Tommi Evilä ylistää suurta suomalaissuoritusta: "Niitä urheilijoita ei maailmassa montaa ole"

Murron vaikeudet alkoivat maaliskuussa Glasgow'n MM-halleissa akillesjännevammalla, jota seurasi takareiden repeämä kesäkuun alun Rooman EM-kisoissa. Valmistautuminen Pariisin olympialaisiinkin oli kaukana optimaalisesta: Murto pääsi tekemään viisi täysivauhtista hyppyä Turussa viikko ennen Pariisin olympialaisten seiväskarsintaa.

LUE MYÖS: Wilma Murto paljasti musertavan lähtökohdan: "Surutyötä"

Murto ylsi läpäisemänsä maanantain karsinnan jälkeen silti lopulta jaetulle kuudennelle sijalle keskiviikon olympiafinaalissa tuloksella 470. Noteeraus on hänelle repaleisen ulkokauden paras.

– Niitä urheilijoita ei maailmassa montaa ole, jotka pystyvät tulemaan olympialaisiin tuolle levelille ja kuudenneksi tuollaisella valmistautumisella, Tommi Evilä sanoo.

– Tuo on älyttömän kova temppu, ihan järjettömän kova suoritus.

Evilä sanoo, että tässä kuvastuu Murron ja hänen tiiminsä, etenkin valmentaja Jarno Koivusen "ääretön tietotaito".

– On tehty soveltavaa harjoittelua soveltavan harjoittelun perään. Tämänvuotinen kilpailukokemus on minimaalinen.

– Oma keskustelunsa jälkiviisauden saralla on se, mitä valintoja tehtiin MM-hallien jälkeen, mihin ne johtivat ja mitä olisi saattanut tapahtua toisin valinnoin. Tätä hetkeä tulkitaan niiden tekojen valossa, mitä lähtötilanne huomioiden on tehty.

"Se olisi silti ollut olympialaisten kuudes sija"

Murron finaali päättyi kolmeen epäonnistuneeseen yritykseen 480:stä. 

– Kädessä ollut 485:n seiväs ei lähtenyt kunnolla taipumaan. Kyllä se käsille löi. Hyppy nousi ylöspäin eikä se jatkunut. Kokonaistekemiseen se oli vielä liian iso seiväs, Evilä analysoi.

LUE MYÖS: Kommentti: Wilma Murtoa ei saa enää pakottaa tällaiseen tilanteeseen

Evilä kuvailee, että oli iso voitto jo, että Murto pääsi olympiakisoihin. Niissä pystyi hyppäämään vapautuneesti, että kaikki, mitä saavuttaisi, olisi hyvää. Evilä arvostaa, että vaikka vaikeuksia oli, Murto lähti silti menestymään, ja harmistuminen näkyi finaalitaipaleen päätyttyä.

– Raskaat viisi kuukautta yhdistettynä pettymykseen purkautuivat.

Evilä muistuttaa, että ainoastaan Murto on pystynyt sijoittumaan suomalaisista naisten seiväshypyssä olympialaisissa tätä korkeammalle, kun hän oli kolme vuotta sitten Tokiossa viides tuloksella 450.

– Jos kaikki olisi nyt mennyt optimaalisesti ja hän olisi ollut kuudes, se olisi silti ollut olympialaisten kuudes sija, pistesijoitus.

Evilä odotti Lampelalta 460:tä

Toinen suomalainen Elina Lampela jakoi 19 seiväshyppääjän jättifinaalissa 14. sijaa ylitettyään ensimmäisellään avauskorkeuden 440. Seuraava korkeus 20 senttiä ylempänä oli tänään kuitenkin täpärästi liikaa.

– Olisi 460:tä ehdottomasti toivonut karsinnan perusteella ja sen, miten Roomassa (EM-kisojen neljäs sija tuloksella 458) meni. Ajattelin, että 460 tulee nyt. Juoksu, tekemisen taso ja fysiikka oli kuitenkin kohdillaan, Evilä ruotii.

– Urheilija oli myös pettynyt, kuten kuuluukin olla. Se kertoo siitä, että seiväskulttuuri naisissa on nousemassa naisten moukarin kaltaiselle todella korkealle tasolle, että lähdetään menestymään kisoihin eikä osallistuminen riitä. Tänään vain ei ollut niin hyvä päivä kuin oli Roomassa.