Kunnes kuolema heidät erottaa. Tai sitten avioero. Tosiasia on, että avioliitto päättyy aina.
Viime vuosien tilastojen mukaan suomalaisen ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin 10 avioliittovuoden jälkeen.
Avioeroprosessi etenee joka kerta lähestulkoon samalla kaavalla: pari kiikuttaa eropaperit käräjäoikeuteen, pohtii päätöstään kuuden kuukauden ajan, hakee lopullista eroa, jakaa omaisuuden ja sopii tai kiistelee lasten huoltajuudesta, mikäli lapsia on liiton aikana syntynyt.
Yhtäläisyydet eronneiden pariskuntien välillä jäävät kuitenkin siihen. Byrokratian ja paperityön taustalle kätkeytyy satoja tuhansia tarinoita, jotka kaikki eroavat toisistaan. Myös avioeron herättämät tunteet ovat henkilökohtaisia; siinä missä joku voi kokea surua, menetystä ja epätoivoa, joku toinen voi olla vain helpottunut tai nauttia jopa vapauden huumaavasta tunteesta.
Vaikka avioerot käsitellään tuomioistuimessa, oikeus ei selvitä, minkä vuoksi eroa on haettu. Käytäntö säästää aikaa ja vaivaa, sillä avioeroihin perehtyneiden tutkijoiden mukaan myöskään eronneilla itsellään ei ole aina käsitystä siitä, mikä lopulta rikkoi yleensä solmimisvaiheessa elämänmittaiseksi ajatellun liiton.
"Olin elänyt yksin jo vuosia"
Sini, 37, ei osaa sanoa hetkeä, jolloin hän ei ollut enää onnellinen avioliitossaan. Sen sijaan hetki, jolloin hän tajusi haluavansa avioeron, on kirkkaasti mielessä.
– Olimme viettäneet lomaa koko perheen kanssa. Kävimme tapahtumissa ja näimme ystäviämme, emme me riidelleet. Loman jälkeen iski kuitenkin tyhjyys – en ollut nauttinut mieheni seurasta lomalla, siinä hän oli lähinnä tullut mukana. Ja taas koittaisi sama arki, jota olimme eläneet yhdessä mutta yksin jo monen vuoden ajan.
Lapsia oli siunaantunut yksi, toisesta ei oikeastaan enää edes puhuttu. Eikä puhuttu oikeastaan mistään muustakaan.
– Jotenkin siihen oli turtunut. Puhuimme muutamia sanoja työpäivistämme ja lapsemme tekemisistä. Välillä pohdimme, mitä kaupasta pitäisi ostaa. Nyt kun mietin asiaa, en muista muita puheenaiheita. Meillä ei ollut oikein mitään yhteistä, vaikka koko elämämme jaoimmekin. Jaoimme sängyn, mutta molemmat halusivat aina vaan nukahtaa nopeasti. En minä ainakaan edes ikävöinyt seksiä mieheni kanssa, oli ihanaa vaipua omiin ajatuksiin ja nopeasti uneen, Sini kertoo.