampunut peräti yhden maalin ja tarjoillut kokonaista kaksi maalisyöttöä. Pitkä on vielä matka pojalla viime kauden suusanallisen kiistakumppaninsa, KHL:ssä loistavan ja Leijonien olympiajoukkueeseen valitun Franz Tuohimaan tasoon.
Jokin tasapaino TPS:ltä organisaationakin puuttuu. Raimo Helminen sai hieman yllättäen TPS:n voittamaan viime kaudella, hyvä ettei peräti mestaruutta. Helmisen valmennustaidot eivät riittäneet TPS:n johdolle. Uraman oli saatava Turkuun oma suojattinsa Ahokas, jota on ennenkin oikaistu ”porukalla”.
Sitäkin tässä tulee miettineeksi, mitä taustalla tuumivat TPS:n miljonääriomistajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja? En tiedä, millaisin raportein heitä lähestyvät hallituksen jäsen Erkka Westerlund ja urheilujohtaja Urama.
No, nyt Paananen ja Kodisoja voivat ainakin verrata tätä minun analyysiani siihen, mikä on Westerlundin ja Uraman viesti omistajien suuntaan, että mistä kiikastaa.
LUE MYÖS: Huippulupaus Aatu Räty löysi Jukureista uuden kodin, napakympiksi osoittautunut siirto jännitti nuorukaista – "Kyllähän sitä mietti"
Korjattu klo 8.00 TPS:n omistajan sukunimi Paajasesta Paanaseksi.