Ukrainan rintamatilannetta ei Jyri Lavikaisen mielestä voi kutsua vielä pattitilanteeksi. Kulutussodassa häviää se, jonka kyky sotia loppuu ensin.
Ukrainan asevoimien komentaja Valeri Zaluzhnyi sanoi viime viikolla Economistin haastattelussa, että Ukrainan rintamalla ei ole näköpiirissä suuria läpimurtoja ja sota on ajautunut ensimmäisen maailmansodan kaltaiseen pattitilanteeseen.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen kertoo STT:lle, että Ukrainassa kyse ei ole pattitilanteesta eikä asemasodasta, vaan kulutussodasta.
– Osapuolten resurssit kuluvat, joukot kuluvat, kalusto kuluu, jopa taloudelliset resurssit kuluvat, Lavikainen sanoo.
– Tilanne on nyt sellainen, ettei siellä ole odotettavissa, että Venäjä saataisiin karkotettua nopeasti pois miehittämiltään alueilta. Toisaalta ei voida olettaa, että Venäjä pystyisi mitenkään murtautumaan Ukrainan linjoista läpi ja jotenkin syöksymään sinne ja valloittamaan nopeasti niitä alueita, mitä se nyt väittää haluavansa itselleen. Eli kysymys on pitkästä sodasta.
Lue myös: ISW: Venäjällä vaikeuksia vastata Ukrainan uuteen iskuun
Pakotettu rauha olisi mahdollinen
Vertaus ensimmäiseen maailmansotaan on Lavikaisen mielestä jossain määrin osuva. Pitkäkin sota voi päättyä jonkun osapuolen tappioon, jos sen kyky jatkaa sotaa heikkenee ratkaisevasti ja se on pakotettu rauhaan.
Näin kävi Saksalle ensimmäisessä maailmansodassa. Sitä ei lyöty perinteisellä tavalla taistelukentällä, vaan sodan jatkamisesta tuli kestämätöntä.
– Tällainenkin vaihtoehto on ihan mahdollinen tässä sodassa.
Näin voisi käydä sekä Ukrainalle että Venäjälle. Lavikaisen mukaan jälkimmäisen todennäköisyyttä kasvattaisi se, jos länsi edesauttaisi mahdollisimman monella tavalla sitä, ettei Venäjä pystyisi jatkamaan sotaa.
– Kysymys on siitä, kuinka paljon tähän sotaan ja Ukrainan voittoon oikeasti ollaan valmiita sitoutumaan.
Ukrainan kesäkuussa alkanut vastahyökkäys ei muuttanut rintamalinjoja merkittävällä tavalla. Vaikka hyökkäys ei tuhoamissodan logiikalla onnistunut, on liian aikaista arvioida sen vaikutusta.
– Tämä on kulutussotaa. Sodan lopputulos lopulta määrittää, mikä oli onnistumisen taso, ei se yksittäinen hyökkäys, Lavikainen sanoo.
– Eihän tätä vastahyökkäystä voi pitää sillä tavalla onnistuneena, että Ukraina olisi pystynyt esimerkiksi katkaisemaan maayhteyttä Krimille tai edes osittain vapauttamaan Tokmakin kaupunkia.
Venäjä toivoo Ukrainan taipumista
Venäjä on viime aikoina viestinyt, että se olisi halukas neuvottelemaan rauhasta. Lavikaisen mukaan kyse on siitä, että Venäjä haluaisi virallisen sinetin sodassa tekemilleen valloituksille.
Venäjä näyttää jo kesällä 2022 linjanneen sodan tavoitteeksi neljän miehitetyn ukrainalaisalueen liittämisen Venäjään. Ukrainalla taas ei ole minkäänlaista halua alueluovutuksiin.
Lavikainen ei usko lännen tekevän sellaista virhettä, että se painostaisi Ukrainan neuvottelupöytään. Jos kuitenkin lännen tuki vähenisi, Ukrainan kyky käydä kulutussotaa heikentyisi.
– Silloin Ukrainaa ei painostettaisi rauhaan, vaan se omaehtoisesti lukisi tilanteen niin, että nyt on mahdotonta enää jatkaa, ja lähtisi itse hakemaan neuvotteluratkaisuja Venäjän kanssa. Mikä on tietysti se, mitä Venäjä haluaa.
Erilaisia skenaarioita sodan loppumiselle on paljon, ja lännen on hyvä varautua niihin kaikkiin.
– Oleellisinta mielestäni olisi tunnustaa tämän sodan strateginen merkitys Euroopan turvallisuudelle ja se, että ei tämä konfliktimme Venäjän kanssa mihinkään rauhansopimukseen pääty.