Aktiivimallin kumoamiseksi tehty kansalaisaloite on nostattanut voimalla julkiseen keskusteluun sekä itse mallin että maamme työllisyyspolitiikan yleisemminkin. Kuten olen useaan otteeseen todennut, en itsekään pidä mallia ongelmattomana ja on hyvä, että eduskunta edellyttää hallitukselta mallin toiminnan seuraamista ja tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä.
Vakuutan, että tätä vaatimusta myös kunnioitetaan.
Työttömiltä tulevan kritiikin otan nöyränä vastaan, mutta haluan samalla korostaa mallin ideaa: tavoite on saada työttömät hakemaan heti työttömyyden alussa myös lyhyttä keikkatyötä, sillä sitä kautta saattaa hyvinkin avautua polku vakituisempaan työsuhteeseen.
Opposition kritiikissä taas mennään enemmän tunteella kuin tiedolla.
Oppositio on virheellisesti kertonut aktiivimallin olevan puhdas työttömyysturvan leikkaus. Aktiivimalli on suunniteltu kustannusneutraaliksi eli se ei lisää tai vähennä työttömyysturvamenoja. Keskustelussa unohtuu jatkuvasti, että samassa yhteydessä työttömyysjakson alun työttömyysturvaa hiukan nostettiin.
Aktiivimallityöryhmässä istunut STTK:n pääekonomisti Ralf Sund onkin arvioinut, että 70 prosentilla työttömistä aktiivimalli ei leikkaa vaan nostaa työttömyysturvan tasoa.
Vaihtoehtona aktiivimallille oppositiosta on vaadittu ennen kaikkea lisää resursseja palkkatukeen, työttömien koulutukseen ja työvoimatoimistojen henkilöstöresursseihin. En tätäkään kritiikkiä täysin pureksimatta niele.
Vuoden 2017 palkkatuen rahoitusmallin uudistamisen ansiosta yksityissektorin palkkatukeen on rahaa tarjolla yllin kyllin. Tällä hetkellä pohdimme Työ- ja elinkeinoministeriössä kuumeisesti keinoja saada yrityksiä myös käyttämään palkkatukea nykyistä enemmän. Työttömien muuntokoulutukseen hallitus taas on useaan otteeseen lisännyt resursseja. Viimeksi syksyn lisäbudjetissa panostettiin 10 miljoonaa lisää korkeakoulutettujen muuntokoulutukseen. Työttömyysturvalla opiskelua helpottava esitys on taas tarkoitus pikimmiten antaa eduskunnalle.
Työvoimatoimistojen resursseista on julkisuuteen kerrottu ”virallisena totuutena”, että Suomessa yhdellä TE- toimiston virkailijalla on vastuullaan 166 työtöntä. Luku ei tällä hetkellä ole noin korkea, ja kun työllisyyspalveluissa käytetään yhä enemmän yrityksiltä tulosperusteisesti ostettuja palveluita, TE-toimiston henkilömäärä ei kerro koko totuutta työttömiä palvelevista käsipareista.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että henkilöresurssit ovat todellakin muita Pohjoismaita alhaisemmalla tasolla. Tämä on minusta kohta, johon hallituksen on syytä reagoida, ja tulen esittämään, että hallitus kasvattaa näitä resursseja seuraavassa lisäbudjetissa.
Oppositiossa olevan vihervasemmiston suusta tämä kritiikki on kuitenkin puhdasta tekopyhyyttä. He nimittäin itse edellisellä hallituskaudella vallassa ollessaan leikkasivat TE-toimistojen henkilömäärää yli 500 henkilöllä. Nykyinen hallitus korjasi tätä osin, kun lisäsimme vuoden 2017 alusta henkilöstön määrää 200:lla.
Edellisen kauden virheitä ei valitettavasti täysin korjattu ja siihen suurin syypää on tietysti allekirjoittanut itse, sillä TE-toimistojen resurssit ovat minun vastuullani. Mutta kun vihervasemmisto on nyt ilmeisesti sitä mieltä, että tässä kohden on harjoitettu virheellistä politiikkaa, minusta olisi suoraselkäistä rehellisesti myöntää myös omat virheet, eikä vain syyttää nykyhallitusta.
Opposition kritiikissä ei sinällään ole mitään uutta. Sama humppa on pyörinyt monen tämän hallituksen työllisyyspolitiikkaan liittyvien uudistusten kohdalla. Maalataan maailmanlopun kuvia ja rakennetaan tarinaa pahasta porvarihallituksesta, jonka ainoa tavoite on nöyryyttää työtöntä ja jonka ihmiskuvakin on vääristynyt. Sankarin viittaa sovitellaan luonnollisesti omaan niskaan.
Kun keväällä 2016 esittelin aluksi työnäytteen ja sittemmin rekrytointikokeilun nimellä kulkeneen uudistuksen, minua syytettiin orjatyömarkkinoiden tuomisesta Suomeen. Epäiltiin myös, että yritykset alkaisivat laajasti korvata palkkalistoilla olevaa työvoimaa rekrytointikokeiluun osallistuvilla. Ainakaan vielä ei yritysten puolelta ole mitään suurta ryntäystä rekrytointikokeilun käyttämiseen ole näkynyt ja sen käyttö on ollut itse asiassa yllättävänkin vähäistä.
Kun hallitus vuosi sitten päätti ottaa käyttöön kolmen kuukauden välein tehtävät työttömien määräaikaishaastattelut, se oli opposition mielestä työttömien nöyryyttämistä ja kyykyttämistä. Uudistus leimattiin pakkohaastatteluksi. Todellisuus on jälleen ollut hiukan toinen. Asiakaspalaute on ollut laajalti positiivista. Työttömät ovat päinvastoin olleet tyytyväisiä TE -palvelujen tarjoamisesta ja mahdollisuudesta keskustella TE-toimiston asiantuntijan kanssa omista työllistymismahdollisuuksista.
Ja tuoreimpana esimerkkinä vielä valmistelussa oleva omaehtoisen työnhaun mallin kohdalla minua on jo haukuttu siitä, että olen tuomassa työttömille pakkohaun. Tämä se vasta temppu olisikin, sillä jo tällä hetkellä työttömiltä edellytetään työllistymissuunnitelman mukaista työnhakua. Tarkoitus on maakuntauudistuksen takia poistaa joitain työttömien velvoitteita ja eräiltä osin muokata uuteen maailmaan paremmin sopiviksi.
Muistuttaisin oppositiota, että voitte tulla kritiikissänne leimanneeksi koko aktiivisen työvoimapolitiikan kansan silmissä pelkäksi työttömän kyykyttämiseksi ja nöyryyttämiseksi. Tämä on ongelma jonka saatatte löytää hyvinkin nopeasti edestänne, sillä seuraavalla hallituskaudella on edessä – tai ainakin tulisi olla – sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Saatatte nimittäin joutua tekemään tämän uudistuksen yhdessä puolueen tai puolueiden kanssa, jonka ihmiskuvan olette vastikään haukkuneet vääristyneeksi.
Työministeri Jari Lindström (sin.)