Kanadalaista jääkiekkoa esiteltiin Moskovassa ensi kerran 1932. Peli kärsi aluksi puoluejohdon epäluottamuksesta, mutta tilanne muuttui toisen maailmansodan jälkeen.
Faktoja Venäjästä
Asukasluku: 144 miljoonaa
Jääkiekkoilijoita (miehet + juniorit): 105 000
Jäähalleja: 560
Olympiamitalit: 1 kulta, 1 hopea, 1 pronssi
MM-mitalit: 5 kultaa, 3 hopeaa, 4 pronssiaMM-kultakisat: 1993 Dortmund, 2008 Quebec, 2009 Bern, 2012 Helsinki/Tukholma, 2014 Minsk
Aiempia MM-turnauksia yhteensä (A-sarja): 26
A-sarjassa jatkuvasti vuodesta: 1992 (Neuvostoliitto v:sta 1963)Neuvostoliiton MM-mitalit: 22 kultaa, 7 hopeaa, 5 pronssia
Neuvostoliiton mestaruussarja aloitettiin vuonna 1946. Kansainvälisiin kaukaloihin neuvostomaajoukkue ilmestyi vasta, kun pohjaa oli rakennettu vuosien ajan. Punapaidat veivätkin kultamitalin heti ensimmäisissä MM-kisoissaan Tukholmassa 1954.
Varsinaisen ”punakoneen” aika alkoi 1960-luvun puolivälissä ja kesti Neuvostoliiton hajoamiseen (1991) saakka. Neuvostoliitto voitti vuosina 1963–91 kaikkiaan 24 olympia- tai MM-kultaa 31 mahdollisesta. MM-kulta lipsahti tänä aikana toisaalle vain kuusi kertaa: neljästi Tšekkoslovakiaan (1972, 1976, 1977, 1985) ja kahdesti Ruotsiin (1987, 1991).
Kotkapaitojen aikakausi
Venäjän kotkapaitainen joukkue ilmestyi MM-kisoihin Tšekkoslovakian turnauksessa 1992. Se voitti kultamitalin seuraavana vuonna Saksassa, mutta tästä alkoi 15 vuotta kestänyt venäläisen jääkiekon kuiva kausi.
Venäjä ylsi tänä aikana MM-finaaliinkin vain yhden kerran: Göteborgissa 2002 se voitti Suomen välierässä rangaistuslaukauksin, mutta hävisi finaalin Slovakialle 3–4.
Menestystä ei tullut olympiatasollakaan: Venäjä on yltänyt finaaliin vain Naganossa 1998 (tappio Tšekille 0–1). Pohjanoteeraus oli oma kotiturnaus Pietarissa 2000: Venäjä hävisi USA:lle, Sveitsille, Latvialle ja Valko-Venäjälle, jäi jatkolohkon jumboksi ja sijoittui 11:nneksi. Seuraavissa kotikisoissa Moskovassa 2007 Venäjän tie katkesi välierän jatkoaikatappioon Suomelle 1–2 (65.40 Mikko Koivu).
Takaisin kultakantaan
Lehti kääntyi vihdoin Quebecissä 2008, kun Venäjä kaatoi loppuottelussa Kanadan 5–4 Ilja Kovaltšukin jatkoaikamaalilla (62.42).
Bernissä 2009 finaalivastustaja oli jälleen Kanada ja lopputulos 2–1, voittomaalin tekijänä Aleksandr Radulov.
Venäläisten kolmas peräkkäinen MM-finaali Kölnissä 2010 tuotti kuitenkin tappion Tšekille (1–2). Bratislavassa 2011 mestaruustien katkaisi välierässä Suomi (0–3), ja pronssiottelussakin tuli tappio tšekeille (4–7).
Vuoden 2012 MM-turnauksessa Tukholmassa ja Helsingissä punanutut olivat sitäkin vihaisempia: Venäjä voitti kaikki 10 otteluaan yhteismaalein 44–14.
Vuoden 2013 MM-kisoissa Venäjä sijoittui Helsingin alkulohkon kakkoseksi hävittyään sekä Suomelle (2–3) että käsittämättömästi Ranskalle (1–2). Turnaus päättyi puolivälierässä murskatappioon USA:lle 3–8.
Minskissä 2014 Venäjä palasi mestariksi vakuuttavalla tavalla: punapaidat voittivat kaikki 10 otteluaan yhteismaalein 42–10. Puolivälierässä kaatui Ranska 3–0, välierässä Ruotsi 3–1 ja finaalissa Suomi 5–2.
Tshekissä 2015 Venäjä oli alkulohkossaan kolmas USA:n ja Suomen jälkeen, mutta kaatoi puolivälierissä Ruotsin 5-3 ja välierässä USA:n 4-0. Finaalissa Kanada kuitenkin murskasi venäläiset 6-1.
Kotikisoissaan 2016 Venäjä eteni aina mitalipeleihin asti. Kotiyleisön pettymykseksi Suomi kuitenkin peittosi Venäjän välierässä 3-1-lukemin. Pronssiottelussa Venäjä oli USA:ta innokkaampi ja isännät nappasivat pronssimitalit 7-2-voitolla.
Vuoden 2017 MM-turnauksessa Venäjä hävisi alkulohkossa USA:lle ja välierässä Kanadalle. Pronssiottelussa se päihitti Suomen 5–3. Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 venäläiset saivat kauan odottamansa ensimmäisen ”oman” kultamitalin, tosin ilman omaa lippua: nimellä ”Venäläiset olympiaurheilijat” (OAR) esiintynyt joukkue hävisi avausottelunsa yllättäen Slovakialle mutta eteni sitten voitosta voittoon. Loppuottelussa kaatui yllättäjäjoukkue Saksa jatkoajalla 4–3 (voittomaalin teki Kirill Kaprizov).
Venäjän MM-joukkue 2018
Maalivahdit:
Ilja Sorokin, TsSKA Moskova (KHL)
Igor Shestjorkin, SKA Pietari (KHL)
Vasili Koshetshkin, Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Puolustajat:
Dinar Hazifullin, SKA Pietari (KHL)
Vladislav Gavrikov, SKA Pietari (KHL)
Jegor Jakovlev, SKA Pietari (KHL)
Aleksei Bereglazov, Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Bogdan Kiselevitsh, TsSKA Moskova (KHL)
Nikita Trjamkin, Avtomobilist Jekaterinburg (KHL)
Nikita Nesterov, TsSKA Moskova (KHL)
Nikita Zaitsev, Toronto Maple Leafs (NHL)
Hyökkääjät:
Sergei Andronov, TsSKA Moskova (KHL)
Artjom Anisimov, Chicago Blackhawks (NHL)
Pavel Butshnevitsh, New York Rangers (NHL)
Aleksandr Barabanov, SKA Pietari (KHL)
Mihail Grigorenko, TsSKA Moskova (KHL)
Aleksei Byvaltsev, Amur Habarovsk (KHL)
Ilja Kablukov, SKA Pietari (KHL)
Jevgeni Dabonov, Florida Panthers (NHL)
Ilja Mihejev, Avangard Omsk (KHL)
Kirill Kaprizov, TsSKA Moskova (KHL)
Maksim Shalunov, TsSKA Moskova (KHL)
Nikita Soshnikov, St. Louis Blues (NHL)
Nikita Gusev, SKA Pietari (KHL)
Pavel Datsjuk (C), SKA Pietari (KHL)
Päävalmentaja: Ilja Vorobjov
Lähde: Urheilukirjasto