Tiedätkö, kuka maksaa viulut ketjukolarissa? "Voi käydä niin, että..."

Talven saapuminen tulee monelle yllätyksenä. LähiTapiolan Arjen katsaus 2017 -kyselyyn vastanneista joka toinen arvioi talven yllättävän useimmat tai kaikki kotipaikkakunnalla asuvat autoilijat. Etenkin kaupungeissa äkilliset kelin vaihtelut lisäävät usean ajoneuvon ketjukolareiden riskiä.

– Peräänajossa vastuussa on pääsääntöisesti perään ajanut auto. Liikenteen perussääntöihin kuuluu, että jokainen kuljettaja pitää edessä olevaan autoon riittävän suuren turvavälin, jotta reagointi äkillisiinkin tilanteisiin on mahdollista. Ketjukolari mutkistaa tilanteen, koska siinä syntyy useita peräkkäisiä törmäyksiä ja samalla peltivahinkojen määrä moninkertaistuu, LähiTapiolan liikenneturvallisuuden johtava asiantuntija Markus Nieminen.

Lähtökohtana on, että ketjukolarissa toisen perään törmänneen ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvataan edellä olleen auton takaosaan tulleet vauriot. Oman auton etuosan vauriot korvataan puolestaan vapaaehtoisesta kolarointivakuutuksesta, jos autolle on sellainen valittuna.

– Jos tilanne on ollut epäselvä, eikä syyllisyyttä pystytä toteamaan, voi käydä niin, että jokaisen ketjukolarin osallisen auton vauriot maksetaan kunkin omasta kaskovakuutuksesta, Nieminen kertoo.

Tekniikasta apua liukkailla keleillä

Kyselytutkimuksen mukaan kahdella kolmesta suomalaisesta on autossaan luistonestojärjestelmä. Sen sijaan hätäjarrutusavustaja löytyy vastaajien mukaan vain joka neljännestä autosta. Tulos on Niemisen mukaan hieman yllättävä, sillä EBD-hätäjarrutusavustaja on ollut pakollinen kaikissa uusissa henkilöautoissa jo vuodesta 2011 alkaen.

– Toisin kuin ABS ja luistonesto, on hätäjarrutusavustaja vähemmän tunnettu varuste autoissa. Siksi luulen, että moni ei edes tiedä autostaan löytyvän sellaista. Toisaalta Suomessa autot ovat keskimäärin noin 12 vuoden ikäisiä, eikä niissä silloin välttämättä ole EBD:tä, hän sanoo.

Turvallisuutta lisäävistä lisävarusteista huolimatta vastuu turvallisesta autoilusta on aina kuljettajalla. Niemisen mukaan ennakointi lähtee siitä, että ulos vilkaisemisen ohella tarkistaa aamiaispöydässä ulkolämpötilan. Jos lukema on lähellä nollaa tai pakkasen puolella, voi olla varma, että jossakin kohtaa matkan varrella on jäätä.

– Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että esimerkiksi lähestyessä risteystä tai suojatietä on hidastettava nopeutta siitä tutusta kesäkelin nopeudesta ja tarkkailtava sekä tunnusteltava tien pinnan liukkautta.

Näillä ohjeilla ensilumi, räntä tai liukkaat kelit eivät yllätä

1. Lämpömittari

Jos elohopea on nollassa tai sen alle, varmasti jossakin kohtaa matkan varrella on jäätä ja liukasta. Huolellinen kuljettaja tiedostaa tämän jo ennen kotipihasta lähtöä. Lisäksi hän havainnoi ja tunnustelee tien pintaa heti liikkeelle lähdettyään.

2. Ennakointi

Kesällä voi usein paikata ennakointivirheen nopealla reagoinnilla, mutta liukkaalla tiellä ei. On ajettava siten, että toiminnoille jää riittävästi aikaa. Ennakoiva kuljettaja seuraa liikennetilanteita normaalia kauempaa ja myös reagoi niihin. Siis katse kauas ja reagoi ajoissa. Siinä on itse asiassa kiteytettynä koko turvallisen ajamisen idea.

3. Tilannenopeus ja etäisyydet muihin

Huolellinen kuljettaja sovittaa nopeuden aina näkyvyyden, kelin ja liikennetilanteen mukaiseksi. Lisäksi hän lisää välimatkaa edessä ajavaan. Välimatkaa kasvatetaan aina sen mukaan mitä huonompi näkyvyys tai mitä liukkaammalta keli vaikuttaa. Risteykset ja liikennevalot huolellinen kuljettaja pyrkii ennakoimaan niin, että hän välttyy pysähtymiseltä aina kun se on mahdollista.

4. Asenne

Talviliikenteeseen tulee varautua ennen kaikkea oikealla asenteella. Liikenne on vuorovaikutusta muiden tienkäyttäjien kanssa. Kaikki eivät ole taidoiltaan ja kyvyiltään samanlaisia kuin sinä, eivätkä kaikki toimi niin kuin sinä toimisit. Huolellinen kuljettaja varautuu myös yllätyksiin ja muitten tienkäyttäjien virheisiin.

Lähde: LähiTapiola