Taistelukoiriin lukeutuva "staffi" on Suomen suosituimpia rotuja – näin omistajat kommentoivat voimakoirien aiheuttamia huolia

Yli 180 staffordshirenbullterrieriä, eli niin kutsuttua staffia tuotiin Helsingin Tuomarikylän vinttikoirakeskukseen vuoden päätapahtumaan eli staffien erikoisnäyttelyyn lauantaina.  

Tapahtumaan osallistuneet koiranomistajat kuvailevat staffeja ihmisrakkaiksi ja aktiivisiksi koiriksi, jotka soveltuvat hyvin perheisiin ja kaupunkeihin. Vaativuuttakin löytyy.

– Pitkää pinnaa pitää olla myös, sanoo Pinna-koiran omistaja Anna Laakso.

Rodun ominaisuuksiin kuuluu myös se, ettei se tyypillisesti tule toimeen muiden koirien kanssa. Kasvattajat ja omistajat ovat yhtä mieltä siitä, että koiratappelukoiraksi alun perin jalostettu koira ei ole koirapuistokoira.

– Omat koirani tulevat toimeen muiden kanssa remmissä. Toisten koirien sietäminen muiden koirien läsnä ollessa on se, mitä voi staffilta edellyttää. Mutta staffi ei ehkä taivu siihen, että heti pistetään leikiksi tuntemattoman koiran kanssa, kertoo Staffordshirenbullterrieriyhdistyksen jalostustoimikunnan puheenjohtaja Taru Korhonen.

Yksittäinen tapaus heijastuu

Niin sanottujen voimakoirien, eli taistelukoirien ympärillä käytävä keskustelu on jakautunutta. Keskustelupalstojen ääripäissä joko puolustetaan rotua voimakkaasti tai sitten halutaan kieltää koko rotu. 

Purematapaukset, kuten viimeisimpänä Vallilassa lasta purreen pitbullin tapaus, nostavat taistelukoirat esiin kielteisellä tavalla. 

Lue myös: Koira hyökkäsi lapsen kimppuun Vallilassa – näin omistaja kertoo lemmikistään MTV:lle: "Sain puhelun poliisilta, että…"

Kaksi vapaana ollutta koiraa hyökkäsi täysin yllättäen sivullisen kimppuun – purivat miestä molemmista käsistä

Korhosen mukaan staffien omistajien onkin tällaisten uutisten sattuessa pidettävä huolta omien koiriensa hyvästä käytöksestä, sillä yksi tapaus lisää helposti pelkoa ja huolta kaikkia samantyyppisiä koiria kohtaan. 

– Ihmiset helposti yleistävät kaikki samantyyppiset rodut samaksi. Staffilla ja pitbullilla on samoja sukujuuria satojen vuosien takaa, mutta kyseessä on kaksi täysin erilaista rotua. 

Korhonen korostaa, että Suomessa amerikanpitbullterrieri ei ole koiria rekisteröivän Suomen Kennelliiton rekisteröintilistalla toisin kuin staffordshirenbullterrieri. 

Joissakin maissa osa taistelukoiriin kuuluvista roduista on kielletty kokonaan. Esimerkiksi Norja on kieltänyt muun muassa pitbullterrierin ja amerikanstaffordshirenterrierin (amstaffin) ja tosa inun. 

Staffien omistajat eivät ole kieltämisen kannalla vaan peräänkuuluttavat ennen kaikkea omistajien vastuuta. 

– Pitää tiedostaa, että sillä on tappelutausta. Pitää huolehtia siitä, että oma koira on aina hallinnassa, eikä sitä anna sellaisiin käsiin, jotka eivät sitä hallitse. Aivan lapsille tai vanhuksille en staffia talutettavaksi antaisi, se on vahva koira, sanoo Korhonen.

– Hihnan päästä lähtee aika moni asia, kommentoi puolestaan kahden staffin omistaja Janina Kuparinen.  

Kuparinen näkee, että purematapauksilta olisi mahdollista välttyä luomalla koiralle hyvä ja rauhallinen kasvuympäristö ja samanlaisia turvallisia rutiineja, joita lastenkin kasvatuksessa käytetään.  

Jalostamisellakin on pyritty vuosien varrella vähentämään staffien tappelukoiraominaisuutta. Aivan yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. 

– Luonnepuolen jalostaminen on sellaista, että yhtä ominaisuutta ei saa helposti kitkettyä pois vaikuttamatta muihin, Korhonen sanoo. 

– Jos esimerkiksi haemme luonteeseen lisää pehmeyttä, mukaan voi tulla arkuutta, jota taas emme halua tähän rotuun ollenkaan, sillä ihmisystävällisyys on niin tärkeä ominaisuus staffilla, hän jatkaa. 

Ihmisrakas ja monipuolinen

Viime vuonna Kennelliittoon rekisteröitiin ennätykselliset 550 staffordshirenbullterrierin pentua. Staffordshirenbullterrieriyhdistyksestä kerrotaan, että uusia kasvattajia tulee lisää koko ajan. 

Mikä tasan 60 vuotta sitten Suomeen saapuneessa rodussa sitten viehättää?

– Suuri koira pienen koiran koossa. Se käy harrastuskäyttöön ja kulkeutuu helposti joka paikkaan. Ystävällisyys ihmisiä kohtaan on äärimmäisen sydämen sulattavaa. Huonostakin päivästä se saa hyvän aikaan, kertoo omistaja ja kasvattaja Katja Jaatinen. 

– Nämä ovat mahtavia perhekoiria ja ovat todella sosiaalisia, perustelee puolestaan Kuparinen. 

– Se tykkää olla joka paikassa omistajansa kanssa ja soveltuu todella hyvin kaupunkiin. Sen hermorakenne kestää hyvin kaupungin melut, kertoo Korhonen. 

Lue myös: Poliisikoira vainusi kadonneen ja mutasilmäkkeeseen vajonneen miehen Nurmijärvellä