Taloudella pitää olla reunaehdot ja markkinavirheitä on korjattava. Näin ollen esimerkiksi päästöille pitää laittaa riittävä hinta, jotta niitä vähennettäisiin, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnissaan Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo.
Minulta kysytään usein, miksi Vihreät puhuvat niin paljon ilmastosta ja ympäristöstä kun pitäisi puhua taloudesta.
Siksi, että ne nivoutuvat niin vahvasti toisiinsa.
Metsällä on arvoa jo ennen kuin se kaadetaan tukeiksi ja puhdas vesi on arvokasta jo ennen sen pullotusta.
Ei voi olla hyvinvoivaa taloutta, jos ympäristön kantokyky pettää. Muuten taloutemme olisi kuin juoksuhiekan päälle rakennettu pilvenpiirtäjä.
Uusien kerrosten rakentaminen tai julkisivuremontit eivät auta, jos maa sen alla koko ajan vajoaa.
Vihreille markkinatalous on työkalu, jolla haluamme edistää siirtymää kohti maailmaa, jossa ilmastopäästöt on painettu nollaan ja luonnonvarojen käyttö on kestävällä tasolla.
Taloudella pitää olla reunaehdot ja markkinavirheitä on korjattava. Näin ollen esimerkiksi päästöille pitää laittaa riittävä hinta, jotta niitä vähennettäisiin.
Ilmastokriisin osalta olemme jo tunnistaneet toimivan päästökauppajärjestelmän ja päästövähennysten tarpeen.
Luonnon köyhdyttämiselle hintalappu
Nyt Cambridgen yliopiston professori Partha Dasguptan johtama tutkijaryhmä haluaa myös luonnon köyhdyttämiselle hintalapun.
Tutkijaryhmän julkaiseman laajan raportin mukaan myös luonto ja sen monimuotoisuus ovat varallisuutta, jota on tähän asti hoidettu huonosti.
Raportti arvioi esimerkiksi, että suurin osa maailman valtioista tukee enemmän luonnon hyväksikäyttöä kuin sen suojelemista.
Myös meillä Suomessa on ollut paljon puhetta ilmastolle ja ympäristölle haitallisista tuista, jotka ovat euromääriltään paljon suurempia, kuin luonnonsuojeluun käyttämämme rahat.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:n mukaan näitä tukia on miljardien eurojen edestä.
Professori Partha Dasguptan raportti esittää kolmea keinoa, joilla luonnon monimuotoisuus voitaisiin turvata:
|
Käytännössä nämä voisivat tarkoittaa sitä, että kun kaupunkia kaavoitetaan, nähtäisiin lähimetsä arvokkaampana varallisuutena kuin parkkipaikka.
Tai sitä, että ikimetsän arvo olisi suurempi jätettynä rauhaan, ei kaadettuna tukeiksi.
Ilmastoa ja luontoa suojeleva talous voi tuottaa meille aivan yhtä paljon hyvinvointia – tai todennäköisesti jopa enemmän.
Resurssiviisaasta taloudesta löytyy Suomestakin esimerkkejä: Ikaalisiin ollaan avaamassa sähköautojen akkujen kierrätyspistettä, joka käsittelee vuodessa jopa 10 000 akkua ja Espoossa tehdään tekstiilijätteestä uutta kuitua.
Näin paitsi vähennämme ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta, luomme kestäviä työpaikkoja ja hyvinvointia.
Tällä hetkellä talousjärjestelmämme ei kuitenkaan kannusta tähän, vaan yhteisen ympäristömme vahingoittaminen on liian halpaa.
Tämä on talousjärjestelmämme suurin valuvika, johon on puututtava nykyistä tehokkaammin esimerkiksi siirtämällä verotuksen painopistettä pois työn ja yrittämisen verotuksesta ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen.
Näin verotamme enemmän sellaista toimintaa, mitä haluamme vähemmän, samalla helpottaen ihmisten työllistymistä ja yrittämistä.
Voittojen tavoittelua tulevien sukupolvien kustannuksella
Tästä on kyse vihreässä verouudistuksessa. Sen myötä ympäristön kantokyky säilyy ja ihmisillä ja yrityksillä on mahdollisuus kukoistaa kestävästi.
Samalla ne yritykset, joiden toiminta on myös maapallon hyvinvoinnin kannalta kestävää pärjäävät ja ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantava toiminta tehdään myös taloudellisesti kannattamattomaksi.
Tulevien sukupolvien ja luonnon hyvinvoinnin kustannuksella lyhytaikaisten voittojen tavoitteleminen ei saa olla taloudellisesti kannattavaa. Vain näin varmistamme talouden kestävyyden myös pitkällä aikavälillä.
Nordealta ilmastoystävällinen teko
Myös monet sijoittajat ovat huomanneet, että ilmastovastuullisuus on taloudellisesti ainoa kestävä tie. Kestävyyskriteerien mukaan sijoittavien rahastojen varat ovat lähes tuplaantuneet viime vuoden aikana 288 miljardiin dollariin.
Suomessa Nordea kertoi, että jopa 80 prosenttia rahastojen kasvusta suuntautui kestäviin rahastoihin.
Samalla Nordea pudotti vielä isomman uutisen, kun se alkaa laskea yritysten ilmastovastuullisuutta arvioidessaan lainojen riskiä.
Tämä tarkoittaa, että ne yritykset, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjään, saavat halvempaa lainaa kuin ne, jotka jatkavat saastuttavaa toimintaa.
Tarvitsemme samanlaisia mittareita myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Muutos kestävämmän maailman puolesta on jo käynnissä, mutta työ ei ole vielä valmis.
Tarvitsemme roppakaupalla pieniä tekoja ja isoja sopimuksia, niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Keinoja on, tahtoa tarvitaan.
Maria Ohisalo
Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri