Metallinetsijä Markus Kujanpää löysi 1500 vuotta vanhan pronssisoljen ja sponsoroi itse Museovirastoa sen konservoinnissa. Muuten esineen käsittely olisi voinut lykkääntyä pitkällekin viraston kroonisen resurssipulan takia.
Sastamalasta toissa kesänä löytynyt solki pääsi käsittelyyn, ja sitä on luvattu näytteille Hämeen linnaan. Suuri määrä muinaislöytöjä odottaa kuitenkin edelleen konservointia. Yksin viime vuonna harrastajat lähettivät Museovirastoon noin 2 000 esinettä.
Osa metallilöydöistä ja erityisesti rautaesineistä on jopa vaarassa vahingoittua, koska virastolla on vain yksi kokopäiväinen arkeologisen materiaalin konservaattori.
– Nyt ei puhuta mistään rautanauloista, vaan noin tuhat vuotta vanhoista esineistä, kuten keihäänkärjistä, Suomen Metallinetsijät -yhdistyksen Pirkanmaan-osastoa vetävä Markus Kujanpää sanoo.
Esimerkiksi Pirkanmaalta ja Hämeestä on löytynyt vuoden sisällä useita keihäänkärkiä.
– Vaikka ne olisivat polttohautalöytöjä ja päällä olisi palopatinaa, se ei ole ikinä niin täydellinen, että suojaisi esineitä. Pinnalla on pieniä halkeamia, joista happi pääsee vaikuttamaan.
Rautaesine voi ruostua pilalle alle vuodessa. Korroosioalttiuteen tosin vaikuttaa raudan laatu.
Hyvät tilat mutta pitkä työlista
Konservointiyksikön päällikkö Eero Ehanti muistuttaa, että Vantaan Hakkilaan kaksi vuotta sitten valmistunut kokoelma- ja konservointikeskus tarjoaa aiempaa paremmat olot esineiden säilyttämiseen. Siellä esimerkiksi ilmankosteus ja lämpötila pystytään pitämään tasaisina.
– Kokoelmatilat tarjoavat niin hyvät olosuhteet eri materiaaleille, että niiden avulla voidaan torjua esineiden vahingoittumista.
Yhden kokopäiväisen työntekijän lisäksi myös muutama muu konservaattori osallistuu arkeologisten löytöjen konservointiin. Konservointiin on myös saatu lisävoimia projektien ja kulttuurikummien avulla. Työlista on silti pitkä, vaikka kaikkia löytöjä ei olekaan syytä konservoida.
Ehanti muistuttaa myös harrastajien vastuusta, jotta esineet eivät vaurioituisi kaivamisen takia. Toiminnan pitäisi olla suunnitelmallista, ja eri materiaaleja pitäisi osata käsitellä oikein.
Yli-intendentti Jutta Kuitunen toivoo, että löydöt lähetetään edelleenkin Museovirastoon Suomen yhteisen kulttuuriperinnön kartuttamiseen. Myös lain mukaan muinaisesineet kuuluvat valtiolle.
– Vaikka aktiivista konservointia ei tehtäisikään, esineiden säilyvyys pyritään takaamaan. Lisäksi kaikki esineet dokumentoidaan perusteellisesti kasvattamaan arkeologista tietovarastoa.
Löytöjä ei saada näytteille
Konservoiminen olisi tärkeää paitsi esineiden suojelemiseksi, myös niiden saamiseksi näytteille. Nykyisin pystytään käsittelemään lähinnä vain Museoviraston omiin sekä muihin näyttelyihin menevät esineet.
– Meiltä on löydetty hienoja pronssiesineitä. Ne eivät kuitenkaan päädy museoihin, kun konservointiin ei ole varaa, Kujanpää sanoo.
Museoviraston resurssipulaa helpottaisi esimerkiksi korvamerkitty budjetti harrastajalöydöille. Metallinetsijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Lasse Nyman huomauttaa, että rahapula ei ole Museoviraston syy.
– Yleensäkin kulttuurista ja tutkimuksesta ruvetaan ensimmäisenä tinkimään, kun koetaan, että pitää säästää rahaa. Päätöksiä tässäkin asiassa tehdään Arkadianmäellä.
Pitäisikö muinaisesine jättää maahan?Metallinetsijöiden piirissä on pohdittu, pitäisikö muinaislöytöjä jättää paikalleen. Kaivaus lopetettaisiin heti, kun esine voitaisiin tunnistaa. Sen perusteella arvioitaisiin, onko järkevää nostaa esine kokonaan ylös. Jos esine jäisi paikalleen, siitä lähetettäisiin vain tiedot Museovirastolle. Tämä koskisi erityisesti sellaisia esineitä, jotka on löydetty koskemattomista paikoista. Peltojen kyntökerroksista löydöt otettaisiin talteen. Museoviraston mukaan ylös maasta nostettu esine pitää toimittaa heille mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi rautaesine joutuu alttiiksi korroosiolle maasta noston jälkeen. – Jos esine on niin iso, että sen voi tunnistaa jo silloin, kun se on vielä osittain maan peitossa, on kaivamisen keskeyttäminen järkevää. Näin konteksti ei vahingoitu. Löydöstä ilmoitetaan heti Museovirastoon, yli-intendentti Jutta Kuitunen sanoo. Hän muistuttaa, että esineen tarina löytyy yleensä sen ympäriltä. Jos löytö nostetaan ylös ja irrotetaan ympäristöstään, katkeaa yhteys tiedon lähteisiin. – Kyntökerroksen alle ei pidä kaivaa, koska se saattaa vahingoittaa alla säilynyttä kulttuurikerrosta. Kaivaminen tulisi lopettaa heti ensimmäisen muinaisesineeksi arvioidun esineen löytymisen jälkeen. Kuitunen kehuu Janakkalan miekkamiehen muinaishaudan löytäjiä. – He kutsuivat paikalle Museoviraston koekaivausryhmän. Siksi löydöstä saatiin valtavasti enemmän tietoa siihen verrattuna, että olisi vain nostettu miekat ylös. Museovirastoon tulevien löytöjen määrä näyttää vähentyneen noin 2 000:een vuodessa. Tähän on voinut vaikuttaa toimintatapojen muutos hyvään suuntaan. – Yhdestä paikasta ei nosteta kymmeniä löytöjä, vaan lopetetaan ajoissa ja ilmoitetaan löydöstä meille. Kyseessä voi olla vaikka kalmisto, joka pitäisi saada tutkimuksen ja suojelun piiriin. Metallinetsijöiden löytöjä on tarkoitus digitoida kaiken kansan nähtäville. Löydöille on myös tulossa pop up -henkisiä näyttelypisteitä Kansallismuseoon ja Hämeen linnaan. – Niissä voitaisiin pikaisestikin esitellä tärkeimpiä löytöjä ja sitä hienoa työtä, mitä harrastajat tekevät, konservointiyksikön päällikkö Eero Ehanti kertoo. |