Vanhemman matala tulotaso lisää lapsen syöpäkuolleisuuden riskiä – perheen asuinpaikka voi johtaa eriarvoisuuteen: "Joskus perhe joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa, jotta lapsi saa hoitoa"

Tutkimuksessa ilmeni, että sadan korkeamman tulotason perheen syöpään sairastuneesta lapsesta 86 jäi henkiin, kun sadan matalaan tulotasoon kuuluvien perheiden vastaava luku oli 79.

Vastaavanlaisia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä on havaittavissa myös muissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa vanhempien tulotasoon liittyvä löydös on selkeämpi. Kuilu sosioekonomisten ryhmien välillä on kasvanut 1990-luvulta lähtien.

Monia eri haasteita

Syöpärekisterin tutkija Laura Madanat-Harjuojan mukaan tutkimuksen puitteissa ei ollut mahdollista selvittää, mikä syy sosioekonomisten ryhmien kuolleisuuserojen taustalla on.

– Emme tiedä tässä vaiheessa mihin se liittyy, mutta asiaa tullaan selvittämään jatko-hankkeessa, Madanat-Harjuoja kommentoi.

Hänen mukaansa asiasta tiedetään kuitenkin sen verran, että perheen tulo- ja koulutustaso voi kytkeytyä perheen kykyyn selviytyä arjen haasteista esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi sairastuu vakavasti. Haasteet voivat olla taloudellisia, sairaanhoidollisia tai psykososiaalisia.

Perheen tulotasolla on merkitystä, miten perhe selviytyy haasteista ja voi johtaa suurempaan tuen tarpeeseen.

Lue myös: Epätasa-arvoisuus näkyy lasten syövissä Suomessa: "Syytä ilmiölle ei tiedetä"

Joskus perheen on muutettava hoidon takia

Syöpädiagnoosin saaneen lapsen hoitoon vaikuttaa myös, missä päin Suomea perhe asuu. Vaikka hoito on sama kaikkialla Suomessa ja on keskitetty yliopistosairaaloihin, jotka noudattavat yhtenäisiä hoito-protokollia, perheen asuinpaikka voi johtaa eriarvoisuuteen tuen tarpeessa.  

– Joissakin tilanteissa perhe joutuu esimerkiksi vaihtamaan asuinpaikkaa, jotta lapsi saa hoitoa, joka lisää perheen haasteita.

Yhdeksi suureksi tekijäksi Madanat-Harjuoja nostaa Suomen terveydenhuollon palvelujärjestelmän sirpaloitumisen.

Vaikka vanhemman tulotasosta riippumatta jokainen lapsi saa samanlaisen hoidon, voi helposti käydä niin, että lisätukea tarvitseva perhe ei saa kaikkea tarvitsemaansa tietoa ja tukea.

– Meidän järjestelmä ei tällä hetkellä räätälöi riittävästi eri perheille suunnattuja tukipalveluita.

Tarvittu apu pitäisi olla saatavilla

Madanat-Harjuojan mukaan kaikkien perheiden tarpeita ei ole välttämättä aikaisemmin osattu tunnistaa.

– Syöpähoitojen mentyä yksilöidympään suuntaan kaiken muunkin tuen tulisi yhtälailla olla räätälöidympää. Siihen tarvitsisimme lisäresursseja ja tutkimusta kartoittaaksemme mitkä tuen muodot ovat perheen kannalta parhaita ja milloin perhe eniten niistä hyötyisi.

Hän myös toivoisi, että palvelut olisivat nykyistä helpommin saavutettavissa. Olisi tärkeää, että tarvittu apu olisi perheiden saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan.

– Lisäksi esimerkiksi kotisairaalatoimintaa tulisi lisätä. Kun terveydenhuollon ammattilaiset voivat havainnoida potilasta ja perhettä kotiympäristössä on helpompi saada käsitys perheen yksilöllisistä tarpeista.