Srebrenican kauhut kokeneen Petri Sarasteen kolumni: Toistuuko Ukrainassa sama tragedia? Tällä kertaa syyllisiä ei ehkä saada kiinni

Viimeaikaisia tapahtumia Ukrainassa on verrattu jo monessa yhteydessä Bosnian Srebrenicassa kesällä 1995 tapahtuneeseen verilöylyyn. Minultakin on kysytty, onko Ukrainassa meneillään samanlainen kansanmurha?

Srebrenican alue kuului tuolloin Hollannin YK-joukkojen valvontaan. Heitä komensi ranskalainen kenraali Philippe Morillon. Alue oli pari vuotta aikaisemmin julistettu YK:n turva-alueeksi ja kenraali vakuutti kaupungin 40 000 ihmisen olevan YK:n suojeluksessa.

– Emme koskaan hylkää teitä, hän sanoi.

Toisin kuitenkin kävi ja noin 8 000 bosnialaista miestä ja poikaa tapettiin. Etninen puhdistus yritettiin peittää, ja vasta vuosia sodan päätyttyä karmea totuus alkoi selvitä, kun joukkohautoja avattiin.

Vastaako Putin koskaan teoistaan?

Tilanne oli melko lailla sama kuin se on nyt Mariupolin satamakaupungissa, Harkovassa ja Kiovan ympärillä, joissa ruoka, juoma, vesi ja sähkö ovat loppu. Siviilejä on surmattu ja rakennukset tuhottu.

Ukrainassa todisteita sotarikoksista on päästy keräämään heti eikä kaikkia ruumita ole nähtävästi ehditty piilottaa tai polttaa. Human Rights Watch on ollut paikalla jo 27. helmikuuta lähtien. Venäläisten valheellisia väittämiä on päästy todistamaan vääriksi myös satelliittikuvin avulla.

Hirmuteot ovat levinneet niin television kuin internetinkin välityksellä ympäri maailmaa. Kenties suurin ero Bosnian kansanmurhaan on kuitenkin se, ettei sotarikollisia ja heidän ylintä käskijäänsä Vladimir Putinia ehkä koskaan saada vastaamaan teoistaan. Bosniassa tähän tarvittiin erityisesti Natoa ja Yhdysvaltoja.

Lopulta kaikki sotarikoksiin syyllistyneet Bosnian serbit, kuten presidentitRadovan Karadžić ja Slobodan Milošević sekä kenraali Ratko Mladić  tuomittiin sotarikoksista Haagin tuomiosituimessa.

Neuvottelemisen taidon korvaa väkivalta

Venäläiset eivät kansainvälisestä mielipiteestä tai oikeudesta piittaa. Haagiin ei heitä saada raahattua mitenkään. Venäläiset eivät mielestään tehneet mitään väärää, eihän kyseessä ole edes sota. Yhä useampi niin sanottu tavallinen venäläinen myös kannattaa "erikoisoperaatiota" ja Ukrainan pyyhkimistä kartalta.

Kirjailija Antto Terras luonehtii kirjassaan "Tallinnan tappajat – Viron veriset vuodet" venäläistä luonteenlatua osuvasti suunnilleen näin: neuvottelemisen taidon korvaa raaka väkivalta ja oikeassa on se joka osoittautuu vahvemmaksi.

Bosnian sodan viimein päätyttyä silloinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan sanoi, että Srebrenica tulee ikuisesti kummittelemaan historiassa. Lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin tuntuu kummalliselta, että tämä murhenäytelmä toistuu Euroopassa jälleen, mutta kummitteleeko se ikuisesti historiassa? Epäilen.

Lue myös:

    Uusimmat