Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka perjantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi.
Kysymys: Miten kuljettajan tulee varautua talveen?
Vastaus: Autosta huolehtiminen ja sen ominaisuuksiin perehtyminen luovat hyvän pohjan turvalliselle talviautoilulle. Tärkein tekijä on kuitenkin kuljettaja, jonka tulisikin ohjelmoida itsensä talviajomoodiin ajoissa.
Säännöllisesti määräaikaishuolto-ohjelman mukaan huollettu auto on toimintavarma ja turvallinen. Huollossa auton kriittiset kohdat tulee tarkastettua, suodattimet vaihdettua ja nesteiden pakkaskestävyydet varmistettua.
Talvirenkaat
Normaalien huoltojen lisäksi kuljettajan on huolehdittava renkaista. Talvirenkaat on vaihdettava ajoissa alle, jolloin talvi ei pääse yllättämään. Ikuinen kädenväännön aihe on nastat vai kitkat -vastakkainasettelu. Onneksi jokaiselle autonkäyttäjälle jää vapaus valita nasta- tai kitkarenkaat sen mukaan, mitä ominaisuuksia hän renkaissa arvostaa. Hyvänä apuna valintaa tehtäessä toimivat puolueettomat talvirengastestit.
Oma valintani ovat laadukkaat nastarenkaat, jotka pitävät mahdollisimman hyvin olosuhteiden ollessa haastavimmillaan. Yhdessä ennakoivan ja vastuullisen ajotavan sekä uuden ajoneuvotekniikan kanssa ne muodostavat talviautoiluun hyvän paketin, joka sallii kuljettajalta myös inhimillisiä virheitä.
Valojen toiminta ja toimintaperiaate
Vaikka valojen toiminta tarkastetaan huollon yhteydessä, on auton käyttäjän tarkkailtava sitä itsekin – päivittäin. On aivan mahdollista, että ajovalo on pimeänä jo seuraavana päivänä huollon jälkeen. Ajovalojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös auton muiden valojen toimintaan sekä luonnollisesti myös niiden puhtauteen. Jos seisontavalo on ennestään pimeänä ja ajovalopolttimokin pimenee samalta puolelta, muistuttaa auto muiden tienkäyttäjien silmissä mopoa. Tämä saattaa johtaa kohtalokkaisiin arviointivirheisiin.
Samalla, kun perehtyy valojen toimintaan, on syytä tutustua myös niiden toimintaperiaatteeseen ellei sitä ole tehnyt jo aiemmin. Monissa autoissa päiväajovaloilla ajettaessa eivät auton takavalot pala. Kuljettajan tuleekin huolehtia olosuhteiden muuttuessa haasteellisiksi valokatkaisin sellaiseen asentoon, että takavalot varmasti palavat samanaikaisesti lähivalojen kanssa.
Auton puhdistaminen lumesta ja jäästä
Havainnointi on turvallisen ajamisen perusedellytys. Jotta havainnointi onnistuisi ongelmitta, on auton lasit puhdistettava huolellisesti lumesta ja jäästä ennen ajoon lähtöä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että autolle on mentävä 5–10 minuuttia aikaisemmin kuin muina vuodenaikoina.
Käyttämällä sisätilanlämmitintä tai polttoainetoimista lisälämmitintä välttyy useimmiten skrapaamiselta – samoin säilyttämällä autoa tallissa tai katoksessa. Vaikka ikkunat olisivatkin esilämmityksen seurauksena sulat, on myös muut auton pinnat ja valaisimet puhdistettava lumesta ennen liikkeelle lähtöä.
Talviajomoodi ajoissa päälle
Suurin riskitekijä on kuitenkin usein ratin ja penkin välissä. Kuljettajan tulisi osata kääntää itsensä talviajomoodiin aina, kun olosuhteet sitä edellyttävät – ja mieluummin tietysti jo hieman aikaisemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään neljän sekunnin turvaväliä edellä ajavaan, havainnointia entistä pidemmälle, ja pitäviä kelejä alhaisempia ajonopeuksia.
Kun kuljettaja on talviajomoodissa, hänelle jää aikaa toimia rauhallisesti. Rauhallinen kuljettaja välttää hätäisiä kiihdytyksiä, jarrutuksia ja voimakkaita ohjausliikkeitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan auton hallinnan menettämisen.
Nykyaikainen ajoneuvotekniikka
2000-luvun autoissa on paljon edistyksellistä turvatekniikkaa. Kuljettajan pitää tietää, mitä järjestelmiä juuri hänen käytössään olevasta autosta löytyy. Esimerkiksi hätäjarrutustilanteessa olennainen tieto on, onko autossa lukkiutumattomat ABS-jarrut. Valtaosassa autoja onneksi jo on. ABS-jarruilla voidaan hätäjarruttaa ja ohjata samanaikaisesti, kun taas ilman ABS-järjestelmää varustetuilla autoilla jarrusta on luovuttava ennen kuin autoa voidaan ohjata.
Vastaavasti kuljettajan on syytä tietää, onko autossa ESC-ajonvakautusjärjestelmä. Mikäli järjestelmä löytyy, eroaa auton käsittely lähinnä tilanteissa, joissa auto pyrki aliohjautumaan eli puskemaan.
Ajonvakautusjärjestelmällä varustetun auton lähtiessä puskemaan, on kuljettajan syytä kääntää ohjausta enemmän sinne, minne haluaa auton kääntyvän. Näin järjestelmä pyrkii kääntämään autoa kuljettajan haluamaan suuntaan jarrujen avulla. Mikäli ajonvakautusjärjestelmää ei ole, ei ohjausta saa missään tapauksessa kääntää lisää. Manuaalivaihteisissa autoissa on auton aliohjautuessa (puskiessa) painettava lisäksi kytkin poljin pohjaan – automaattivaihteisissa taas nostettava kaasu ylös.
Itsetutkiskelua
Edellä kuvatut järjestelmät auttavat kuljettajaa vaaratilanteessa. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että järjestelmän aktivoituminen on aina merkki kuljettajan tekemästä ennakointivirheestä.
Meillä kaikilla ABS-jarrut rutisevat aika-ajoin ja luistoneston tai ajonvakautuksen merkkivalo vilkahtelee kojelaudassa. Kun omalla kohdallani käy näin, pysähdyn kotiin saavuttuani eteiseen, ison kokovartalopeilin eteen, miettimään, missä asioissa tuli hölmöiltyä. Jatkossa sitten pyrin hiomaan ajamistani turvallisemmaksi niiltä osin.
Suosittelen vastaavaa itsetutkiskelua ihan jokaiselle.
