Murskavoiton saavuttaneet Kreikan vasemmistopopulistit puhuvat jo suurieleisesti koko Euroopan suuresta mullistuksesta. Sen maksajista ei kukaan puhu vielä mitään.
Otetaan rauhallisesti. Vasemmistoliitto Syrizalla ja sen johtajalla Alexis Tsiprasilla on täysi oikeus juhlia kannattajiensa kanssa vaalien murskavoittoa. Ja rapatessahan roiskuu. Kaikki lausunnot eivät peijaisissa ole aina kaikkein punnituimpia.
Silti vasemmiston voitonjuhlien retoriikasta ei voi olla huolestumatta. Kun politiikan ja realismin muutenkin hatara yhteys katkaistaan kokonaan, seuraukset saattavat olla kohtalokkaita.
Kiistatta Kreikan tukiohjelmiin liitettyjen säästöpakettien kanssa olisi pitänyt olla maltillisempi. Ja myös velkojien sanavalinnoissa oli pahimpina velkakriisivuosina toivomisen varaa. Kreikan vasemmistojytky on osin seurausta näistä virheistä.
Toistaalta Kreikan ja kreikkalaisten viime vuosien kärsimyksistä on kohtuutonta syyttää rahoittajia ja tukijoita, jotka ovat yrittäneet varmistaa, että miljardit käytetään järkevästi ja että ne joskus myös maksetaan takaisin.
Tsipras ja hänen aseenkantajansa ovat kuitenkin onnistuneet pyöritelemään näistä aineksista härskin poliittisen sadun, joka tuntuu uppoavan osaan kreikkalaisista.
Nimenomaan osaan heistä. Kaikkien populistien tapaan Kreikan vasemmistokomeetta puhuu omasta noin 36 prosentin kannattajajoukostaan kuin se olisi koko Kreikka ja lopulta koko Eurooppa.
Karismaattisen 40-vuotias poliitikko toisteli kiitospuheessaan Ateenassa kyllästymiseen asti sanoja demokratia ja ihmisarvo. Hänen mukaansa Euroopassa on nyt siirrytty demokratian ja ihmisarvon aikaan, kun valta Kreikassa vaihtuu.
Käytännössä Tsiprasin poliittisen sadun ydinaksiooma on pelottava. Demokratia ja ihmisarvo tarkoittavat yhteenlaskettuna sitä, että yli varojen eläneet voivat sälyttää velkansa muiden maksettavaksi.
Tältä pohjalta Kreikan velkojien ja Syriza-vetoisen tulevan hallituksen neuvotteluista tulee synkkä savotta.
On aivan selvää, että troikan eli EU:n, Euroopan keskuspankin ja kansainvälisen valuuttarahaston pitää tehdä myönnytyksiä. Kreikkaa ei kannata päästää euroalueen ulkopuolelle. Se tulisi kaikille liian kalliiksi.
Myönnytykset eivät kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että me muut eurooppalaiset maksamme demokratian ja ihmisarvon nimissä kreikkalaisten velat. Eivätkä helleenit voi odottaa saavansa tukimiljardeja ilman minkäänlaisia ehtoja.
Olin vielä muutama päivä sitten, keskusteltuani lukuisten tavallisten kreikkalaisten ja asiantuntijoiden kanssa, toiveikas Kreikan tulevaisuuden suhteen. Arvelin, että hallittu nousu on mahdollinen, kun sekä velkojat että Ateenan uusi hallitus ottavat lusikat kauniiseen käteen.
Nyt suussa on "Grexitin" karvas maku. Kreikka voi enemmän ja vähemmän vahingossa luisua ulos euroalueesta, jos Tsipras jatkaa höyryämistään ja jos velkojien pelisilmä pettää.