Karhukaiset ovat erittäin pieniä ja äärimmäisen sitkeitä eliöitä.
Karhukaisten on havaittu kestävän kestävän valtavaa painetta, lähes absoluuttisen nollapisteen hyytäviä lämpötiloja, kiuhuvaa kuumuutta, säteilyä ja jopa avaruuden tyhjiötä. Ne ovat todellisia mikroskooppimaailman koviksia siis.
Tutkijat halusivat tuoreella testillä selvittää, miten rankoista tilanteista ale millimetrin mittaisten karhukaisten on lopulta mahdollista selvitä. Tämän takia pikkuiset karhukaiset ammuttiin valtavaan vauhtiin. Science-julkaisu kirjoittaa, että tuloksen mukaan karhukaiset selviävät todellakin valtavasta ampaisusta ja sitä seuranneesta törmäyksestä, tosin tiettyyn rajaan asti.
Olipa kerran pieni karhukainen, joka kiisi onton luodin mukana
Pitkä tarina lyhyesti: Isossa Britanniassa Kentin yliopiston tutkijat laittoivat karhukaisia onttoihin luoteihin ja lähettivät niitä matkaan kaasuaseen avulla eri nopeuksilla. Tutkijat havaitsivat, että karhukaiset selviävät törmäyksestä hiekkaesteeseen jopa 900 metrin sekuntinopeudella. Tämä vastaa törmäystä noin 3000 kilometrin tuntivauhdilla. Tätä suuremmissa vauhdeissa karhukaiset yksinkertaisesti hävisivät valtavan paineen vaikutuksesta.
Tutkimus antaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten todennäköistä panspermia, eli avaruuden kautta planeetalta toiselle leviävä elämä voisi olla. Tulosten mukaan ainakaan monisoluisten elämänmuotojen kulkeutuminen toisille planeetoille ei näyttäisi olevan meteoriittitörmäysten kautta kovin todennäköistä. Meteoriitit nimittäin sinkoutuvat avaruudesta esimerkiksi Maahan yleensä yli 11 kilometrin sekuntivauhdilla. Marsissa meteoriitit iskeytyvät planeetan pinnalle vähintään 8 kilometrin sekuntivauhdilla. Tällaiset törmäykset ovat nyt tutkitusti aivan liikaa – ainakin pikku-karhukaisille.
Tutkimus ei kuitenkaan poissulje panspermian mahdollisuutta.