Naistenpäivänä 8.3. kiinnitetään huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja niihin epäkohtiin, joita naiset yhä edelleen kokevat. Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Yksi huonosti tunnettu, mutta yleinen lähisuhdeväkivallan muoto on taloudellinen väkivalta. Anni, 46 ja Sari, 55, joutuivat sen uhreiksi, eikä suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ole auttajaksi.
Anni*, 46, oli ylpeä nykyaikaisesta, jopa hieman radikaalin ratkaisun tehneestä, perheestään. Hän teki pitkää päivää yrittäjänä ja mies oli lupautunut hoitamaan kodin arkiset työt sekä käytännön talousasiat.
Anni olisi tässä perheessä se, joka tuo leivän pöytään.
Vuosien ajan arki sujui ja Annin miehellensä siirtämät rahat olivat riittäneet talon lainalyhennykseen ja muihin perheen juokseviin kuluihin. Aina asiasta kysyttäessä mies kertoi kaiken olevan kunnossa.
Sitten tuli se päivä, kun Anni ehtikin hakemaan postin ennen miestään.
Postilaatikossa odotti kirje, jossa ilmoitettiin Annin luottotietojen menneen maksamattoman laskun vuoksi.
– Kyseessä oli tosi pieni lasku, jonka olisi voinut maksaa missä tilanteessa tahansa tai minkä muistutuksen kohdalla tahansa, mutta mieheni ei koskaan maksanut sitä tai kertonut, että tarvitsee rahaa kyseisen laskun maksamiseen. Se oli viimeinen naula avioliittomme arkkuun.
Anni oli jossain vaiheessa tuntenut pientä epäilystä siitä, olivatko kaikki laskut varmasti hoidossa, koska hän ei ollut vuosiin nähnyt yhtäkään laskua kotonaan.
– Olisi pitänyt luottaa siihen tunteeseen, ettei kaikki ehkä olekaan kunnossa. Kun pakkasin tavaroitani muuttaakseni pois yhteisestä kodistamme, löysin kymmenittäin avaamattomia kirjekuoria piilotettuina ympäri taloamme.
– Kun kysyin laskuista ja luottotietojeni menettämisestä mieheltäni, hän käski minun pitää turpani kiinni ja poistui paikalta.
Mies katosi viranomaisilta olemattomiin
Annin onneksi hän sai itselleen ja lapsilleen kohtuullisen hintaisen vuokra-asunnon ilman luottotietoja ystävänsä kautta.
– Ensimmäiset kuukaudet menivät shokissa. Aluksi luulin, että olisimme vielä palaamassa yhteen mieheni kanssa yhteisen lapsemme vuoksi, mutta aika pian selvisi, ettei mitään mahdollisuutta liittomme henkiin herättämiseksi enää ollut.
Kun asumuseroa oli kulunut puoli vuotta, jätti Anni avioerohakemuksen ja pyysi omaisuuden ositusta. Joulukuussa 2018 ositus tehtiin asianajajien läsnäollessa ja yhteisen talon määrättiin siirtyvän Annin ex-miehelle heti, kun hän maksaisi Annin siitä ulos.
Alkukevään aikana pankista alkoi tulla Annille yhteydenottoja, koska omakotitalon asuntolainaa ei ollut lyhennetty.
Anni selvitti asiaa pankin kanssa, jonka mukaan hänen ja ex-miehen tekemä osituspaperi oli pätevä osoittamaan, ettei talo enää ollut Annin omistuksessa, sillä ex-mies oli maksanut Annin talosta ulos sovitulla summalla.
Tästä huolimatta sekä yhteistä taloa varten otetun pankkilainan lyhennys että kiinteistön jätemaksu-, sähkö- ja vesilaskut tulivatkin Annille. Hänelle paljastui, ettei ex-mies ollut koskaan hoitanut talon omistusta tai siihen liittyviä kulueriä omiin nimiinsä, vaikka niin oli sovittu omaisuuden osituksen yhteydessä.
Anni luuli kaiken olevan kunnossa, koska kaikesta huolimatta hän oli luottanut ex-miehensä sanaan ja toisaalta olihan heillä myös avioehto, joka oli tehty jo avioliiton alussa.
– Siinä vaiheessa, kun todellisuus paljastui minulle, oli asuntolainasta kertynyt jo niin paljon maksamattomia eriä, ettei pankki antanut minulle mahdollisuutta ottaa sitä omiin nimiini, vaikka olisin saanut lainalle takaajan tai asian muuten hoidettua.
Anni löysi kymmenittäin avaamattomia kirjekuoria piilotettuina ympäri taloa. Kuvituskuva.
Annilla oli nyt harteillaan yhdessä ostettua kotia varten otettu asuntolaina, yrityksensä velat ja aiemmista ex-miehen hoitamatta jättäneistä perheen laskuista ulosottoon menneet velat.
– Sain jatkuvasti uuteen kotiini laskuja talosta, jossa en ollut asunut enää melkein vuoteen. Vaikka osa taloon liittyvistä sopimuksista olikin exäni nimissä, ottivat velan perijät yhteyttä minuun, koska mikään virallinen taho ei ollut saanut kuukausiin yhteyttä exääni. Hän ei vastaa puhelimeen ja on siirtänyt osoitteensa ulkomaille. Edes minä tai yhteinen lapsemme emme tiedä, missä hän asuu.
– Lopulta minua neuvottiin laittamaan kaikki kertyneet velat ulosottoon. Mieheni pesi kätensä minusta ja yhteisestä lapsestamme täysin ja jätti minut hoitamaan sotkunsa.
Anni oli joutunut taloudellisen väkivallan uhriksi, mutta sen hän ymmärsi vasta vuosia myöhemmin.
Lue myös: Lähisuhdeväkivalta lisää kustannuksia useissa eri palveluissa – "Väkivallan inhimillinen hinta on suuri"
40 prosenttia suomalaisista naisista kokee lähisuhdeväkivaltaa, 90 prosenttiin tapauksista liittyy myös taloudellista väkivaltaa
Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen Euroopan keskiarvon ollessa joka kolmas.
– Lähisuhdeväkivallan yksi erittäin yleinen, mutta huonosti tunnistettu muoto on taloudellinen väkivalta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan niistä naisista, jotka ovat kohdanneet lähisuhdeväkivaltaa, 90 prosenttia on kokenut myös taloudellista väkivaltaa, kertoo Hanna Nylén, Taloudellinen väkivalta tutuksi 2021–2024 -hankkeen suunnittelija.
– Käytännössä taloudellinen väkivalta tarkoittaa erilaista kontrollointia, hallintaa, alistamista, vallankäyttöä ja kiristämistä rahaan tai muuhun omaisuuteen liittyen.
Tilanne, jossa entinen kumppani käyttää oikeusjärjestelmää taloudellisen koston välineenä on yleinen, koska oikeusprosessit ovat hitaita ja aiheuttavat jopa kymmenien- tai yli sadantuhannen euron kuluja.
Kyseessä on sukupuolistunut, useimmiten naisiin kohdistuva, ilmiö, mutta myös miehet kokevat taloudellista väkivaltaa.
Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan taloudellisen väkivallan uhreista 60 prosenttia on naisia ja 40 miehiä.
– Tämä on ehkä vähemmän sukupuolistunut väkivallan muoto kuin monet muut lähisuhdeväkivallan muodot, mutta miehiin kohdistuessa se on vähän eri näköistä. Miehiin kohdistuessa väkivalta ilmenee useammin taloudellisena hyväksikäyttönä, kun taas naisiin kohdistuessa se on enemmän kontrolloivaa.
Nylén vetää Taloudellinen väkivalta tutuksi 2021–2024 -hanketta, jonka tavoitteena on nimensä mukaisesti tehdä taloudellista väkivaltaa paremmin tunnetuksi ilmiöksi Suomessa. Nylénin mukaan on suuri epäkohta, ettei suomalainen oikeusjärjestelmä tunnista taloudellista väkivaltaa.
– Tarve avulle on merkittävä, mutta palvelujärjestelmämme ei ole vielä valmis. Tarvitsemme ilmiöön erikoistuneen auttajatahon, joka toimisi yhden oven periaatteella.
Taloudellista väkivaltaa kokeneet kaipaavat yleensä apua useammalle elämän osa-alueelle. Tukea on jo saatavilla, mutta se on kovin pirstaloitunutta.
Lue myös: Mitä on taloudellinen väkivalta parisuhteessa? Pidä silmällä näitä hälytysmerkkejä
Seuraukset vakavia ja pitkäaikaisia
Taloudellinen väkivalta hajottaa kokijan elämän monella eri osa-alueella. Se aiheuttaa köyhtymistä, velkaantumista ja heikentyneitä taloustaitoja.
– Tilanne, jossa entinen kumppani käyttää oikeusjärjestelmää taloudellisen koston välineenä on myös yleinen, koska oikeusprosessit ovat hitaita ja aiheuttavat jopa kymmenien- tai yli sadantuhannen euron kuluja, Nylén sanoo.
– Tällaisiakin asiakkaita meillä on, joille on kertynyt yli sadantuhannen eurojen kustannukset asianajajakulujen vuoksi. Usein kokijat joutuvat ottamaan lainaa kattaakseen näitä kuluja. Mikäli lainaa ei saa tai pysty ottamaan, se voi muodostua esteeksi puolustaa omia oikeuksiaan.
Taloudellisen väkivallan kokijat voivat sairastua masennukseen, ahdistukseen ja heillä voi olla itsetuhoisia ajatuksia. Taloudellisessa väkivallassa on kaksi tabua: lähisuhdeväkivalta ja talousongelmat yhdistyvät, mikä aiheuttaa paljon häpeää ja tuskaa kokijalle.
– Merkittävä seuraus on myös se, että suhteesta on vaikea irrottautua, koska siihen ei ole varaa. Tämä ongelma on kasvanut valtavasti hintojen noustua viime vuosien aikana.
– Kokijalle on voinut muodostua rooli, jossa hän ajattelee itse sallineensa tai edesauttaneensa taloudellista väkivaltaa. Hän on saattanut esimerkiksi luovuttaa läheiselleen pankkitunnukset tai maksanut yhteisiä menoja vuosikaudet ja vain harvat ymmärtävät, millaisissa olosuhteissa näin on joutunut tekemään.
Kun aloitin seurustelun mieheni kanssa, myin asuntoni pääkaupunkiseudulta ja siirryin töihin samaan perheyritykseen hänen kanssaan. Taloudellinen väkivalta alkoi jo ennen eroamme mieheni kontrolloidessa täysin tilejämme. Sen lisäksi mieheni kohdisti sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa minua ja lapsiani kohtaan.
Kun suhteemme 17 vuotta sitten alkoi, olin hyvätuloinen, kun taas miehelläni oli huomattavasti pienemmät tulot. Nyt avioliittomme päätyttyä joudun aloittamaan elämäni taloudellisesti nollasta, aivan kuin olisin vasta valmistunut opiskelija, sillä ex-mieheni on venyttänyt eron jälkeistä pesänjakoa kaikin mahdollisin tavoin jo viiden vuoden ajan.
Kun päätös pesänjaosta oli tehty, astui voimaan puolen vuoden valitusaika, jonka viimeisenä mahdollisena päivänä ex-mieheni jätti valituksen käräjäoikeuteen. Tästä käynnistyi parin vuoden odottelu oikeusistuntopäivään.
Nyt odotan, että pääsemme käräjäoikeuteen tekemään omaisuutemme jaon. Koko tämän ajan omaisuutemme on ollut ex-mieheni hallussa. Hän on saanut nauttia myös minulle kuuluvasta talosta, tontista ja veneestä. Minun pitää vain hyväksyä tilanne.
Lisäksi ex-mieheni tekee minusta toistuvasti asiattomia rikosilmoituksia liittyen edelleen jakamattomaan omaisuuteemme. Olen joutunut ottamaan näiden rikosilmoitusten sekä omaisuuden osituksen selvittämiseksi asianajokuluihin useita kymmeniätuhansia euroja lainaa.
Mielestäni suomalainen oikeuslaitos mahdollistaa taloudellisen väkivallan ja tukee sitä pitkittyneellä oikeusprosessilla. Pahimmillaan joudun kestämään tilanteen ratkeamista kaikkiaan kahdentoista vuoden ajan.
Onneksi minulla on lapseni, kiva työpaikka ja muutkin palaset ovat alkaneet pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen arjessani.
En uskalla kertoa kokemuksistani omalla nimelläni, sillä pelkään hänen syyttävän minua kunnianloukkauksesta, sillä perättömät rikosilmoitukset ovat olleet hänen tapansa kontrolloida minua eromme jälkeen.
Sari*, 55, pääkaupunkiseutu
"Olen ehkä ollut sinisilmäinen, mutta hän on ollut tietoisesti julma ja välinpitämätön"
Nyt, kun Annin ja hänen miehensä erosta on kulunut viisi vuotta, maksaa Anni edelleen konkurssiin menneen yrityksen veloista, yhteisestä asuntolainasta ja ex-miehen maksamatta jättäneistä laskuista kertynyttä velkaa pois.
Hänen ja ex-miehensä yhteisomistuksessa ollut omakotitalo on jäänyt eräänlaiseen limboon odottamaan tilanteen ratkeamista.
– Pankki on saanut käräjäoikeudelta päätöksen lunastaa talon velkojensa vakuutena, kuten kuuluukin. Ulosottovirasto hoitaa talon myyntiä, mutta minun ja ex-mieheni nimet ovat edelleen omistuspapereissa ja maanmittauslaitoksen tiedoissa.
Tilannetta mutkistaa entisestään se, että Annin ex-mies oli vuokrannut talon uusille asukkaille Annin tietämättä asiasta mitään.
– Hän on saanut talosta vuokratuloja, vaikka ei koskaan hoitanut asioita niin, että talo olisi siirtynyt hänen omistukseensa.
– Tilanteeseen on haastava löytää ratkaisua lainopillisten reittien kautta, sillä vastaavanlaista esimerkkitapausta ei ole löytynyt. Minulla on mennyt puolitoista vuotta aikaa, että olen yrittänyt ratkaista, miten yhteiskunta hoitaa tilanteen, jossa yksi osapuoli kääntää osoitteensa ulkomaille, eikä vastaa viranomaisten puheluihin.
Onni onnettomuudessa on ollut Annin pääsy velkajärjestelyyn.
– Henkisesti kaikkein raskainta oli se, ettei tälle kaikelle ollut mitään päätepistettä näkyvissä. Asuntolaina on kuitenkin iso ja jos talossa on vuokralaiset, miksi ulosotto haluaisi sitä myydä. Onneksi lopulta pääsin velkajärjestelyyn. Nyt on päivä, johon mennessä tämä päättyy.
– Päivä sen jälkeen, kun yhteinen lapsemme täyttää 18 vuotta, voin aloittaa taloudellisesti puhtaalta pöydältä. Se tuntuu aika julmalta. Vielä on edessä 2,5 vuotta kärvistelyä.
Lue myös: Twerkkaaja Tinze kertoo, millaista on irtautua väkivaltaisesta parisuhteesta: "Niin paljon stigmaa ja niin paljon häpeää"
Taloudellinen väkivalta raastaa henkisesti. Kuvituskuva.
Anni on käsitellyt kokemuksiaan puhumalla niistä avoimesti ystävilleen, kollegoilleen ja perheelleen. Hän kokee, että möröt elävät pimeässä, joten asian salaaminen ei ole ollut vaihtoehto.
– Sain tietää vasta muutama kuukausi sitten, että on olemassa tällainen termi kuin taloudellinen väkivalta. Siihen asti olin syyttänyt itseäni ja omaa sinisilmäisyyttäni siitä, etten varmistanut ex-mieheltäni, millä tolalla talousasiamme ja eron jälkeinen ositus olivat.
– Ex-mieheni on ollut tieten tahtoen julma ja välinpitämätön. Minulla ei koskaan käynyt mielessäkään, että ihminen, jonka kanssa olen elänyt 15 vuotta ja perustanut perheen, voisi saattaa minut tällaiseen sotkuun. Minun on pitänyt useasti sanoa itselleni, että hän on tehnyt tämän tietoisesti ja tuhonnut sekä minun että lapsensa talouden vuosikausiksi.
Anni kertoo käyneensä kokemuksiaan läpi niin moneen kertaan, että kokee pikkuhiljaa päässeensä yli vihasta ex-miestään kohtaan. Päällimmäinen tunne tätä nykyä on välinpitämättömyys.
Kaikista tärkeintä Annille on ollut suojella hänen ja ex-miehensä yhteistä lasta kaiken keskellä.
– En ole koskaan sanonut lapsellemme poikkipuolista sanaa hänen toisesta vanhemmastaan, vaikka se on ollut todella vaikeaa.
– Onneni on ollut se, että lähipiiristäni löytyy ihmisiä, joilta olen saanut asunnon vuokralle, välillä taloudellista tukea ja olkapäitä, joita vasten itkeä. Olen nyt myös onnellisessa parisuhteessa, vaikka missään nimessä en enää ikinä löisi rahojani yhteen kenenkään kanssa.
– Se on itse asiassa aika surullinen ajatus, Anni pohtii.
Lue myös: Vaikuttaako kumppanin taloudellinen tilanne haluun ryhtyä parisuhteeseen? Lukijaraati paljastaa: "Valehtelisin, jos väittäisin muuta"
Nämä kuusi asiaa voivat olla taloudellisen väkivallan hälytysmerkkejä:
Täältä voit hakea apua taloudelliseen väkivaltaan:
Keskusteluapua ja ohjausta lisäavun piiriin tarjoavat esimerkiksi:
Naisten linja, Ensi- ja turvakotiliiton jäsenyhdistykset, Tukikeskus Varjo, Nollalinja, kuntien aikuissosiaalityö, kriisikeskukset, perheneuvonta, lastensuojelu
Lainopillista tai rikosprosessiin liittyvää apua voi hakea seuraavilta tahoilta:
poliisi, Rikosuhripäivystys, oikeusaputoimisto, yksityinen asianajaja
Talousasioissa:
talous- ja velkaneuvonta, Kela, Takuusäätiö
1. Raha-asioista ei voi puhua
Jos raha ja kodin talous ovat asioita, joista ei voi puhua ilman, että toinen osapuoli hermostuu tai siitä aiheutuu välillenne konfliktia, voi se olla hälytysmerkki taloudellisesta väkivallasta. Esimerkiksi lapsen syntymä, työpaikan menettäminen tai sairastuminen voi johtaa suhteessa siihen, että toinen ansaitsee huomattavasti vähemmän kuin toinen, eikä enää aktiivisesti hoida yhteistä taloutta, jolloin valta taloudesta jää enemmän tienaavalle osapuolelle.
2. Et ole perillä taloutenne menoista ja tuloista
Myös tietynlainen huolimattomuus tai piittaamattomuus siitä, kuinka paljon rahaa tulee ja menee, voi kieliä taloudellisen väkivallan riskistä. Laskujen piilottelu ja omien kulujen salailu ei ole ok silloin, jos eletään yhteistaloudessa.
3. Pitkittyneet omaisuus- tai huoltajuuskiistat
Jos toinen osapuoli käyttää omaisuuteen tai lasten elatukseen liittyviä asioita kontrolloinnin keinona, on se taloudellista väkivaltaa. Tarkoituksellinen omaisuuden osituksen pitkittäminen eron jälkeen on myös taloudellista väkivaltaa ja saattaa aiheuttaa merkittäviä lisäkuluja esimerkiksi pesänjakajan kustannusten muodossa.
4. Riippuvuus johonkin
Taloudellisen väkivallan taustalla voi olla jokin riippuvuus.
5. Kulut eivät jakaudu tasan tai suhteessa osapuolten tuloihin
Jos suhteen pienempituloinen osapuoli maksaa aina ison osan talouden kuluista, eikä ole tietoinen siitä, mihin suurempi tuloinen osapuoli rahansa käyttää, on syytä huolestua. Myös omaisuuden ja lainan ottaminen vain toisen osapuolen nimiin voi olla hälytysmerkki.
6. Kumppanisi painostaa sinua ottamaan velkaa puolestaan
*Sekä Anni että Sari esiintyvät artikkelissa anonyymeina ja siksi heidän nimensä on muutettu. Anni haluaa pysyä anonyymina suojellakseen hänen ja ex-miehensä yhteistä lasta. Sari puolestaan pelkää, että kohtaamastaan taloudellisesta väkivallasta puhuminen julkisesti pahentaisi jo vuosia jatkunutta väkivallan kierrettä.