Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo nyt juttusarjan kolmannessa osassa piilo-ominaisuuksista, joita nykyaikaisista autoista löytyy. Vesalaisen tietopankki vaikuttaa pohjattomalta eli tässä taas muutama vinkki lisää!
Hiukkassuodattimen regenerointi
Oletko havahtunut ajaessasi siihen, että aika ajoin ajotietokoneen hetkellinen kulutus näyttää huomattavasti totuttua suurempia lukemia?
Entä oletko kiinnittänyt huomiota, että välillä jäähdyttimen puhallin jää pyörimään jopa 10 minuutin ajaksi auton sammuttamisen jälkeen?
Molemmat ilmiöt liittyvät regenerointiin, jossa dieselauton hiukkassuodattimeen kerääntynyt noki poltetaan pois.
Mikäli kuljettaja ajaa toistuvasti vain lyhyitä matkoja, ei regenerointi ehdi tapahtua kunnolla. Tällöin auto sytyttää kojelautaan merkkivalon, joka ilmaisee, että hiukkassuodattimessa on karstaa. Mikäli symboli syttyy, ei hiukkassuodatin ole ehtinyt normaalissa ajossa puhdistumaan ja sinne on muodostunut karstaa. Tällöin kuljettajan on ajettava erillinen ”polttolenkki” käyttöohjekirjassa neuvotulla tavalla.
Esimerkiksi Skodan ohjekirja neuvoo ajamaan vähintään 15 minuuttia (tai niin kauan kuin hiukkassuodattimen merkkivalo sammuu) vähintään 60 kilometrin tuntinopeudella ja pitämään moottorin käyntinopeuden välillä 1800-2500 kierrosta minuutissa.
Regenerointi nostaa polttoaineenkulutusta ja jäähdyttimen puhallin jää ainakin osassa autoja pyörimään varotoimenpiteenä noin 10 minuutin ajaksi auton sammuttamisen jälkeen. Yleensä myös auton ulkopuolella voi haistaa kitkerän, tavallisuudesta poikkeavan hajun, regeneroinnin aikana tai heti sen jälkeen.
Joutokäyntinopeuden automaattinen nosto ja virrankulutuksen vähentäminen
Oletko kiinnittänyt huomiota, että autosi joutokäyntikierrokset ovat välillä selkeästi totuttua korkeammat? Tämä johtuu yleensä akun heikosta varaustilasta, jota tekniikka pyrkii omatoimisesti kohentamaan nostamalla tyhjäkäyntikierroksia ja säätämällä sähkölaitteiden virrankulutusta – siis automaattisesti niin, ettei kuljettaja välttämättä edes tiedosta asiaa.
Järjestelmä voi alentaa esimerkiksi penkinlämmittimien tai takalasinlämmittimen tehoa tai jopa kytkeä ne hetkellisesti pois päältä akun kuormittamisen välttämiseksi.
Jarrutusenergian talteenotto ja älylataus
Monet nykyaikaiset autot on varustettu jarrutusenergian talteenotolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laturin lataustehoa nostetaan moottorijarrutuksessa hyödyntäen auton olemassa olevaa liike-energiaa. Näin akkuun tuotetaan ”ylimääräistä” energiaa. Tätä energiaa voidaan hyödyntää seuraavassa start-stop –järjestelmän tekemässä käynnistyksessä ja sitä seuraavassa kiihdytyksessä tai joissakin autoissa jopa ylämäessä.
Käytännössä kiihdytyksessä (tai ylämäessä) automatiikkaa kytkee laturin hetkellisesti pois toiminnasta, jolloin auton suorituskyky paranee ja polttoaineen kulutus pienenee, koska latausvastusta ei ole kiihdytyksen (tai ylämäen) aikana.
Pulttisuojien ulosvedin
Oletko joutunut taistelemaan muovisten pulttisuojusten kanssa renkaanvaihdon yhteydessä? Auton tavaratilan välipohjan alta, vararengaskotelosta, pitäisi löytyä juuri näiden pulttisuojusten irrottamista varten suunniteltu erikoistyökalu. Autoissa siis on vararengaskotelo tai ainakin ylimääräistä, piilossa olevaa säilytystilaa, vaikka niiden varustukseen ei vararengas enää automaattisesti kuuluisikaan.
Suosittelen pulttisuojusten omatoimista poistoa ennen auton vientiä rengasliikkeeseen. Valitettavan usein rengasliikkeillä on taipumus ”hukata” suojukset. Osa asentajista ehkä kokee ne hankaliksi ja näin ne vähin äänin katoavat. Puuttuvat suojukset aiheuttavat pyöränpulttien ennenaikaisen ruostumisen, joka on ainakin kosmeettinen haitta.
Yhden pulttisuojussarjan hävittyä renkaanvaihdossa olen aina poistanut suojat omatoimisesti ja tökkinyt ne itse takaisin jälkikiristettyäni renkaat.
Päiväajovalot ja lampunpesimet
Yhä useammassa autossa on nykyään niin sanotut päiväajovalot. Valitettavan harva kuljettaja kuitenkaan vaivautuu selvittämään autonsa valojärjestelmän toimintaperiaatetta.
Monessa autossa eivät takavalot pala päiväajovaloilla ajettaessa. Tämä on turvallisuusriski ajettaessa sateella, sumussa, hämärässä tai pimeässä sekä veden tai lumen pöllytessä. Kuljettajan tulisi huolehtia valokatkaisin sellaiseen asentoon, että myös takavalot palavat.
Myös vetokoukun pistorasian toimintaperiaate on syytä varmistaa. Omassa autossani palavat takavalot myös päiväajovaloilla - perävaunun valot sen sijaan eivät.
Joidenkin autojen valokatkaisimissa on myös automaattiasento. Sen ollessa kytkettynä, pitäisi päiväajovalojen vaihtua ajovaloiksi ja myös takavalojen syttyä automaattisesti kelin hämärtyessä. Valitettavan usein näiden automatiikkojen toiminnassa on kuitenkin toivomisen varaa eli ne eivät sytytä takavaloja riittävän herkästi.
Valokatkaisijan asennolla on vaikutusta myös lampunpesimien toimintaan. Niitä ohjataan pääsääntöisesti tuulilasinpesimen katkaisimella. Eli kun tuulilasia pestään, myös lamput peseytyvät. Usein päiväajovaloilla ajettaessa lampunpesimet eivät kuitenkaan toimi. Tämä säästää paljon lasinpesunestettä, mutta toisaalta ajettaessa pitkään pesemättä valoja, saattaa kurakerros lamppujen pinnalla kertyä niin vahvaksi, etteivät pesurit enää pysty irrottamaan likaa, vaikka ajovalot kytkettäisiinkin päälle.
Kuljettajan on siis syytä puhdistaa valot säännöllisesti esimerkiksi huoltoasemalla – siis tarvittaessa myös matkan aikana. Lampunpesureiden puhdistuskykyyn ei kannata liiaksi luottaa.
Vaikka valokatkaisija olisikin ”valot päällä” -asennossa, eivät lampunpesimet siitä huolimatta aina toimi. Järjestelmä on osassa autoja rakennettu niin, että lampuille tulee vettä esimerkiksi vain joka viides pesukerta.
Kaistallapysymisjärjestelmä
Kaistallapysymisjärjestelmä on äärettömän hyvä turvavaruste. Mikäli kuljettaja nukahtaa tai hänen tarkkaavaisuutensa muusta syystä herpaantuu, pyrkii järjestelmä ohjaamaan autoa hetken ja pitämään sen omalla ajokaistalla. Tämän järjestelmän ansiosta on vältetty ja vältetään tulevaisuudessa monta kohtaamisonnettomuutta sekä ulosajoa kuljettajan nukahtaessa tai nyhrätessä älypuhelintaan.
Aika usein, ainakin tietyissä autoissa, on mahdollisuus vaikuttaa järjestelmän puuttumiskynnykseen. Myöhemmin puuttuva asetus tekee korjausliikkeet reuna- tai keskiviivan lähestyessä kun taas herkemmällä asetuksella järjestelmä pyrkii pitämään auton koko ajan lähes samalla kohtaa kaistaa.
Omassa autossani on kaistallapysymisjärjestelmä, joka toimii erittäin hyvin. Käytän asetuksena sallivampaa vaihtoehtoa, joka ohjaa vasta, jos meinaan ajautua pois kaistalta. Herkempi versio tekee ajamisesta helposti vetelevää ja epämiellyttävää.
Useampia kertoja olen törmännyt siihen, että hakiessani koeajoon auton, jossa on kaistallapysymisjärjestelmä, se on kytketty pois päältä.
Onpa automyyjä kerran neuvonut kytkemään järjestelmän pois toiminnasta, jotta vetelyä ei esiinny ja auto olisi mukavampi ajaa. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää tällaista ohjetta. Miksi loistava, ihmishenkiä pelastava varuste, pitäisi kytkeä pois toiminnasta.
Seuraa huomattavasti parempi neuvo: kannattaa selvittää, onko järjestelmässä valittavissa erilaisia puuttumiskynnyksiä ja valita niistä sellainen, joka ei häiritse omaa ajamista, mutta kuitenkin pelastaa tarvittaessa.
Valikkojen räätälöinti
Nykyaikaisten autojen ajotietokoneet ovat erittäin monipuolisia. Joskus valikoiden selaaminen saattaa tuntua hyvinkin vaikealta ja ajon aikana tarvittavien tietojen löytäminen vaikuttaa hankalalta.
Usein nämä valikot ovat räätälöitävissä eli toisarvoiset asiat voi jättää pois, jolloin käytöstä tulee helpompaa.
Lopuksi vielä tärkeä varoitus: valikoiden käyttöä tai räätälöintiä ei tule kuitenkaan opetella ajaessa vaan auton ollessa pysähdyksissä, turvallisessa paikassa.
---
1:23
