Järkyttäviä, koskettavia tarinoita, pelkoa ja epävarmuutta, pettymyksiä mediaan ja puuhanaiseen, uhkaavia viestejä epäillyiltä tekijöiltä sekä heidän perheiltään ja aihe, joka on leimannut kuluneen vuoden aikana keskustelua sekä elokuva-alalla että yhteiskunnassa laajemminkin.
Tuore Heidi Lindénin ja työryhmän kirjoittama teos "#Metoo-vallankumous – Miten hiljaisuus rikottiin?" avaa prosessia, joka johti laajaan keskusteluun elokuva-alalla vallitsevasta kulttuurista ja ahdistelusta, jota monet naisohjaajat ja -näyttelijät ovat kertoneet kohdanneensa.
Teoksessa elokuvaohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä työskentelevä Heidi Lindén kertoo, miten hänestä tuli naisten oikeuksien puolustaja ja epäkohtien esiinnostaja, osin sattumaltakin.
Kirjassa Lindén kertoo tapauksen saaneen alkunsa vuonna 2016 tehdystä kandidaatintyöstään "Pelkoa ja inhoa naisena Suomen elokuva-alalla vuonna 2016.", joka ei kuitenkaan päätynyt laajaan levitykseen.
Asia muuttui täysin lokakuun 5. päivä vuonna 2017, kun kahdeksan Hollywoodin tunnettua naisnäyttelijää astuivat nimillään julkisuuteen. Lehti julkaisi laajan ja yksityiskohtaisen artikkelin, jossa mainittiin nimeltä elokuva-alalla vuosikymmeniä naisia ahdistellut tuottaja ja studionjohtaja Harvey Weinstein.
Lindénin puhelin soi.
– "Linjan toisessa päässä Aalto-yliopiston entinen sijaisprofessori Taru Mäkelä kysyi, olinko seurannut USA:n tapahtumia. Hän kysyi myös, saisiko lähettää lopputyöni Helsingin Sanomille. Annoin luvan. Jo samana päivänä puhelimeni alkoi soida taukoamatta", Lindén kertoo kirjassa.
Lindénillä oli lopulta koossa yli 40 naisen kertomukset seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä elokuva-alalla. Aineistossa ahdistelijoina toistuvat samoja nimiä.
– "Kokemuksensa lähettäjistä nuorimmat olivat alalla aloittelevia 16-vuotiaita ja vanhin kirjoittaja miltei 80-vuotias. Materiaalissa mainittiin yhteensä 17 eri tekijän nimeä, mutta eniten mainintoja kertyi edelleen samalle muutamalle nimelle", hän kirjoittaa.
8:50
Lindén kuvailee kirjassa yksityiskohtaisesti sitä, millaiseen mediamylläkkään hän joutui puhuessaan ilmiöstä julkisuudessa. Hänen puhelimensa soi – puheluita tuli elokuva-alan naisilta, toimittajilta mutta myös häirinnästä syytettyjen miesten puolisoilta ja kollegoilta.
– Kahden häirinnästä syytetyn miehen vaimot kävivät jopa kadulla kimppuuni. ”Et tiedä mihin olet sotkeutunut, et tule selviämään tosta”, toinen huusi minulle. Eräs vaimo väitti syyttävään sävyyn, että olisin jakanut suorassa lähetyksessä toimittaja-juontaja Maria Veitolalle ”paperisen listan”, jossa ilmeisesti olisi kyseisen naisen miehen nimi. Yksi näyttelijä soitti suoraan lakimiehelleni ja ilmoitti olevansa huolissaan siitä, että hänen miehensä nimi esiintyisi ”listalla”, kirjassa sanotaan.
0:51
Lopulta myös itseään nimeltä mainituiksi tekijöiksi epäilevät miehet ottivat Lindéniin yhteyttä. He yrittivät udella naisten nimiä ja käyttivät Lindénin mukaan jopa uhkaavaa kieltä.
– "Osa miehistä tarjosi ehtoa, että minun tulisi ”huomiseen klo x mennessä kertoa medialle, että naisten lähettämä materiaali ei ole luotettavaa”. Jollen tekisi niin, he haastaisivat minut kunnianloukkaussyytteeseen."
– "Tekijämiehet tekivät myös lapsistaan selkeitä suojakilpiä: ”mulla on lapsi, mieti sitä”. Pohdimme naisten kanssa, että aika monella naisellakin on lapsi – mitä sillä faktalla oli tekemistä miehen tekojen kanssa? -----Sain myös uhkailusävytteisiä kirjeitä salaisina pysyttelevien päämiesten asianajajilta."
Kirjassa Lindén kertoo myös ensimmäisestä konkreettisesta eleestä asioiden korjaamiseksi. Kulttuuriministeri Sampo Terho päätti nimittää selvityshenkilön perehtymään aiheeseen.
– "Sen lisäksi Sampo Terho oli kieltäytynyt luovuttamasta palkintoa Louhimiehelle Jussi-gaalassa; kulttuuriministeri tuntui olevan Suomessa ainoa viranomainen, joka avoimesti ilmaisi ottavansa tapaukset vakavasti", Lindén sanoo.
1:55
