Nyt kun näyttämö Singaporessa on tyhjentynyt ja sankarit poistuneet lavalta, kysymys kuuluu: mitä jäi käteen? Aivan. Paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Juhlallisin seremonioin allekirjoitettu sopimus pitää sisällään paljon positiivista ja tulevaisuuteen tähtäävää, mutta kuten aina ennenkin "The Devil is in The Details", eli paholainen piilee yksityiskohdissa.
1. Sovittiin, että Pohjois-Korea luopuu ydinaseista, mutta ei miten ja missä aikataulussa.
2. Sovittiin, että pakotteista luovutaan, mutta ei miten ja missä aikataulussa.
3. Sovittiin, että Yhdysvallat lopettaa sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa, mutta ei miten ja missä aikataulussa.
4. Sovittiin, että suhteita parannetaan ja kanssakäymistä lisätään, mutta ei miten ja missä aikataulussa.
Entä johtaako tämä tapaaminen diplomaattisuhteiden solmimiseen? Siitäkään ei puhuttu. Ihmisoikeuksistakin keskusteltiin, mutta mitä tilanteen parantamiseksi tehdään? Siitäkään ei sovittu mitään.
Kim poistui leijonan luolasta tyytyväisenä
Vain vuorokausi aikaisemmin ulkoministeri Mike Pompeo vakuutti, ettei mitään myönnytyksiä tehdä, ellei Pohjois-Korea ryhdy toimiin ydinaseiden poistamiseksi. Allekirjoitetussa paperissa se ei ole kuitenkaan edes ensimmäisenä asiana.
Itse asiassa Kim Jong-un saattoi poistua näyttämöltä varsin tyytyväisin mielin. Hänhän ei sitoutunut oikeastaan yhtään mihinkään. Sen sijaan hän sai diktaattorin toimilleen Yhdysvaltain hyväksynnän ja saattoi esiintyä maailman näyttämöllä tasavertaisena kumppanina johtavan talous- ja sotilasmahdin Yhdysvaltain rinnalla.
Hän osoitti, ettei 25 miljoonan kansa ja sen omalaatuinen johtaja pelkää mennä vaikka suoraan leijonan luolaan, jos näin haluaa.
Perivihollisesta ylin ystävä?
Kansa on vuosikymmenten ajan tottunut siihen, että Yhdysvallat on sen perivihollinen, joka haluaa vain tuhota pakotteiden vuoksi nälkiintyneen kansakunnan.
Nyt sama kansallisen television uutistenlukija huutaa hurmioituneena katsojille, kuinka heidän mahtava johtajansa on nyt Yhdysvaltain presidentin hyvä ystävä ja lähes liittolainen.
Trumpkin voi ylpeillä
Entä presidentti Donald Trump? Mikä häntä odottaa kotimaassaan, kun hän palaa? Ainakin hän voi ylpeillä sillä, että hän sai aikaan enemmän kuin edeltäjänsä Bill Clinton, George W. Bush, Barack Obama yhteensä.
Jo Singaporessa hän näpäytti kriitikoitaan, jotka epäilivät matkan järkevyyttä. Hän huomautti 2500 median edustajan edessä, että nyt neuvottelut ydinaseista luopumisesta ovat alkaneet, panttivangit vapautettu ja vihanpito lopetettu. Kallis sotaleikkikin yhdessä Etelä-Korean kanssa päättyy myös pian.
Presidentti Trump on viime aikoina saanut osakseen vain rajua arvostelua irtauduttuaan Iranin ydinsopimuksesta, Pariisin ilmastosopimuksesta, G7-ryhmästä, kauppasodan lietsomisesta jne.
Lunastiko hän tällä historiallisella kädenpuristuksella Kim Jong-unin kanssa paikkansa historian rauhanrakentajana? Onko hänelläkin kohta rauhan Nobel-palkinto, kuten suurimmalla inhokillaan Barack Obamalla?