Anoreksiaa sairastanut Iines muistuttaa, että syömishäiriöstä voi parantua.
Jutun keskivaiheilla oleva kuva voi järkyttää.
22-vuotias Iines julkaisi suositussa Facebook-ryhmässä kuvaparin, jolla halusi muistuttaa, että syömishäiriöstä voi parantua.
Ennen-kuva on otettu neljä vuotta sitten Iineksen ollessa pakkohoidossa syömishäiriön takia. Iines muistelee, että hän voi tuolloin todella huonosti monella elämän osa-alueella. Anoreksian lisäksi hän kamppaili päihdeongelman kanssa.
– Elämä oli sekaisin, hän myöntää MTV Uutisille.
Lue myös: Emilia, 28, on sairastanut syömishäiriötä kymmenen vuotta – varomattomat kommentit satuttavat: "Törmää usein"
Takana rankkoja aikoja
Nuorella naisella oli takanaan rankkoja vuosia. Iines oli asunut nuorisolaitoksessa 12-vuotiaasta lähtien vaikeuksien takia. Hän oli myös jäänyt kahdeksannelle luokalle kolme kertaa sekä vaihtanut koulua kiusaamisen takia.
Iines muistelee olleensa hyvin vetäytyvä sekä impulsiivisen itsetuhoinen.
– Olin ahdistunut ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita.
Syömishäiriön takia osastohoitoon
Syömishäiriö puhkesi, kun Iines oli 13–14-vuotias. Iines liikkui todella paljon ja teki useita treenejä päivittäin. Karkkien lisäksi hän söi lähinnä vihanneksia, hedelmiä ja erilaisia välipaloja, niitäkin hyvin pieninä annoksina.
Iineksen itsetunto oli heikoissa kantimissa. Hänestä tuntui, että elämä oli vain epäonnistumisia.
– Ajattelin, etten kelpaa ja etten ole missään hyvä.
– Mun vääristynyt ajatus oli, että jos kontrolloin itseäni, olisin onnistunut edes jossain.
Anoreksian takia Iines on ollut kaksi kertaa osastohoidossa. Pakkohoitoon hän joutui 17-vuotiaana kahdeksi kuukaudeksi, kun rutiinitarkastuksessa lääkäri totesi hänen olevan niin huonossa kunnossa, että soitti hänelle pakkohoitopaikan.
– Olin ihan jäässä, päätä särki ja tärisin, koska mulla oli niin aliravittu kroppa, iines muistelee nyt.
– Muistan, että yritin karata siitä huoneesta, mutta nuorisolaitoksen ohjaaja piti musta kiinni. En muista edes, että milloin osastolle menin, mutta kaksi kuukautta siellä olin.
Vasemmalla kuva Iineksestä sairaalajakson aikana. Oikealla kuva hänestä nyt. Kuva: Iineksen kotialbumi
Lue myös: Ulkonäkökeskeinen lihasten tavoittelu voi muistuttaa syömishäiriötä
Keskustelu lääkärin kanssa havahdutti
Jossain vaiheessa paraneminen lähti käyntiin. Siihen vaikutti moni asia: muun muassa se, että Iineksen lopetettua päihteiden käytön hän päätti keskittyä huolehtimaan itsestään.
Tämän ohella yksi keskustelu lääkärin kanssa havahdutti miettimään asioita.
– Hän sanoi, että en ehkä saa lapsia, jos jatkan näin. En ollut ajatellut, että sairaus voisi johtaa siihen. Se pisti kyllä miettimään, koska olen aina toivonut lapsia.
Iineksen mieleen jäi myös eräs juttutuokio nuorisolaitoksen ohjaajien kanssa. Kun hän kertoi haaveilevansa työskentelystä mielenterveys- ja päihdealalla, he sanoivat, että hänen täytyisi olla itse kunnossa, jotta voisi auttaa muita.
Ura- ja perhehaaveiden lisäksi Iines toivoi voivansa paremmin henkisesti. Hän muistelee olleensa koko ajan ahdistunut ja surullinen.
– Elämässä ei tuntunut olevan mitään hyvää, niin en jaksanut sitä enää. Ajattelin, että jos jatkan tuolla linjalla, ei se muutu mihinkään muuhun kuin huonompaan suuntaan, hän kertoo.
Lue myös: Syömishäiriön selättänyt Riikka: "Sain sairasta mielihyvää oveluudestani"
Muutokseen pienin askelin
Kaikki lähti ajatusten tasolta. Iines alkoi haaveilla, millaista olisi elämä ilman syömishäiriötä. Pienin askelin hän opetteli syömään uudella tavalla. Hän alkoi esimerkiksi syödä lämpimiä aterioita ensimmäistä kertaa pariin vuoteen.
– Jos olisin haaveillut parantumisesta ennen kuin jouduin noin huonoon kuntoon, ei olisi tarvinnut opetella sitä raskaan kaavan kautta.
Alkuun Iines söi pieniä aterioita, sillä hänen vatsansa oli kutistunut niin olemattomiin. Ruoan määrää lisättiin pikkuhiljaa. Hänellä ei aluksi ollut ruokailurytmiä vaan hän söi silloin, kun pystyi.
Ajan myötä Iines opetteli syömään myös herkkuja.
– Välillä niiden kanssa meni jopa vähän överiksi, mutta ajattelin, että se on hyvä juttu, koska uskalsin tehdä niin.
Aivan aluksi Iines ei liikkunut ollenkaan, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksanut. Hän keskittyi ruokavalioon ja henkiseen hyvinvointiin.
Kun paino oli noussut normaalilukemiin, Iines lakkasi seuraamasta vaa’an lukemaa.
– Kyllä keho kertoo, kun voi hyvin.
Haastavinta oli muuttaa ajattelutapaa
Ratkaisevin ja samalla vaikein asia muutoksessa oli uudenlaisen ajattelutavan opettelu. Se, että piti alkaa nähdä itsessään huonojen puolien sijasta hyviä asioita.
– Se oli tosi raskasta, sillä en nähnyt itsessäni mitään hyvää. Kuitenkin tiedostin, että muutosta ei tapahdu, jos en muuta omaa ajattelua ja toimintatapaani.
Yksi tapa ajattelutavan muutokseen oli se, että Iines lähti etsimään onnistumisen kokemuksia jostain muusta kuin laihduttamisesta ja itsensä kontrolloimisesta. Päiväkirjaa hän oli kirjoitellut vuosien ajan, mutta runoista hän sai hyviä kokemuksia. Niinpä hän alkoi kirjoittaa niitä enemmänkin.
Lue myös: Eevi sairastui ensin anoreksiaan, sitten terveyden tavoittelusta tuli pakkomielle: "Syömishäiriölläni ei ollut loppujen lopuksi mitään tekemistä ruoan kanssa"
"Ongelmien kanssa ei pidä kamppailla yksin"
Uudenlaisen elämän suuntaan ohjasi myös se, että Iines alkoi puhua mieltään painavista asioista. Hän löysi vertaisiaan ja ihmisiä, jotka kuuntelivat.
– Havahduin siihen, että ongelmien kanssa ei pidä kamppailla yksin.
– Minulle on ollut tärkeää huomata, ettei ole yksin, vaikka tuntee ja kokee olevansa.
Syömishäiriö on sairaus, johon saa ja pitää hakea apua, muistuttaa Syömishäiriöliitto SYLI ry. Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen. Apua tarjoaa myös esimerkiksi SYLI:n tukipuhelin 02 251 9207 (maanantaisin klo 9.00–15.00) sekä SYLI-chat.
Muiden apu ja tuki ollut ratkaisevassa roolissa
Pikkuhiljaa elämä kääntyi parempaan suuntaan ja tällä hetkellä Iineksen elämässä puhaltavat uudet, miellyttävämmät tuulet. Syömishäiriö ei enää hallitse hänen elämäänsä.
– Olen saanut elämäni takaisin. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että olen tässä ja nyt.
– Kun näin, kuinka paljon syöminen ja itsensä kuntouttaminen vaikutti olooni, tiesin, että tämä tie kantaa pitkälle.
Elämässä on tapahtunut muitakin isoja muutoksia. Mielenterveys on kunnossa ja laitoselämä on jäänyt taakse. Elämä tuntuu vakaalta ja valoisalta. Uusi polku on johtanut todella merkitykselliseen elämänvaiheeseen.
– En käytä päihteitä ja olen saanut elämääni tilalle jotain todella arvokasta.
– Olen kiitollinen siitä, että olen ylipäätään hengissä. Se on ollut mahdollista ihmisten avun ja tuen avulla. Tietty piti auttaa myös itseään.
Lue myös: Tuomo ahdistui ulkonäöstään jo esiteininä ja treenasi itsensä sairauslomalle – muistuttaa miesten vaietusta ongelmasta: "Tabu, joka vaatii rikkomista"
Elämäntavat paremmalla tolalla
Nykyisin Iines syö terveellisesti, viisi kertaa päivässä. Liikunnasta on tullut osa elämää, kohtuudella ja siinä määrin kuin tuntuu hyvältä. Etenkin luonnossa liikkuminen on Iineksen mieleen.
– Liikunta on tullut mukaan oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana, sillä alkuun piti saada paino, ruokavalio ja mieli jotenkin balanssiin.
Mitä voi tehdä, jos huomaa, ettei läheinen syö riittävästi? Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä vastaa. Juttu jatkuu videon alla.
2:21
Lue myös: Nuoren naisen kuvapari paljastaa: Syömishäiriö ei välttämättä näy ulospäin
Uusia ja vanhoja harrastuksia
Arkeen kuuluu myös uusien, mukavien asioiden opettelua.
– Opettelen soittamaan kitaraa, mistä olen haaveillut pitkään.
Eräs vanha harrastus on tullut takaisin kuvioihin. Iines pelaa jälleen jalkapalloa, joka oli jäänyt vaikeuksien vuoksi tauolle.
– Yksi tavoite on myös oppia pelaamaan jalkapalloa ilman kilpailupaineita ja pitää hauskaa muiden kanssa, vaikka potkisi omaan maaliin, hän hymyilee.
Voimavarana musiikki
Yksi arjen voimavara Iinekselle on musiikki. Esimerkiksi musiikin tahtiin tanssimisesta tulee hyvä olo. Päivittäin hänen tuleekin kuunneltua paljon eri genreistä erilaisia biisejä, joista saa voimaa.
Etenkin pari kappaletta on sellaisia, jotka tsemppaavat, nimittäin Lost Frequencies & Zonderlingin "Crazy" sekä Lukas Grahamin "Mama said".
– Musiikki puhuu positiiviset asiat puolestani, jos välillä on vaikea niitä itselleen sanoa, hän pohtii.
Lue myös: Syömishäiriö on Suomessa oletettua yleisempi – naisista joka kuudes on kärsinyt siitä
Tavoitteena positiivinen ajattelutapa
Iineksen tavoitteista tärkein liittyy itsensä hyväksymiseen.
– Mun tavoitteena on uskaltaa olla just niin minä kuin olen ilman, että tarvitsee hävetä tai piilottaa vikoja. Sanotaan, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on ja sen haluan oppia sisäistämään juuri omalla tavallani.
Ajattelutavassa on tapahtunut jo iso muutos parempaan, mutta matka jatkuu. Iines opettelee edelleen kohtuutta liikunnassa, riittävää ruokavaliota, positiivista ajattelua ja tunnesäätelyä.
– Opettelen tänäkin päivänä sitä positiivista ajattelutapaa itsestäni. Kyllähän mä näen muissakin hyvää, niin miksi en sitten itsessäni, hän pohtii.
– Ainahan toki on parannettavaa, mutta veikkaan, että kaikilla on, eihän sitä muuten pääsisi eteenpäin, jos ei olisi.
Iines kertoo miettineensä aina paljon sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Nykyään hän osaa pysähtyä, kun tällainen tilanne tulee eteen ja yrittää järkeistää itselleen ajatuksiaan.
– Kun liikaa miettii, niin kadottaa itsensä.
Iines tuumii, että pieni osa syömishäiriöstä varmaan jää riesaksi, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
– Anoreksia saattaa muistuttaa itsestään tietyissä tilanteissa, mutta se oikeastaan vahvistaa sitä ajatusta, että haluan pysyä tällä tiellä, hän pohtii.
Lue myös: Asiantuntija varoittaa salakavalasta syömistaipumuksesta: "Laskisin sen epätyypilliseksi anoreksiaksi"
Oma tarina rohkaisuksi muille
Iines päätti jakaa omat kuvansa muutoksesta sosiaalisessa mediassa, koska hänestä on alkanut viime aikoina tuntua siltä, että hän on selvinnyt syömishäiriöstä ja että hän nauttii elämästään.
– Sain rohkeutta jakaa tämän, koska halusin näyttää, että tällaisestakin sairaudesta voi selvitä kuka vaan. Ehkä se tuo toivoa muille, jotka kamppailevat saman asian kanssa ja heidän läheisilleen.
Kuvien saama vastaanotto jännitti Iinestä etukäteen. Hän yllättyi, kun palaute oli todella positiivista.
Kuvien julkaiseminen oli myös Iinekselle askel eteenpäin omassa elämässä. Se tuo vielä enemmän tuntua siitä, että elämässä voi päästä eteenpäin, vaikka joskus tuntuu vaikealta.
– Vaikka tämä on ollut raskas tie, en vaihtaisi sitä, koska olen tässä ja nyt.