Hovioikeus vahvisti vuonna 2013 käräjäoikeuden tuomion koskien Anneli Auerin lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Hovioikeus piti voimassa Auerin ex-miehen tuomion ja kovensi Auerin tuomiota puolella vuodella.
Helsingin Sanomien mukaan Anneli Auerin ja Jens Kukan asianajaja hakee kaksikon kymmenen vuoden takaista seksuaalirikostuomiota purettavaksi korkeimmassa oikeudessa. Auerin lapset kertovat nyt valehdelleensa tapahtumista sijaisvanhempiensa johdattelemana.
Asianajaja Markku Fredman perustelee vaatimuksessa Helsingin Sanomien mukaan, että tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin, ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja.
Hovioikeus vahvisti kesällä 2013 Anneli Auerin ja Jens Kukan saaman käräjätuomion seksuaalirikoksista.
Alempi oikeusaste oli tuominnut Jens Kukan kymmenen vuoden ja Anneli Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin. Kukan katsottiin syyllistyneen kymmeneen seksuaalirikokseen ja yhteen pahoinpitelyyn. Auer tuomittiin kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Hovioikeus katsoi heidät syyllisiksi edellä mainittuihin ja lisäksi Auerin todettiin vielä lisäksi syyllistyneen kolmeen törkeään pahoinpitelyyn. Jens Kukan tuomio pidettiin voimassa ja Auerin rangaistusta kovennettiin puolella vuodella.
Lasten kertomusten luotettavuus keskiössä
Hovioikeuden julkisesta selosteesta ilmenee, että asian ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin. Asiassa välitöntä näyttöä ovat olleet asianomistajien, eli Auerin lasten kertomukset. Hovioikeuden mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arviointi on ollut asian ratkaisemisessa keskeistä.
– Hovioikeudessa on kuultu todistajina kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia. Myös asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet keskeistä välillistä näyttöä asiasta, hovioikeus perusteli asiaa julkisessa selosteessa.
– Hovioikeus on arvioinut lasten kertomusten luotettavuutta paitsi heistä tehtyjen psykologisten ja lääketieteellisten selvitysten perusteella myös sen perusteella, miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää huomioon ottaen asiassa esitetty muu selvitys ja yleinen elämänkokemus.
Hovi ei uskonut lasten keksineen tapahtumia
Väitettyjen rikosten tekoaikana osa Auerin lapsista on ollut hyvinkin nuoria, 3–11-vuotiaita. Lapset olivat 7–14-vuotiaita, kun psykologit haastattelivat heitä tapahtumista.
Hovioikeuden mukaan yhden lapsen kertomus (lapsista vanhin, lapsi A) tuki Auerin ja Kukan syyttömyyttä. Hän kiisti kaikki itseensä kohdistuneet rikokset eikä hänellä ollut tietoa muihinkaan lapsiin kohdistuneista rikoksista.
Lääkärintutkimuksessa hänestä ei ollut löydetty jälkiä rikoksista. Hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei lääkärintutkimuksen tulos sulkenut pois rikoksen mahdollisuutta, ja että lapsen kertomuksesta löytyi näyttöarvoa heikentäviä seikkoja.
Julkisessa selosteessa mainitaan, että kolmea muuta rikoksista kertonutta lasta haastateltiin useita kertoja ja aina erikseen. Haastattelut tehtiin yleisen käytännön mukaisesti. Lapset tutkittiin yksi kerrallaan.
Hovioikeus piti epätodennäköisenä, että lapset olisivat keksineet heihin kohdistuneita rikoksia.
– Hyvin epätodennäköisenä hovioikeus pitää myös sitä, että B, C ja D [Auerin lapset] ilman omia kokemuksia ja havaintoja keksisivät ja muistaisivat näin nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia, kuten nyt kysymyksessä olevat vakavat seksuaalirikokset ovat, ja lisäksi vielä ilman syytä nimeäisivät rikosten toiseksi tekijäksi nimenomaan Jens Kukan, jonka kanssa he eivät olleet tekemisissä vuosiin, julkisessa selosteessa perustellaan.
Yhdestä lapsesta löytyi yli 100 arpea
Selosteessa vielä kerrotaan, että lapset B, C ja D tutkittiin kolmen kokeneen erikoislääkärin toimesta ja heistä löytyi samat arpi- ja vammalöydökset. Viiltelyyn viittaavia jälkiä oli poikkeuksellisen paljon, yhdessä lapsessa kaikkiaan 105 kappaletta, joita oli sarjoina ja erikoisen muotoisina.
Jäljet sopivat ristiriidattomasti yhteen se kanssa, mitä lapset olivat lääkäreille ja jo aiemmin psykologeille kertoneet.
– Löydösten synnylle ei ole esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin ne tapahtumat, joista B, C ja D ovat kertoneet.
Myös tapahtumat kiistäneestä, lapsesta A, löytyi tutkimuksissa arpia, joiden syntyä hän ei osannut selittää.
Auer ja Kukka vetosivat epärealistisiin kertomuksiin
Jens Kukka ja Anneli Auer kiistivät tuolloin syyllisyytensä kaikkiin rikoksiin.
Auer ja Kukka katsoivat, että koska kolme lasta ovat osin kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistisista tapahtumista ja seikoista, kertomukset ovat kokonaisuudessaan epäluotettavia. Hovioikeus sanoo ottaneensa huomioon tällaiset seikat.
Hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistorian ja kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin todistelun perusteella. Muu todistelu ja yleinen elämänkokemus huomioiden epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.
Syytetyt vetosivat myös siihen, ettei rikoksista ollut ulkopuolisia havaintoja tai teknistä näyttöä. Hovioikeuden mukaan nämä seikat eivät sulkeneet pois rikoksen mahdollisuutta, koska niiden kerrottiin tapahtuneen kotioloissa ja sisätiloissa. Tekovälineitä hovioikeus kuvaili tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluviksi tai joka tapauksessa helposti hävitettäviksi. Rikosten tutkiminen alkoi vasta kahdesta kolmeen vuotta tapahtumien jälkeen.
Hovioikeuden tuomio oli tuolloin yksimielinen.