Petri Saraste oli hollantilaisten rauhanturvaajien kanssa, kun nämä käänsivät selkänsä verilöylylle Srebrenicassa – ”Se oli urani ehkä kaikkein järkyttävin hetki”

– Minulla oli hollantilainen kaveri, joka työskenteli Hollannin TV:ssä. Pääsin heidän kanssaan rauhanturvaajien mukaan. Lähdimme Tuzlasta, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä. Emme tietenkään päässeet perille asti, koska alue oli eristetty. Mutta jotain siellä oli outoa. Tajusin, ettei nyt ole kaikki hyvin.

Näky kuin kauhuelokuvasta

– Metsästä alkoi tulla ihmisiä. Pikkupoikia, joilla oli pistimet kivääreissä ja vanhoja ihmisiä. He olivat kävelleet varmaankin yötä myöten, monta tuntia, heillä oli veriset jalat. Se oli kuin kauhuelokuvasta. Kymmenvuotiaan näköiset pojat vanhojen kiväärien kanssa olivat turvanneet pakomatkaa, Saraste kuvailee.

– Ihmisiä tuli joka puolelta metsästä. Kun he näkivät meidät, he luulivat olevansa turvassa. Minuun vaikutti syvästi se, että osa heistä oli selvästi psykoosissa. He huusivat meille: ”Auttakaa, auttakaa, siellä on kansanmurha meneillään.”

– Eihän me tietenkään tiedetty yhtään mitä siellä tapahtui. Muutaman kymmenen kilometrin päässä.

Pitkän uran järkyttävin kokemus

– Se oli ehkä urani kaikkein järkyttävin hetki. He kaikki halusivat vettä tai jotain apua. Emmekä voineet auttaa, olimme kaikki keskellä metsää. Kun he pääsivät vähän eteenpäin, he tulivat Tuzlan lentokentälle. Kentällä oli suuri taulu, johon oli merkattu kaikki turvaan päässeet. Ennen kuin he joivat edes vettä, he katsoivat, oliko selvinneissä tuttuja nimiä.

Hollantilaiset rauhanturvaajat luovuttivat Srebrenicasta paenneet miehet ja pojat serbiarmeijalle.

Saraste uskoo, että jos paikalla olisi ollut suomalaisia rauhanturvaajia, joukkomurhan ei olisi annettu tapahtua.

Lue myös: Hollannin korkein oikeus alensi Srebrenican uhrien vahingonkorvauksia

– Siihen aikaan oli YK-kenraalina ranskalainen Philippe Morillon. Hän voisi olla suurin syyllinen tähän rikokseen, koska hän johti myös Hollannin rauhanturvajoukkoja. Kaikki oli levällään siellä, jälkeenpäin. Sekin kertoo jotain, että tämä prosessi alkoi 1995 ja se ei ole vieläkään päättynyt.

– Edelleen sanon, että jos siellä olisi ollut suomalaisia rauhanturvaajia niin tätä ei olisi tapahtunut. Eihän tuollaista voi sallia. Siellä lastattiin busseihin 16-vuotiaita poikia ja heidän isiään suoraan tapettavaksi. Tämä kenraali varmasti tiesi mitä tapahtui, mutta ei sillä ollut mitään väliä.

Saraste ei tiedä, miksi kenraali teki hänen sanojensa mukaan ”sopimuksen paholaisen kanssa”, viitaten Bosnian serbijoukkojen komentaja Ratko Mladiciin, joka on saanut elinkautisen tuomion Srebrenican joukkomurhasta ja sotarikoksista. Myös Bosnian serbien entinen johtaja Radovan Karadzic on tuomittu. Mladic on valittanut tuomiostaan.

– Siellähän kuoli 8000 ihmistä, muslimia. Se oli törkein sodan aikana tapahtunut asia, ja sen jälkeen onneksi kansainvälinen yhteisö heräsi, että tämän täytyy loppua.

Korvaukset laskivat

Hollannin korkein oikeus on ilmoittanut myös laskevansa uhrien omaisille maksettavia korvauksia. Tuomioistuin linjasi, että Hollannin valtion vastuu tapauksessa on hyvin rajallinen ja rajoittuu kymmeneen prosenttiin noin 350 uhrin omaisten kärsimistä vahingoista.

Kahden vuoden takaisessa tuomiossa Hollannin vahingonkorvausvastuu oli asetettu 30 prosenttiin.

– Korvaukset on korvauksia, mikä tuota ikinä voi korvata. Olihan se valtava tragedia Euroopan keskellä, Saraste toteaa.

Hollantilaiset rauhanturvaajat epäonnistuivat

– Yksittäisenä tapauksena se oli varmaan pahin [Euroopassa tapahtunut verilöyly]. Satuin olemaan ainoa joka todisti sen metsästä tulon. Minähän en ollut siellä paikalla silloin kuin se tapahtui, eikä varmaan kukaan muukaan ollut. Näin, että nyt tämä lähtee käsistä tavalla, joka ei ole ok.

Saraste on edelleen 23 vuoden jälkeen sitä mieltä, että hollantilaiset epäonnistuivat todella pahasti tehtävässään. Hän kuitenkin uskoo, että nykyään opetetaan paremmin kansainväliset säännöt ja normit niin, että Srebrenican kaltaisia tapahtumia ei enää pääse tapahtumaan.

Bosnian serbijoukot surmasivat yli 8 000 muslimimiestä ja -poikaa hollantilaisrauhanturvaajien läsnäollessa 11. heinäkuuta 1995.