Mennyt kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin muun muassa hellepäivien määrässä mitattuna. Pohjois-Suomen tuntureilla ei ole mitattu yhtä monia hellepäiviä kuin etelässä, mutta poikkeuksellisen tuntureiden kesästä on tehnyt kesän vähälumisuus.
Vaikka ajatuksena vähäluminen kesä voi tuntua erikoiselta, Jyväskylän yliopiston tutkijan Pekka Niittysen mukaan Lapin tuntureilla lumi on tavallisesti läsnä vielä pitkälle kesään ja vuotuinen lumiaika on tuntureilla pitkä. Tänä kesänä lumi suli tuntureilta kuitenkin poikkeuksellisen aikaisin.
– Esimerkiksi Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä on sellaisia paikkoja, joista lumi tyypillisesti sulaa vasta hyvin myöhään elokuussa tai ei sula ollenkaan. Tänä kesänä lumi suli kuitenkin kyseisiltä paikoilta jo heinäkuussa. Oman kymmenen vuotta kestäneen tutkijaurani aikana lumi ei ole sulanut Mallalta näin aikaisin, Niittynen kertoo.
Kun kuluvan kesän kaltaiset poikkeuksellisen lämpimät kesät ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät, saattaa Lapin pitkään lumikauteen ja kylmiin sekä haastaviinkin olosuhteisiin sopeutuneiden kasvilajien tulevaisuus olla Niittysen mukaan uhattuna. Tämä johtuu Niittysen mukaan siitä, että iso osa tunturiluonnon lajistosta on riippuvainen nimenomaan pitkästä lumikaudesta.
Yksi erityisen vähäluminen kesä ei vielä muuta tuntureiden ekosysteemiä, vaan kyse on pitkän ajan trendeistä. Niittynen kuitenkin huomauttaa, että muutos on lämpenemään päin: vuotuisen lumiajan pituus on lyhentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, joillain pohjoisen alueilla jopa useita viikkoja. Suuret muutokset kasvillisuudessa ovat kuitenkin hitaita ja vievät aikaa.
Lajikato Tunturi-Lapissa voi kiihtyä entisestään
Kun ilmasto lämpenee ja lumikausi lyhenee, eteläisemmät pidempään kasvukauteen sopeutuneet lajit alkavat kilpailla samoista alueista ja syrjäyttävät kylmempiin olosuhteisiin sopeutuneet lajit. Tällöin lyhyeen kasvukauteen ja kylmään tunturiluontoon sopeutuneiden lajien elintila muuttuu kapeammaksi.
– Yhä useampi laji voi siis tulevaisuudessa muuttua uhanalaiseksi, Niittynen arvioi.
Vuonna 2019 Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Lajitietokeskuksen julkaiseman selvityksen mukaan 26,6 prosenttia Tunturi-Lapin kasvi- ja eläinlajeista kuului niin sanotulle punaiselle listalle, johon luokitellaan hävinneet, uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä puutteellisesti tunnetut lajit. Punaisen listan lajien määrä suhteessa kaikkien lajien määrään onkin Tunturi-Lapissa jo nyt korkeampi kuin missään muualla Suomessa.
Lumenviipymän jääleinikki vaarassa kadota
Yksi tällainen pitkään lumikauteen ja kylmiin olosuhteisiin sopeutunut laji on maailman pohjoisin kukkiva putkilokasvi eli jääleinikki, jota Suomessa esiintyy vain kaikkein korkeimpien tuntureiden rinteillä Enontekiössä. Suomessa erittäin uhanalaiseksi määritelty jääleinikki kasvaa korkealla tunturin rinteessä lumenviipymissä eli kohdissa, joista lumi sulaa vasta myöhään kesällä. Kasvaakseen se siis tarvitsee Tunturi-Lapin lyhyen kesän, pitkän lumikauden ja korkealla sijaitsevat lumenviipymät sekä niistä tihkuvan kosteuden.
Niittysen mukaan jääleinikin kaltaiset lumenviipymissä esiintyvät lajit ovat erityisen herkkiä muutoksille.
– Jos ilmastonmuutoksen vuoksi myöhään sulavat lumenviipymät alkavat Suomesta katoamaan, niin ei näille lumenviipymillä kasvaville lajeille hyvin käy.
Jääleinikin kaltaisten kasvien tulevaisuutta hankaloittaa entisestään Niittysen mukaan se, että korkeilla tuntureilla esiintyvillä kasveilla ei ole enää pakopaikkoja. Siinä missä eteläisen Suomen kasvilajit voivat siirtyä ilmaston lämmetessä pohjoisemmaksi, tuntureiden rinteillä kasvat lajit voivat siirtyä vain niin pitkälle ylös kuin tuntureiden rinnettä riittää.
Tulevaisuus epävarma
Verrattuna eteläisen Suomen luontoon Tunturi-Lapissa tapahtuvat muutokset voivat Niittysen mukaan olla hyvin radikaalejakin.
– Jos ajatellaan esimerkiksi sellaista tilannetta, että avotunturi metsittyisi, niin siinähän koko ekosysteemi muuttuu totaalisen erilaiseksi. Eteläisen Suomen kohdalla metsien puulajikoostumus voi muuttua ja aluskasvillisuudessa tapahtua muutoksia, mutta metsä kuitenkin pysyy metsänä.
Tuntureiden lajiston tulevaisuutta tai lajikadon nopeutta on Niittysen mukaan kuitenkin hankala edes tieteen avulla ennustaa, sillä lumen määrään ja lumiajan pituuteen vaikuttavat lämpötilan lisäksi myös esimerkiksi paikalliset tuuliolosuhteet. Tuuliolosuhteita taas on vaikeampi ennustaa.
Vaikka muutokset lajistossa ovat hitaita, kuluneen kesän kaltaiset vähälumiset kesät ovat Niittysen mukaan juuri niitä aikoja, jolloin pidempään kasvukauteen sopeutuneet eteläiset lajit voivat levittäytyä pohjoiseen alueille, jotka aiemmin eivät ole olleet niin suotuisia kasvulle.
– Jos tällaisia vuosia tulee tulevaisuudessa useammin, niin se saattaa olla sitten tekijä, joka todella muuttaa luontoa ja nopeuttaa lajikatoa.