Sota säikäytti venäjän opintoihin hakevia nuoria – "Sokkireaktio on läpikäyty"

Venäjän taitajille on kuitenkin tarvetta.

– Venäjän kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan osaajat ovat tärkeä turvallisuuspoliittinen voimavara, kun mietimme esimerkiksi informaatiovaikuttamista tai mahdollista välineellistä maahanmuuttoa, kertoo venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen Helsingin yliopistosta.

Huttusen mukaan tärkeää on opiskelijoiden ymmärrys muun muassa Venäjän yhteiskunnallisesta kehyksestä, aatehistoriallisesta kehityslinjasta sekä venäläisten tiedotusvälineiden toiminnasta.

– Ei pitäisi synnyttää sellaista informaatiomuuria, että ei haluta tietää, mitä Venäjällä tapahtuu. Meidän täytyy tietää, mitkä ovat tänään pääuutisia, mitä kirjoitetaan Suomesta ja miten suhtautuminen asioihin muuttuu, Huttunen sanoo.

Lue myös: Suomessa venäjänkieliset ovat kohdanneet rajuakin vihapuhetta Ukrainan sodan syttymisen jälkeen – "Ei me voida olla piilossa tai olla puhumatta"

Muutamat jättivät opiskelupaikan vastaanottamatta

Helsingin yliopistossa valintakokeeseen osallistuminen oli Huttusen mukaan vähäistä.

Venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma Tampereen yliopistosta taas kertoo, että opiskelusuunnan opiskelupaikan vastaanottaneiden lukumäärässä tapahtui pieni notkahdus. Hän kuitenkin ajattelee, että sodan ja maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi tilanne olisi voinut olla huonompikin.

Itä-Suomen yliopistossa venäjän kielen opintolinjalla aloittaa tänä syksynä 10 opiskelijaa, kertoo venäjän kielen professori Larisa Leisiö. Kaksi opiskelijaa ei Leisiön mukaan ole ottanut paikkaa vastaan.

– Venäjän hyökkäys ehdottomasti vaikuttaa alan vetävyyteen, mutta Suomessa on paljon venäjänkielisiä, jotka tulevat tänne opiskelemaan, Leisiö kertoo.

Leisiön mukaan yliopiston venäjän opintosuunta on riippuvainen siitä, opiskelevatko lapset ja nuoret venäjää esimerkiksi peruskoulussa tai lukiossa. Hänen mukaansa opiskeltavan kielen valintaan vaikuttavat myös kaverit ja yleinen ilmapiiri.

– Joku venäjän kielen pohja täytyy yliopistoon hakiessa olla. Siksi olemme suoraan riippuvaisia siitä, miten paljon lapset ja nuoret venäjän kieltä opiskelevat, Leisiö sanoo.

Lue myös: Ryöpsähtikö venäläisviha yli rajan? Mika Aaltolalta suoraa puhetta: "Ryssä on ylimielinen ja tyhmistyttävä käsite"

Sota oli shokki venäjän kielen opiskeluyhteisölle

Huttusen mukaan sodan alkaminen oli keväällä shokki kaikille alalla ja opintosuunnassa.

– Opiskelijat kävivät yhdessä ja yksin keskustelemassa, mitä nyt pitäisi tehdä ja pitäisikö jatkaa tai vaihtaa alaa, Huttunen sanoo.

Huttusen mukaan pelkoa oli tulevaisuuden työmahdollisuuksista sekä muiden suhtautumisesta venäjän kielen ja kulttuurin opiskeluun. Erityisesti venäjää äidinkielenään puhuvilla opiskelijoilla oli Huttusen mukaan huolta syrjinnästä ja henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Helsingin yliopisto viesti kaikille opiskelijoille, että syrjintää ei sallita.

Tampereen yliopiston Turoma kertoo tilanteen olleen erityisen vaikea niille opiskelijoille, joilla on sukulaisia tai ystäviä Ukrainassa. Myös venäjän kielen puhumisen stigma huolestutti opiskelijoita. Tampereella opiskelijoille järjestettiin henkilöstön toimesta avoin tilaisuus, jossa järkytyksestä sai keskustella ja jossa kerrottiin mahdollisuuksista kriisiapuun. Turoman mukaan eri opettajat ottivat asian huomioon opetuksen puitteissa eri tavoilla.

Opiskelijoiden keskuudesta kuitenkin löytyi Turoman mukaan luottamusta siihen, että Venäjän kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan asiantuntijuudella on entistä suurempi merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Itä-Suomen yliopistossa opiskelijoita pelotti muun muassa tulevaisuuden työllistyminen. Alan keskeyttämisestä Leisiö ei kuitenkaan ole kuullut, mutta hänen mukaansa osa saattaa pohtia alanvaihtoa. Leisiö muistuttaa, että yliopistokoulutus on laajaa ja työllistymiseen liittyvät kysymyksetkin ovat paljon kiinni siitä, mitä valitsee opiskellessa sivuaineekseen.

Yliopistossa järjestettiin Leisiön mukaan sodan alkamisen jälkeen tilaisuus, jossa aiheesta keskusteltiin. Sen lisäksi opiskelijoille on tarjottu keskusteluapua.

Venäjän opiskelijat avustavat ukrainalaisia ja toimivat tulkkeina 

Turoman mukaan venäjän kielen taito on ukrainalaisia pakolaisia ajatellen ollut tärkeää.

– Monissa tilanteissa venäjän kielestä on usein enemmän hyötyä kuin esimerkiksi englannista, mutta täytyy muistaa, että se on monelle sotaa pakenevalle ukrainalaiselle myös vihollisen kieli, Turoma muistuttaa.

Venäjän ja ukrainan kielet ovat molemmat itäslaavilaisia kieliä, mutta ukrainan kieli on venäjästä erillinen autonominen kieli.

– Venäjän valtion propaganda käyttää hyväkseen Venäjällä sitkeästi elävää käsitystä siitä, että ukraina olisi venäjän kielen pikkuserkku. Ukrainan kielen ja kulttuurin omaehtoisuuden vähättely on Ukrainan valtion suvereniteetin vähättelyä, Turoma sanoo.

Leisiökin näkee, että venäjän taitoa tarvitaan lyhyelläkin aikavälillä.

– Yksi tuttu ukrainalainen perhe oli yksin kotona, tulipalo syttyi, ja he soittivat ensin minulle. He eivät osanneet soittaa hätänumeroon suomeksi tai englanniksi avuntarpeestaan, Leisiö kertoo.

Leisiön mukaan myös Ukrainan jälleenrakentamisessa tullaan tarvitsemaan tulkkeja. Helsingin yliopiston Huttusen mukaan keskustelu siirtyi nopeasti ammattimaiselle tasolle.

– Puhuimme siitä, että nyt jos koskaan meidän asiantuntemustamme tarvitaan. Venäjän kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa tuntevat opiskelijat ovat tärkeä käyttövara esimerkiksi tiedotusvälineille. Kun Allegro-junalla tuli venäläisten aalto Helsinkiin, rautatieasemalle tuli kansainvälisiä tiedotusvälineitä ja opiskelijat toimivat heille tulkkeina, Huttunen kertoo.

Opiskelijoita on Huttusen mukaan työskennellyt myös humanitaarisessa avustustyössä ukrainalaisten hyväksi. Osa opiskelijoista on venäjän kielen lisäksi opiskellut myös ukrainaa.

– En ole koskaan ollut näin kiireinen, eivätkä myöskään monet kollegani. Alaltamme valmistuneita asiantuntijoita on tiedotusvälineiden käytössä jatkuvasti, Huttunen kertoo.

Venäjän asiantuntemusta kaivataan Suomessa

Turoman mukaan yhtenä yliopisto-opiskelun tehtävänä on opettaa esimerkiksi erilaisten valtarakenteiden kriittistä tarkastelua. Hänen mukaansa kielitaito ja kyky analysoida Venäjän kulttuuria ja yhteiskuntaa ovat tulevaisuutta ajatellen avainasioita.

– Kulttuurinen vuorovaikutus on avain konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen, Turoma sanoo.

Leisiö muistuttaa, että venäjänkielisiä ihmisiä asuu myös muualla kuin Venäjällä. Leisiö arvioi, että noin 30 miljoonaa venäjänkielistä asuu Venäjän ulkopuolella. Kieltä käytetään mediassakin esimerkiksi Kazakstanissa, Uzbekistanissa, Armeniassa, Georgiassa ja Moldovassa. Muun muassa yhteistyön sujumiseksi kielitaito on tärkeää. 

Huttusen mukaan tilanne rinnastuu siihen, kun Neuvostoliitto hajosi ja kysyntä tiedosta oli suurta. Suomessa ymmärrettiin, että erityistä asiantuntemusta kaivataan ja perustettiin asialle omistautuvia instituutioita. Yksi näistä on Aleksanteri-instituutti, joka on Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan alainen laitos. Sen tehtävänä on koordinoida Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimusta.

– Tosiasia on se, että kauppa Venäjälle ei ole pysyvästi kiinni. Se tulee välttämättä avautumaan uudelleen, ja mistä sitten löydämme asiantuntijat, Huttunen sanoo.

Huttunen käyttää esimerkkinä toista maailmansotaa, jonka jälkeen erityisesti kauppa- ja kulttuurisuhteet Neuvostoliittoon avautuivat uudelleen suurella volyymilla. Huttusen mukaan osaajia kaivataan tulevaisuudessa uusien kontaktien solmimiseen, kansalaisjärjestöihin sekä venäläisiin yrityksiin, oppilaitoksiin ja instituutioihin.

– Sokkireaktio on läpikäyty ja nyt pitää tehdä johtopäätöksiä. Asenteen pitää muuttua analyyttisemmaksi, Huttunen sanoo.

Lue myös: Suomen viisumikäytännöt kirvoittavat kritiikkiä ulkomailla – "Oletan, että jahkailun taustalla on muutakin kuin heinäkuun mökkiloma"

Ukrainan opintosuunta olisi tarpeen

Leisiö nostaa esiin, että muita slaavilaisia kieliä opiskellaan Suomessa, mutta ei ole opintoalaa, joka yhdistäisi laajemmin itäslaavilaiset kielet, kuten venäjän, ukrainan ja valko-venäjän kielet. Se olisi hänen mukaansa mahdollisesti järkevää työllistymisenkin näkökulmasta.

Myös Huttusen mukaan Ukrainan kulttuurin ja kielen opintokokonaisuuteen täytyisi satsata nopealla aikataululla.

– Meillä on potentiaalinen opiskelijajoukko, joka osaa erinomaisesti venäjää, ja oppisi nopeasti myös ukrainaa. Se olisi kaksinkertainen käyttövara, Huttunen sanoo.

Huttunen myös muistuttaa, että alalta voi valmistua useisiin eri työtehtäviin. Hänen mukaansa opettajan ja kääntäjän työn lisäksi opiskelijoita päätyy esimerkiksi eri ministeriöihin, kirjastonhoitajiksi sekä kulttuurialalle. Työllistyminen riippuu myös siitä, millaista asiantuntijaprofiilia yliopistossa lähtee rakentamaan.

– Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei yliopistoon hakeva lukiolainen välttämättä mieti, Huttunen sanoo.

Hyökkäyksellä pitkät vaikutukset

Turoman mukaan sodan todelliset vaikutukset venäjän kielen ja kulttuurin opiskeluun Suomessa näkyvät kunnolla vasta vuosien päästä. Hän toivoo, että sodasta jää käteen ihmistieteiden ja humanistisen tiedon arvostuksen lisääntyminen. Tällä hetkellä on hänen mukaansa vaikeaa saada viesti läpi, koska suomalaista keskustelua määrittävät turvallisuuskysymykset ja militarismi.

Huttusen mukaan kulttuurisuhteet ovat historiallisesti Suomen ja Venäjän välinen muuri, jota on ylitetty vaihtelevasti, mutta uteliaasti. Kulttuurimuuri kasvaa sodan jatkuessa entisestään, sillä pelko ja viha ovat tilanteessa voimakkaita, hän sanoo.

– Isona eksoottisena naapurimaana Venäjä edustaa suomalaisille vierauden käsitettä itsessään. Vaikka se on lähin vieras, se määrittelee meille sen, mikä on vierasta kulttuuria. Siinä mielessä Venäjä on suomalaisen kulttuurin oma vieras, hän sanoo.

Lue myös: Miksi venäläisturistit pääsevät Suomeen, vaikka Venäjää vastaan on tiukat pakotteet? "Koko EU:ta koskettavia kysymyksiä"

"Tehtävämme on viedä koulutyötä eteenpäin"

Koulutielle Helsingissä sijaitsevaan Suomalais-venäläiseen kouluun lähti torstaina noin 700 oppilasta esikoululaisista lukiolaisiin. Koulun rehtorin Tuula Väisäsen mukaan koulu on alkanut sujuvasti ja niin oppilaat kuin henkilökuntakin ovat hyvissä tunnelmissa.

Väisäsen mukaan oppilasmäärä on Venäjän hyökkäyksestä huolimatta pysynyt samana, mutta yhteishaun hakijamäärä koulun lukioon oli aikaisempia vuosia pienempi. Vuosi sitten valmistunut uusi koulurakennus on osaltaan houkutellut oppilaita, ja koulu on monelle lähikoulu. Moni hakeutuu kielikouluun kauempaakin.

Keväällä alkanutta sotaa on Väisäsen mukaan koulussa käsitelty Opetushallituksen neuvojen mukaisesti. Sotaa ei ole painotettu erikseen, mutta siihen liittyviä asioita, kuten disinformaation tunnistamista ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, on käyty läpi esimerkiksi äidinkielen, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Myös tiedotusta oppilaiden vanhemmille on ollut enemmän. Valtion oppilaitoksena koulu on alusta asti tuominnut Venäjän hyökkäyksen.

– Ohje on ollut, että jos oppilaat haluavat puhua, pitää kuunnella ja rauhoittaa, että täällä kuitenkin ollaan turvassa. Tehtävämme on viedä koulutyötä eteenpäin, Väisänen sanoo. Tilanteen alkaessa keväällä muutama alakoululainen oppilas keskusteli ajatuksistaan Väisäsen kanssa, mutta muuten tilanne on ollut rauhallinen. Kouluun ei ole kohdistunut minkäänlaista uhkailua tai muuta epämääräistä kohtelua.

Koululla on Venäjällä ystävyyskouluja ja useita muita yhteistyötahoja, joista on tullut vierailijoita Suomeenkin. Oppilaat ovat myös tehneet vierailuja niin Pietariin kuin Moskovaankin. Vierailut ovat antaneet oppilaille mahdollisuuden eri tavalla tutustua kulttuuriin ja testata omaa kielitaitoaan. Nyt kaikki yhteistyö on tauolla, ja uusia yhteyksiä pyritään rakentamaan esimerkiksi Baltian maihin ja muualle Eurooppaan.

– Erilaisuus on iso arvo, mitä oppilaat tässä koulussa oppivat ymmärtämään, Väisänen sanoo. Koulusta on jatkettu opiskelemaan pääasiassa suomalaisiin korkeakouluihin, ja venäjän kielen opintoja on saatettu edelleen jatkaa, Väisänen kertoo. Hän mainitsee, että venäjän kielen taidolla voi erottua edukseen työmarkkinoilla.

– On tärkeää osata naapurimaan kieltä, jotta ymmärrämme naapuria. Jossain vaiheessa sota loppuu, ja jossain vaiheessa alkaa suhteiden jälleenrakentaminen, Väisänen sanoo Venäjän kielen merkityksestä Suomessa.