Sikainfluenssarokotteesta sairastunut Hanna, 24, hakee yhä kunnon korvauksia: "Tämä yhteiskunta on antanut ymmärtää, että olisi parempi, että katoaisin ja pysyisin hiljaa kotona"

Hanna otti Pandemrix-rokotteen kahdeksannella luokalla. Jo seuraavana kesänä hän huomasi, kuinka jalat olivat lähteä alta nauraessa. Pian hän alkoi nukahdella koulussa ja sai epätyypillisiä aggressiivisuuskohtauksia. Oireet laittoivat kympin oppilaan päiväjärjestyksen sekaisin.

– Opettajat soittelivat meille kotiin ja kysyivät, olenko masentunut. Supistiin, että käytänkö huumeita, kun kävelen pitkin seiniä ja nukahtelen. 

Lue myös: Antti, 31, on taistellut vuosia todistaakseen työkyvyn vieneen narkolepsian johtuvan rokotteesta: "Vaikeinta on katsoa sivusta kun kaverit jatkavat siitä, mihin oma elämä pysähtyi"

"Ne nauroivat mulle"

Kun ensimmäiset uutiset narkolepsian ja Pandemrixin yhteydestä nousivat otsikoihin, Hanna tajusi itse, mistä on kyse. Hän meni terveyskeskukseen vaatimaan narkolepsiatestejä.

– Ekana ne nauroivat mulle. Mä muistan, että mä sanoin, että kun mua ei naurata enää. 

Tutkimukset kuitenkin suoritettiin ja Hannalla todettiin sikainfluenssarokotteesta johtuva narkolepsia-katapleksia -yhdistelmä.

"Ei ihmiselämän hinta paljoa ole"  

Hanna on saanut Lääkevahinkovakuutuspoolista korvauksia sairastumisestaan, mutta ei pidä korvauksia riittävinä. Hän ei halua tuoda julkisuuteen tarkkaa summaa.

– Jos siinä on ihmiselämän hinta, niin ei se paljon ole.

Lääkevahinkovakuutuspooli ei kerro MTV Uutisille esimerkkejä yksittäisistä korvaussummista.

– Korvaukset vaihtelevat tapauskohtaisesti ottaen huomioon erinäiset kulukorvaukset ja ansionmenetykset, Lääkevahinkovakuutuspoolin lainsäädäntöjohtaja Asko Nio kertoo. 

Lääkevahinkovakuutuspoolin mukaan korvauksia on nyt kaikkiaan maksettu noin 10,5 miljoonaa euroa. Myöntäviä korvauspäätöksiä on annettu 276. Korvauksiin on varattu rahaa yhteensä 30 miljoonaa euroa.

"Kaikki pyyhkäistään maton alle"

Hanna valmistui vuoden vaihteessa palveluliiketoiminnan tradenomiksi ja on nyt siirtynyt työelämään. Harjoittelun hän suoritti täyspäiväisenä, mutta huomasi viiden kuukauden aikana, että oireiden takia työmäärää on vähennettävä. Nyt hän tekee 80 prosenttista työviikkoa.

– Se on ollut minulle hyvä ratkaisu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en nukkuisi töissä. Viimeksi tänään nukuin.

Hanna on hakenut korvauksia ansionmenetyksistään. Lääkevahinkovakuutuspooli myönsi hänelle vuoden loppuun asti korvauksia ansionmenetyksistä. Sen jälkeen Hanna ei kuitenkaan saa korvauksia, sillä sairaudesta huolimatta hänet katsotaan täysin työkykyiseksi. Hän on turhautunut tilanteeseen.

– Lääkäri on todennut, että olen sairas, eikä siitä parannuta. Silti joudun vielä kymmenen vuoden päästä todistelemaan sitä.

– Koen, että kaikki pyyhkäistään maton alle. Tämä yhteiskunta on antanut ymmärtää, että olisi parempi, että katoaisin ja pysyisin hiljaa kotona, enkä vaatisi itselleni mitään.