Tämä nisäkäs oli ehkä kolossaalisin eläin koskaan – jopa kolme kertaa painavampi kuin sinivalas

40 miljoonaa vuotta sitten elänyt valas lienee painavin koskaan maapalloamme asuttanut eläin. Tutkimustuloksista kerrottiin Nature-julkaisussa 2. elokuuta, ja siitä ovat uutisoineet muun muassa El País ja USA Today.

Perucetus colossus -lajista on löydetty vain joitakin nikamia sekä kylki- ja lantioluita, mutta jo nikamat yksistään painavat kukin noin sata kiloa ja luut yltävät noin 14 metriin.

Tutkijat arvioivat, että kokonaisena eläimen luuranko painaisi jopa kolme kertaa enemmän kuin maapallon suurimpana nisäkkäänä pidetyn sinivalaan luuranko. 

Kaikkiaan jätti saattoi painaa jopa 340 tonnia, kun sinivalaat harvoin yltävät yli 150 tonniin. Myös vertailuiden osoittama P. colossuksen keskiarvopaino, 170 tonnia, on sinivalasta suurempi.

Luut löydettiin perulaisesta Ican autiomaasta, joka vielä 39 miljoonaa vuotta sitten oli meren alla. 

Ensimmäisen fossiloituneen nikaman löysi San Marcosin yliopiston ja Liman luonnontieteellisen museon tutkija Mario Urbina koluttuaan autiomaata vuosia. Tämän jälkeen löytyi vielä 12 muuta nikamaa, neljä kylkiluuta ja lantioluun osia.

Löydösten sijainnit maakerroksissa viittaavat paleontologien mukaan siihen, että kyseinen yksilö eli ja kuoli noin 39,8–37,8 miljoonaa vuotta sitten. Täten se kuuluisi basilosauruksiin, ensimmäisiin valaisiin, jotka siirtyivät maalta mereen noin 50 miljoonaa vuotta sitten. 

Pituus ei poikkeava, paino kyllä

Tutkimukseen osallistunut paleontologi Giovanni Bianucci Pisan yliopistosta on huomauttanut, että P. colossus ei ole suurin tähän asti löydetty eläin.

Kooltaan vielä suurempia ovat merieläimistä sinivalas ja maaeläimistä jotkut sauropod-ryhmän dinosaurukset. P. colossus saattoi kasvaa 20 metriä pitkäksi, kun aikuinen sinivalas on keskimäärin 25-metrinen, pisimmillään jopa yli 30-metrinen.

Painoltaan P. colossusta suurempaa ei kuitenkaan toistaiseksi ole löydetty. Arviot valaan painosta perustuvat laskelmiin, joita on tehty löydettyjen luiden koon ja painon perusteella. Valaiden luurangon tiedetään yleisesti vastaavan noin 2,2–5 prosenttia niiden kokonaismassasta. 

P. colossuksen luut ovat itsessäänkin poikkeavia. 

– Millään valaalla, elävällä tai kuolleella, ei ole niin painavia ja kookkaita luita (kuin P. colossuksella), El País kirjoittaa Bianuccin sanoneen. 

Bianuccin mukaan nykyään eläviä suurimpiakin valaita yhdistää se, että niiden apofyysit eli nikamista esiin työntyvät luunpalat ovat suhteellisen ohuita, mutta P. colossuksen nikamien apofyysit ovat suhteellisen valtavia ja erittäin paksuja. Lääketieteessä tällaista luun paksuuntumista kutsutaan pakyostoosiksi.

Vastaavanlaista tiivistä ja paksua luurakennetta tavataan nykyään vain niin sanotuilla sireenieläimillä, joita ovat kolme eri manaattilajia sekä dugongi eli merilehmä.

Perulaiset paleontologit yrittävät nyt kerätä rahoitusta, jotta Mario Urbina saisi jatkaa valaiden osien etsimistä autiomaasta.

Lue myös:

    Uusimmat