Elinan suurin motivaattori elämäntapamuutoksessa on hänen tyttärensä, jonka omaishoitajana Elina toimii.
Loppuvuodesta 2016 Elina Niemenpää, 33 oli kyllästynyt itseensä ja päätti, että jotain on tapahduttava.
– Mieli oli melko maassa, mikään ei oikein huvittanut ja olin todella pettynyt itseeni ja olomuotooni, Elina kertoo.
Elina sanoo olleensa aina stereotyyppinen jojo-laihduttaja, mutta hän päätti, että ainaiset repsahdukset saavat nyt loppua.
Kehokuurilla alkuun
Tammikuussa 2017 Elina aloitti kehokuurin, eli kehon puhdistuskuurin, jossa 28 päivän ajan eletään ilman suolaa, sokeria, viljoja, maitoa ja alkoholia. Kuurin aikana Elina pudotti 9 kiloa painoa, jonka lisäksi hän huomasi ihonsa voivan selvästi paremmin.
Kehokuurin aikana kroppa on muutoinkin melko kovilla, joten sen aikana ei suositella harrastettavaksi rankkaa liikuntaa. Elina itsekään ei tehnyt varsinaisesti muuta kuin lenkkeili päivittäin kahden koiransa kanssa.
– Painonpudotuksesta sain lisää motivaatiota, koska itsellä oli helpompi olla ja mielikin oli selvästi parempi.
Tytär motivoi
Elina on kahden 12-vuotiaan tytön äiti, joista toisella on vaikea cp-vamma. Elina on toiminut viimeiset 12 vuotta tyttärensä omaishoitajana ja sanoo, että kuntoilulle ja itsestään huolehtimiselle ei ole tämän takia jäänyt paljoakaan aikaa.
Elinan aviomies matkustelee paljon työnsä puolesta, joten arjen pyörittäminen ja lasten hoitaminen jäävät pitkälti Elinan hoiteille. Elinan suurin motivaatio elämäntapamuutokseen ja kunnon kohoamiseen onkin se, että hän pystyisi jatkamaan tyttärensä omaishoitajana mahdollisimman pitkään.
Myös perheen kaksi pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa motivoivat liikkumaan ja lenkkeilemään. Kun tyttäret ovat koulussa, Elinalle jää hieman aikaa myös liikuntaharrastuksille.
”Hitto, nyt jatketaan”
– Sen jälkeen, kun paino kehokuurin jälkeen tippui, ajattelin, että hitto nyt jatketaan ja lisäsin lenkkeilyn määrää, Elina kertoo.
Kehokuurista Elina sai pohjan uudelle terveellisemmälle ruokavaliolle. Säännöllisen ateriarytmin, riittävän veden juonnin sekä laadukkaan unen ja levon kanssa oli aluksi opettelua.
– Aamupalaa en ole aikaisemmin syönyt juuri koskaan, saattoi hyvin mennä puolille päivin ennen kuin söin ensimmäisen kerran, Elina sanoo.
Kuukauden tehostetun lenkkeilyn jälkeen Elina uskaltautui myös kuntosalille. Hän aloitti salitreenin omatoimisesti ja katsoi lähinnä netistä videoita muiden kuntoiluvinkeistä.
– Sitten huomasin, kun sitä muutosta oikeasti alkoi tapahtua – kun otin valokuvia ja vertasin aloituspisteeseen. Se motivoi jatkamaan, Elina kertoo.
Entinen sokerihiiri oppi kohtuuteen
Elina tunnustaa olleensa aina sokerihiiri, joten sokerista vieroittautuminen oli hänelle haastavaa.
– Varsinkin irtokarkit olivat minun juttuni, joten kun kehokuurissa piti olla ilman sokeria, niin ensimmäiset pari päivää olivat todella hankalia, mutta sen jälkeen se meni ihan hyvin.
Nykyään Elina sallii itselleen myös herkutteluhetkiä, mutta kohtuudella.
– Opin, ettei tarvitse vetää sitä karkkipussia yhdellä istumalla, vaan muutama karkki riittää. Aika paljon on pitänyt tehdä päätöksiä ja miettiä, että kannattaako nyt taas repsahtaa siihen sokeriin, Elina kertoo.
Elina ei periaatteessa kiellä itseltään mitään, ja jos jonain päivänä haluaa vain rötvätä, maailma ei kaadu siihen. Pääasiallisesti Elina pysyy kuitenkin terveellisessä ruokavaliossa ja treenissä.
Kokeilemalla selviää, mikä itselle sopii
Muille elämäntapamuutosta suunnitteleville Elina vinkkaa, että ensiksi kannattaa pohtia itsekseen, onko tyytyväinen omaan oloonsa, mitä oikein haluaisi muuttaa ja missä aikataulussa.
– Jos yrittää muuttaa kaiken kerralla ja vetää itsensä heti piippuun, niin se ei välttämättä kanna kauas. Pientä opetteluahan se on itselläkin ollut, ja olen joutunut miettimään paljon asioita uusiksi, Elina kertoo.
Elina kehottaa myös kokeilemaan rohkeasti uusia liikuntamuotoja. Hän itsekin kuvitteli, ettei pidä ryhmäliikunnasta, mutta hurahti toiminnalliseen harjoitteluun viime kesänä täysin. Vuosi sitten hän innostui myös avantouinnista.
Omaa edistymistä on välillä hankala havaita
Muutos ei myöskään tapahdu yhdessä yössä, vaan sen eteen täytyy myös tehdä töitä. Joskus omaa edistymistä on kuitenkin hankala havaita. Elina on itse valokuvannut prosessiaan matkan varrella.
– Välillä kun sokaistuu omaan oloonsa, on hyvä katsoa niitä valokuvia, joista muutoksen oikeasti näkee, Elina vinkkaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että itsellä on hyvä olla. Liikunnan ei pitäisi maistua pakkopullalta, vaan tuottaa oikeasti hyvää oloa.
– Se liikunnan jälkeinen olotilahan on ihan uskomattoman ihana ja motivoiva. Vaikka ajattelisikin, että hitto kun sää on tuollainen ja ei yhtään viitsisi lähteä, niin pitää vaan miettiä, mikä se olotila on sitten sen lenkin tai suorituksen jälkeen. Siihen fiilikseen olen jäänyt koukkuun, Elina kertoo.