Runsaat syyssateet ovat jälleen saaneet ravinnevalumat kasvuun niin pelloilta kuin metsistäkin. Rehevöittävien ravinteiden valumista jokiin ja sitä kautta mereen voidaan vähentää muun muassa kosteikkojen avulla. Kosteikkoja ja muita tulvia hillitseviä rakenteita pitäisi kuitenkin rakentaa runsaasti lisää, jotta meren tilaa voitaisiin parantaa.
Vesi näyttää samealta Söderlandintien kosteikossa Inkoossa. 1,6 hehtaarin kokoinen kosteikko kerää valumavesiä 250 hehtaarin kokoiselta alueelta, metsistä ja pelloilta. Osa valumavesien mukana tulevista ravinteista jää kosteikkoon sen sijaan että ne päätyisivät rehevöittämään vesistöjä.
– Parhaimmillaan kymmeniä prosentteja fosforista ja typestä voidaan pidättää kosteikkojen avulla. Luontaisia tulvatasanteita, soita ja kosteikkoja on tuhottu vuosikymmenien saatossa. Sen takia valuma-alueiden vedenpidätyskyky on heikentynyt. Kosteikkoja tarvittaisiin paljon lisää, linjaa WWF Suomen sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Peltojen keskellä kulkevaan Inkoonjokeen on äskettäin rakennettu kaksitasouoma. Se tarkoittaa tulvatasannetta, johon vesi nousee tulva-aikoina, esimerkiksi nyt.
– Nyt vesi ei nouse pellolle. Pellolle noustessaan vesi huuhtoo paljon ravinteita veteen, mutta nyt kun vesi pysyy uomassaan, ravinteet pysyvät myös pellolla, selittää WWF Suomen suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen.
Rannikkovesien tilasta saamme syyttää itseämme
Viidessä vuodessa läntiselle Uudellemaalle on rakennettu 22 kosteikkoa ja seitsemän kaksitasouomaa ja lisää on suunnitteilla. Ne auttavat osaltaan myös Itämeren tilan parantamisessa.
Rannikkovetemme ovat pääosin vain tyydyttävässä kunnossa ja niiden tilan parantaminen vaatii ravinnevalumien kuriin saamista.
– Se, mitä omalla rannikolla nähdään, on meidän omien jokien mukanaan tuomaa. Eli ne sinileväkukinnot, jotka vuosittain näkyy, tulevat ravinteista, joita meidän omat joet kuljettavat, muistuttaa Jyrkänkallio-Mikkola.
Inkoonjoen varteen on rakennettu kaksitasouoma eli tulvatasanne, johon tulvavesi pääsee nousemaan sen sijaan että se nousisi pelloille.
Vesiensuojelu on yksi säästökohteista
Kosteikkoja ja kaksitasouomia tarvittaisiin runsaasti lisää eri puolille Suomea, jotta vesien tila paranisi, mutta hallituksen leikkuri osuu myös vesiensuojeluun.
– Vesiensuojelun tehostamisohjelmaan ei saatu tälle vuodelle rahoitusta, mikä oli valtava pettymys, koska nämä meidänkin kosteikot on sen avulla toteutettu. Ja sitä kautta on saatu tuotua myös yksityistä rahoitusta siihen. Hallitus on halunnut keskittyä Saaristomeren alueelle, joka on Helcomin hoptspot-alue, joka halutaan sieltä pois, mutta tottakai vesienhoitoa pitää tehdä kaikkialla muuallakin, toteaa Jyrkänkallio-Mikkola.
Samea vesi paljastaa ravinteiden valumisen vesistöihin.
Kosteikoista on monenlaista hyötyä
Kosteikon rakentaminen maksaa toteutustavasta riippuen keskimäärin 30 000–40 000 euroa.
– Näistä ei ole maanomistajille muita kustannuksia kuin se, että he antavat peltoalaa meidän käyttöömme. He menettävät vähän viljelyalaa, mutta todennäköisesti hyötyvät, kun tulvat eivät nouse pellolle, sanoo Kaasonen.
Läntisellä Uudellamaalla maanomistajat ovat suhtautuneet myönteisesti kosteikkojen ja kaksitasouomien rakentamiseen.
Ravinteiden ja tulvien pidättämisen lisäksi kosteikoista on muutakin hyötyä.
– Ne ovat äärimmäisen monimuotoisia paikkoja. Kosteikoissa viihtyvät vesilinnut, vesihyönteiset ja erilaiset vesikasvit. Niillä on myös virkistysarvoa ja ne ovat kauniin näköisiä. Monesti ne rakennetaan joutomaalle ja väittäisin, että ne lisäävät myös kiinteistön arvoa, pohtii Jyrkänkallio-Mikkola.
Kosteikkojen rakentaminen palvelee myös EU:n vaatimaa luonnon ennallistamista. Kosteikko ennallistaa valuma-alueen vedenpidätyskykyä.