Pippa Laukka selätti syömishäiriön ja auttaa nyt muita.
VIDEO: Pippa Laukka kertoo, miten syömishäiriömenneisyys vaikuttaa hänen tapaansa kohdata ihmisiä.
Olet mitä syöt -ohjelman uusi juontaja, lääkäri Pippa Laukka tietää, ettei syöminen ole aina yksinkertaista. Hän sairastui teini-ikäisenä syömishäiriöön, jota kesti 17 vuotta.
Laukka kertoo MTV.fille kokevansa, että nyt on hänen vuoronsa auttaa ihmisiä.
– Minulla on lääkärin asiantuntemus, mutta myös kokemusasiantuntijuus siitä, että elämänhallinta ja syöminen ovat sekaisin. Ymmärrän, mitä pelkoja ja tunteita syömisen takana on.
Laukka sairastui syömishäiriöön 17-vuotiaana. Yksin ulkomaille muutettuaan hän huomasi jääneensä yksin ahdistuksen kanssa. Syöminen toi turvaa ja lohtua, mutta aiheutti myös syyllisyyttä.
– Lopulta päätin, että lakkaan kokonaan syömästä, sillä se tuntui olevan paras tapa hillitä ahdistusta. Olin sairaalahoidossa ja melkein kuolin.
Kamppailu syömisen kanssa jatkui 17 vuoden ajan. Välissä oli parempiakin jaksoja, mutta syöminen aiheutti jatkuvasti ristiriitaisia tunteita.
– En voinut nauttia ruoasta. Syöminen oli keino säädellä ahdistusta, pelkoja, yksinäisyyttä ja epävarmuutta, hän kertoo.
Kun Laukka kasvoi aikuiseksi, syömishäiriö alkoi kyllästyttää. Hän uskalsi viimein hakea apua. Toipuminen on ollut pitkä tie, mutta nykyään Laukka pystyy suhtautumaan syömiseen mutkattomasti. Hän ei laske kaloreita eikä välttämättä muista, mitä on aiemmin samana päivänä syönyt.
"Äitiys on pelastanut minut syömishäiriöltä"
Kun Laukan esikoistytär syntyi, hän otti ison askeleen kohti paranemista. Äidiksi tultuaan Laukka ei voinut enää keskittyä vain itseensä, vaan hän oli vastuussa toisesta ihmisestä.
– Sanoisin, että äitiys on pelastanut minut syömishäiriöltä, eikä se ole yhtään liikaa sanottu. Äitiys on varmasti tuonut lempeyttä ja pehmentänyt kulmia, sekä opettanut armollisuutta itseäni ja elämää kohtaan.
Iän myötä Laukka on oppinut suhtautumaan armollisemmin myös kehoonsa. 48-vuotiaana hän keskittyy mieluummin iloitsemaan toimivasta kehosta kuin murehtimaan jenkkakahvoja.
– Tykkään tosi paljon siitä, että minulla on pieni vatsamakkara, hän nauraa.
Vanheneminen ei ahdista Laukkaa, sillä hän kokee voivansa nyt paremmin kuin 20-vuotiaana.
– Ikä ei tunnu missään, paitsi jos on ollut pitkä ilta tai ei ole päässyt liikkumaan. Se kostautuu, toisin kuin vielä parikymppisenä.
Laukan hyvinvoinnin peruspalikat ovat riittävä uni ja ravitseva ruoka. Myös päivittäisestä omasta ajasta hän pitää tiukasti kiinni.
– Olen yksin kotona tai menen koiran kanssa metsään. Niissä tilanteissa synnyn uudestaan. Ne ovat palauttavia hetkiä, joissa saa taas kiinni itsestään.