Tshernobylin ydinvoimala-alueelta Ukrainasta raportoitiin pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen tavallista huomattavasti korkeampia ydinsäteilyn tasoja. Tätä on selitetty radioaktiivisella tomulla, jota raskaat sotilasajoneuvot olisivat pöllyttäneet ilmaan vuoden 1986 ydinkatastrofin saastuttamasta maaperästä.
Nyt brittiläinen monitieteinen tutkijaryhmä kiistää tämän selityksen uunituoreessa käsikirjoituksessaan, uutisoi New Scientist. Heidän mielestään kyseessä on pelkkä havaintovirhe, joka johtui luultavasti sotilasradioliikenteen aiheuttamista häiriöistä langattomien säteilymittarien tietoihin. Toisaalta lehden haastattelemat toiset asiantuntijat esittävät vaihtoehtoiselle teorialle myös vastakritiikkiä.
25. helmikuuta tehdyissä havainnoissa säteilytaso pomppasi Mike Woodin johtamien tutkijoiden mukaan pahimmillaan 50–60 mikrosievertiin tunnissa (*), mikä oli mittauspaikasta riippuen noin 7–30 kertaa enemmän kuin samalla paikalla tavallisesti (**). Eräillä paikoilla, joissa säteilyn perustaso on alempi, mitattiin jopa 70-kertainen nousu normaalista.
Tutkijoiden mukaan säteilypiikkien muodostama kuvio ajan ja sijainnin suhteen ei kuitenkaan täsmää vallitsevaan teoriaan sotilasajoneuvoista. Jos selitys olisi tosi, pitäisi säteilyn keskittyä tiettyjen reittien lähelle, mutta näin ei ole. Sen sijaan kuvio täsmäisi paremmin langattoman viestiliikenteen häiriöihin.
Lisäksi tutkijoiden simulaation mukaan Tshernobylin maaperä ei sisällä niin paljon radioaktiivista ainesta, että säteilytaso voisi nousta havaitussa määrin. Vuoto ydinjätevarastoista on tutkijoiden mukaan niin ikään mahdoton, koska säteilyn nousu ei keskittynyt varastojen ympärille.
– Se [tomuteoria] ei vain ole mahdollista. Maantieteellisessä kuviossa ei ole mitään järkeä vuodon kannalta, mikä viittaa siihen, että tuskin kyseessä oli vuotokaan, sanoo tutkimukseen osallistunut Nick Beresford.
New Scientistin haastattelemien toisten asiantuntijoiden mukaan tomuteoriaa ei pitäisi kuitenkaan hylätä. Esimerkiksi Maksim Savelijev Tshernobylin ydinvoimalan turvallisuusinstituutista kertoo omasta kokemuksestaan, että instituutin autot ovat toisinaan kontaminoituneet säteilystä pahastikin Tshernobylin sulkualueen teillä.
Uuden tutkimuksen ulkopuolelta New Scientistin haastattelemat asiantuntijat Simon Middleburgh ja Bruno Merck puolestaan huomauttavat, että Woodin ryhmän paperissa ”ei ole paljonkaan dataa”, vaikka Merckin mukaan tomuselityksen kyseenalaistava argumentti sinänsä on ”vahva”.
Tshernobylin tietokoneista asiaa ei voida enää varmistaa, sillä Venäjä varasti ne vetäytyessään alueelta maalis-huhtikuun vaihteessa. Varmuus kysymykseen saataneenkin vasta sitten, jos Tšernobyliin päästään taas tekemään kenttämittauksia kaikessa rauhassa.
Middleburgh ja Merck ovat Woodin ryhmän ja New Scientist -lehden itsensä tavoin Britanniasta. Alustava versio tutkimusartikkelista on vapaasti luettavissa Arxiv-palvelussa.
(*) New Scientist mainitsee maksimiksi 32,3 mikrosievertiä tunnissa. Toimittaja ei tiedä syytä lukujen ristiriitaan, mutta asiaa tutkineiden asiantuntijoiden tiedot lienevät luotettavammat.
(**) Tyypillinen taustasäteilyn määrä maailmassa on suuruusluokassa 0,05–0,3 µSv/h, joskin vaihtelu on suurta. Suomen taustasäteilyn tuoreet havainnot osuvat tälle välille Säteilyturvakeskuksen mukaan. Niinpä Tšernobylin pahimmat säteilyarvot helmikuun lopussa olivat suuruusluokkatasolla sanottuna 500-kertaiset ”tyypilliseen” saastumattomaan paikkaan verrattuna.
5:00
Tältä näyttää nyt Tshernobylin voimalassa venäläisten lähdettyä – voimalan työntekijät estelivät sotilaita aiheuttamasta mahdollista katastrofia