Suomen vesijohtoverkoston tila on heikentymässä huolestuttavasti.
Vesijohtoja on saneerattu huomattavasti hitaammin kuin tarve olisi vaatinut. Kun korjausvelka kasvaa, putkirikot lisääntyvät. Myös saastuneen veden aiheuttamien tautiepidemioiden määrä voi kasvaa, ellei vesijohtoja saada kuntoon.
Pääkaupunkiseudulla on 3 200 kilometriä vesijohtoputkia, joista vanhimmat on rakennettu 1800-luvulla. Pääkaupunkiseudun vesijohtoverkostossa tapahtuu 230–250 putkirikkoa vuodessa.
– Kyllä meillä on paljon vuotoja ja paljon rikkoja suhteessa muihinkin, mutta on meillä myös resursseja. Muun muassa varallaolo on vahvaa. Mitä tahansa tapahtuu, pystymme reagoimaan kaikkina aikoina, HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) verkostopäällikkö Sami Sillstén vakuuttaa.
Ihmiset hakivat juomavettä Naantalin terveysaseman pihalle tuodusta vedenjakelupisteestä 31. heinäkuuta 2018. Raisiossa sattunut putkirikko aiheutti häiriötä usean kunnan alueella.
Kunnostustyöt etenevät liian hitaasti
Suomessa on kaikkiaan 1 500 vesilaitosta, joista neljäsosa on kuntien omistamia. Loput ovat pienempiä laitoksia tai vesiosuuskuntia.
Läheskään kaikilla ei ole riittäviä resursseja verkoston kunnossapitoon. Maassa on yhteensä 107 000 kilometriä vesijohtoverkkoa ja siitä 6 000 kilometrin on arvioitu olevan erittäin huonossa kunnossa. Verkoston korjaaminen on edennyt huomattavasti tarvetta hitaammin.
– Saneeraustarvetta on karttunut vuosien mittaan aika paljon, koska saneerausmäärät ovat olleet alle puolet siitä, mikä olisi järkevän käyttöiän takaava määrä. Jälkeen on jääty jo pitkän aikaa, Suomen Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Osmo Seppälä huomauttaa.
Vesijohtoverkostoa pitäisi kunnostaa huomattavasti nykyistä nopeammalla tahdilla.
Korjauksiin käytettävä rahasumma pitäisi kolminkertaistaa
Pikkuhiljaa korjausvelka kasvaa ja putkirikot lisääntyvät. Myös verkostojen vanhenemisesta johtuvien vesijohtoveden likaantumistapausten määrä on viime vuosina lisääntynyt.
Vesijohtoverkoston saneeraukseen käytetään yhteensä noin 120 miljoonaa euroa vuodessa, kun rahantarve olisi kolminkertainen.
Pääkaupunkiseudulla saneeraukseen käytetään 30 miljoonaa euroa vuodessa, mutta lisärahallekin olisi käyttöä.
– Kohteita on tällä hetkellä löydetty jo lähes 30 vuoden edestä ja nyt odotetaan, että rahavirrat lisääntyvät, jotta pystytään volyymia kasvattamaan, koska kohteita on niin paljon. Lähivuosina, kun Blominmäen jätevedenpuhdistamo valmistuu, vesihuoltoverkoston saneeraustoimintaan varattu raha nousee yli 40 miljoonaan euroon vuodessa, Sillstén kertoo.
Asiakasmaksuja nostettava korjausten rahoittamiseksi
Vesihuoltoon ei käytetä verovaroja, joten kasvavat saneeraustarpeet tarkoittavat myös sitä, että asiakkailta perittävät vesihuoltomaksut nousevat.
– Jos toimintavarmuus vesihuollossa ja viemäröinnissä halutaan jatkossa turvata, niin kyllä se tarkoittaa myös kasvavia asiakasmaksuja, jotta asiat saadaan kuntoon, Seppälä muistuttaa.
Huonoimmassa kunnossa ovat 1960- ja 70-luvuilla rakennetut vesijohdot. Valtaosa vesijohtoverkostoista on rakennettu 1960–1980-luvuilla, ja keskimääräinen käyttöikä 50–70 vuotta.