Sosiaalinen juokseminen tekee yksilölajista ryhmässä harrastettavaa hauskanpitoa. Näitä rentoja juoksuryhmiä on runsaasti eri puolilla maailmaa. Suomeenkin tämä juoksemisen tapa on jo ehtinyt juurtua.
Yksi Helsingissä toimivista ryhmistä on Mikkeller Running Club. Ryhmä kokoontuu aina tiistaisin baariin kaupungin ydinkeskustassa, lähtee juoksemaan ja juoksun jälkeen nauttii palautusjuomaksi oluen tai pari. Toiminta on epämuodollista ja kaikki ovat tervetulleita.
– Meillä on sanonta, ettei tarvitse olla juoksija liittyäkseen joukkoon, mutta monesta on tullut juoksija. Ja sama koskee oluttakin, kertoo Rasmus Stoltzenberg, joka on yksi MRC Helsingin kapteeneista.
Sosiaalinen juokseminen on syntyjään kaupunkilainen ilmiö. Lähtöpaikka on usein baari, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Sosiaaliset juoksijat eivät pidä hankalana juosta jalkakäytävillä tai odotella liikennevaloissa.
– Juosta voi missä vain. Ei muuta kuin ovi kiinni ja menoksi, sanoo Stoltzenberg.
Rennompi lähestymistapa
Rasmus Stoltzenberg kertoo sosiaalisen juoksemisen syntyneen, kun ihmiset alkoivat kyllästyä kovin tulostavoitteelliseen urheilemiseen urheiluseuroissa. Moni tahtoi päästä eroon tiukasta tavoitteellisuudesta, mutta säilyttää silti ryhmään kuulumisen edut kuten treenikaverit ja lenkin jälkeen seurustelun samaa harrastavien kesken.
– Otamme oluen ja puhumme juoksemisesta, oluista ja kaikesta maan ja taivaan välillä, kertoo Stoltzenberg.
Sosiaalinen juokseminen on kansainvälinen ilmiö. Kantava ajatus on hauskuuden ohella se, että kaikki ovat tervetulleita.
Jos joku tahtoo matkoillaan mukaan juoksemaan vieraassa kaupungissa, löytää luultavasti sopivan porukan sosiaalisesta mediasta aihetunnisteella socialrunning.