Tyytyväisyyttä uraansa huokuva konkari Jukka Puotila jää ensi vuoden puolella eläkkeelle Kansallisteatterista.
Näyttelijä Jukka Puotilan, 62, taiteilijajuhlaa vietetään tänään lauantaina 14. lokakuuta Suomen Kansallisteatterissa. Vuodesta 1984 asti Kansallisteatterin näyttelijänä työskennellyt Puotila muisteli MTV.fin haastattelussa uraansa.
Ennen haastattelun alkua Huomenta Suomessa aamuseitsemältä vieraillut Puotila kertoo aikaisten aamuherätysten muistuttavan häntä aina Kotikatu-sarjasta. Puotila näytteli Ylen esittämässä draamasarjassa Pertti Mäkimaata yli 17 vuoden ajan.
– Kotikatua kuvattiin aina aikaisin aamulla. Kuvaukset alkoivat usein aamuseitsemältä, joskus jopa aikaisemmin, sillä usein kello 11 alkoivat jo teatteriharjoitukset. Tilanne oli toki sama esimerkiksi MTV:n esittämän Ruusun ajan kuvausten kanssa, Puotila muistelee.
– Tänään, kun herätyskello herätti, tuli välittömästi mieleen ne ajat. Mutta mieluummin sitä kuvasi aikaisin aamulla kuin illalla. Ajankäytöllisesti se oli toki haastavaa aikaa, sillä illalla oli usein teatteriesitys, jonka jälkeen taas ei tietenkään saanut heti unta, vaikka olisi pitänyt herätä kuinka aikaisin.
Jukka Puotila jää eläkkeelle Kansallisteatterista.
Jukka Puotila näyttelee parhaillaan kahdessa Kansallisteatterin näytelmässä: Koivu ja Tähti sekä Kuolema Venetsiassa, joka nähdään myös Puotilan taiteilijajuhlanäytelmänä. Lisäksi hänen vetämänsä Jukka Puotila Show on ollut Kansallisteatterin ohjelmistossa jo vuodesta 2007 lähtien.
– Nuo ovat hyvin erilaisia teatteriesityksiä. Hyvin usein viikonloppuisin näyttelen ensin päivällä Koivun ja Tähden ja sitten perään illalla Kuolema Venetsiassa. Tai sitten toisinpäin. Se on aika rankkaa, Puotila sanoo.
– Mutta parempi kuitenkin näin, että töitä on, kuin ettei olisi mitään töitä. Ihmiset ajattelevat usein näyttelijöistä niin, että jos ei ole telkkarissa, näyttelijällä ei ole töitä. Se on karmea paradoksi.
"Tv oli jumala"
Puotila toteaa, että kun tavalliselle suomalaiselle esittäytyessä kertoo olevansa näyttelijä, niin ensimmäinen kysymys on nimenomaan se, että "oletko telkkarissa" ja jos niin ei sillä hetkellä ole, niin jatkokysymys kuuluu, että "miksi et".
– Jotenkin televisiossa esillä olemisen suuruus on edelleen hämmentävä asia. Suomessa on valtavasti hyviä näyttelijöitä, joita ei vain yleisesti välttämättä tunneta. Näyttelijä voi tehdä esimerkiksi Hämeenlinnan tai Porin teattereissa mielettömän kovia roolisuorituksia, mutta ihmiset ihmettelevät, että "ethän sinä ole telkkarissa, ethän sinä mikään näyttelijä ole", Puotila pohtii.
– Onhan television arvo pudonnut, mutta ennen vanhaan, jopa ennen omia aikojani näyttelijänä, tv oli jumala. Se, että pääsi telkkariin, oli suurelle yleisölle merkki siitä, että nyt tuon näyttelijän on oltava todella hyvä. Mikä ei välttämättä pitänyt lainkaan paikkaansa.
Jukka Puotila on päässyt urallaan nauttimaan myös niin sanotusta televisiosuosiosta.
– Aikoinaan näyttelijät haettiin televisioon nimenomaan teatterien näyttelijöistä. Se on muuttunut minun urani aikana. Nykyään on tarjolla niin paljon lukemattomia hyviä freelancer-näyttelijöitä, ettei ole tarpeen sinänsä vaivata teatteria sillä asialla.
– Teatteri on prosessi, jossa harjoitellaan pitkään ja paljon. Televisiohommat ovat enemmän sellaisia instant-hommia, että sinulta ostetaan se taito olla heti läsnä siinä projektissa, näyttelijä vertailee.
"Sarjojen tekeminen on kovassa huudossa"
Jukka Puotila on syntynyt samana vuonna kuin televisio tuli Suomeen. Ensimmäinen antennien välityksellä esitetty tv-lähetys toteutettiin toukokuussa 1955 Helsingissä.
– Tällä hetkellä on aistittavissa se, että laadukkaiden sarjojen tekeminen niin televisioon kuin suoraan striimauspalveluihin on kovassa huudossa. Se on positiivinen asia. Voi olla toki myös, että joku on täysin eri mieltä, Puotila toteaa.
– Monet ovat sitä mieltä, että televisiosta ei tule nykyään mitään katsottavaa. Mutta monille televisio on myös kumppani. Se on yksinäisille ihmisille seurana. Ennen vanhaan perheen hiljeneminen tv:n äärelle oli tärkeä asia. Sitä katsottiin vaikka pelkkää virityskuvaa, kun se oli niin ihmeellistä. Ja jos vaikkapa isäni nauroi jollekin ohjelmalle, siitä tuli jotenkin erityinen fiilis. Kaikki muutkin nauroivat.
Kun Jukka Puotila nousee Kansallisteatteri-kiinnityksensä viimeisen kerran lavalle ensi vuoden alkupuolella, hän on ollut Kansallisteatterin näyttelijä 34 vuotta.
– Kun sain kiinnityksen Kansallisteatteriin, vanhin poikani oli juuri syntymässä. Muitakin paikkoja oli tarjolla, esimerkiksi Kajaanin ja Lahden teattereihin. Kansallisteatteri on ollut minulle tärkeä paikka, mutta kyllä minä pystyn siitä luopumaan, Puotila toteaa.
– Teatteri sulkee lähes kokonaan muun elämän pois. Sitä pitää vain hyväksyä se, että sitä se homma on. Se ei ole käynyt ikinä ahdistavaksi, mutta välillä on tuntunut siltä, että olisi kivaa, että olisi välillä vähän vapaa-aikaakin. Olen ollut teatterihommissa sellaisena aikana, jolloin esityksiä oli kaksi sekä lauantaisin että sunnuntaisin.
"Vapaa-aikaa ei ollut"
Puotila on kertonut mediassa palaneensa loppuun 1990-luvulla. Teatterin ja television lisäksi hän teki ahkerasti imitaatiokeikkoja.
– Olen nähnyt yhteiskunnan muutoksen siitä kulmasta. Näin sen nousukauden. Kiersin esimerkiksi suurten rakennusten harjannostajaisissa, jotka olivat usein aivan mielettömiä bileitä. Sitten näin myös taantuman, pankkien alasajon, rakentamisen hiljentymisen, sen, miten harjannostajaiset muuttuivat täysin toisenlaisiksi tilaisuuksiksi ja riehakkuus katosi, Puotila muistelee.
– Yhdessä vaiheessa uraani ei oikeasti ollut vapaa-aikaa. Siihen aikaan tuntui siltä, että siinä se menee, mutta minkä kustannuksella? Millekään muulle ei jäänyt aikaa.
Elokuussa 2015 Jukka Puotila sairastui suusyöpään. Hän kertoo miettineensä tuolloin, että jos hän ei pysty enää näyttelemään, hän on kokenut urallaan jo paljon enemmän, mitä hän oli ikinä kuvitellut.
– Ei tullut sellaista oloa, että jotain jäisi kesken, jos menisin huonoon kuntoon. Hoidot olivat sen verran rankkoja.
Terveys kunnossa
Tällä hetkellä Jukka Puotilan terveydentila on hyvä. Koko elämän ajan Puotilan tukena on ollut Anneli-vaimo.
– Yksityiselämästäni voin sanoa sen tärkeän asian, että kun on elänyt tällaista elämää ei vain yhtä tai kahta tai kymmentä, vaan vielä enemmän, se vaatii toiselta ihmiseltä äärimmäistä vahvuutta. Se vaatii luottamusta siihen, että kaikki menee okei. Se on ollut minun mielestäni kova juttu, että kotiolot ovat pyörineet kunnialla ja olen ollut kaikki vuodet saman ihmisen kanssa, Puotila toteaa.
– Sitä pitää arvostaa. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Yksi taiteilija on sanonut, että tällaisen ihmissuhteen kohtalon päättää täysin se, joka on kotona. Siihen puoleen on paneuduttu ihan tosissaan.
Jukka Puotila sanoo, että lauantaina Kansallisteatterissa vietettävä taiteilijajuhla tuntuu melko hurjalta asialta.
– Taiteilijajuhla on tavallaan yhden aikakauden päätös. Ja ovathan ne nyt puoliksi myös jo hyvästit Kansallisteatterille. Huomaan, kun huominen lähestyy, että tunteet tulevat pintaan, hän sanoo.
Jukka Puotila kertoo olleensa uransa aikana huono sanomaan ei.
– Kun vierailin 1990-luvun alussa Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa, imitoin ministeri Ulf Sundqvistia, joka oli vieraana samassa ohjelmassa. Se ei ollut oikein hyvä juttu. Sundqvistin kohdalla huhumylly jauhoi jo siihen suuntaan, että jotain ikävää on pian tapahtumassa (lue tarkemmin täältä, mistä asiassa oli kyse). Jälkikäteen ajattelin, että se oli roisia, Puotila kuvailee.
– Yleensä on pysytty hyvän maun rajoissa, mutta silloin meni yli. Siihen olisi pitänyt sanoa ei. Jos kysyt, että olisiko jotain pitänyt jättää tekemättä, niin se. Se tilanne vaikutti Sundqvistiin itseensäkin. Se oli turhaa. Mutta se oli juuri Hyvien, pahojen ja rumien hakemaa hypeä. Se tavallaan kuului siihen ohjelmaan.
Mitkä ovat olleet Puotilan uran huippuhetkiä?
– Olen saanut tehdä kaikenlaista. Teatteripuolella on muutamia tosi isoja kohokohtia. Maaninkavaara ja Kuningas kuolee ovat olleet mieleenjääviä näytelmiä. Keikkapuolella on jäänyt mieleen se, kun nousin ensimmäisen kerran lavalle sairastumisen jälkeen Lahden Sibelius-talossa, joka oli aivan täynnä. Siinä joutui vähän nieleskelemään.
Lisätietoa Kansallisteatterin näytelmistä, joissa Jukka Puotila tällä hetkellä näyttelee, löytyy täältä.