Kolmekymppisellä Vera Miettisellä oli toukokuun alussa ilon päivä: kahdeksan vuotta kestänyt luottotiedoton aika ja ulosottokierre on viimein ohi.
”Jos olisin kirjoittanut tämän tekstin esimerkiksi viisi vuotta sitten, sävy olisi ollut katkera. Olisin syyttänyt exääni, joka ei ottanut vastuuta perheemme taloudesta, ja otimme lainat sekä luotot vain minun nimiini hänen luottotiedottomuutensa takia. Tapahtumien kulku on kuitenkin monimutkaisempi”, Vera kirjoitti blogissaan.
Lue tilanteen taustoista Veran blogista:
Olin kahdeksan vuotta luottotiedoton
– Kun luottotiedot palautuivat, olin tietenkin onnellinen. Tunteet tulivat pintaan varsinkin sen jälkeen, kun olin kirjoittanut aiheesta blogiini ja ihmiset alkoivat kommentoida, Vera kertoo MTV Uutisille.
– Kyseessä oli tietynlainen virstanpylväs, koska luottotiedottomuus oli jatkunut niin pitkään ja rahan miettimiseen oli mennyt paljon kapasiteettia.
Tilanne alkoi parikymppisenä
Helsinkiläinen toimittaja ja yrittäjä joutui talousvaikeuksiin parikymppisenä nuorena äitinä. Parisuhde kariutui, ja velat jäivät Veralle.
Rahasta murehtiminen on värittänyt käytännössä koko hänen aikuiselämäänsä.
– Sellaista normaalia hetkeä taloudessa ei ole ollut oikeastaan koskaan aikuisikäni aikana. On stressaavaa ajatella koko ajan rahaa.
– On ehkä vaikea kuvitella luottotiedottomuutta ja tuhansien eurojen velkoja, jos ei ole sitä koskaan kokenut. Sitä voi miettiä niin, että kertaa normaalin rahastressin kymmenellä.
Vuosien itsesyytökset
Vera kertoo syyttäneensä monta kertaa itseään vuosien varrella.
– Olen miettinyt, miten saatoin olla niin tyhmä, että olin joutunut sellaiseen tilanteeseen.
Vera uskoo nyt, että koska muu elämäntilanne oli tuolloin niin hankala, rahan ajatteleminen jäi vähemmälle.
– Kaikki muu, kuten rankka parisuhde, vei huomion.
Veralle kertyi velkaa muutaman vuoden sisällä yli 30 000 euroa.
– Vaikka ei ollut kyse sadoista tuhansista, epätoivo iski usein, koska ulosoton ja perintötoimistojen korot olivat suuret ja ne juoksivat koko ajan.
Rahahuolet veivät kaiken tarmon
– Lopulta minut herätti läheinen ihminen, joka sai tajuamaan, että asialle pitäisi tehdä jotain. Siinä vaiheessa omanarvontuntoni oli jo aika hukassa ja rahahuolet veivät kaiken tarmoni.
Ensimmäinen konkreettinen apu Veralle tuli velkaneuvonnassa.
– Velkaneuvoja vakuutti, ettei ole kyse siitä, että olisin jotenkin huonompi ihminen, tai siitä, että ihmisen pitäisi elää täysin velattomana.
Epätoivo alkoi kuitenkin kasvaa uudestaan, kun varsinaista työtä asian eteen alettiin tehdä.
– Velkojen selvitystyö vei tietenkin paljon voimia. Neuvoja vaan neuvoo, kaikki työ on tehtävä itse ja laskut maksettava itse.
Apua pitäisi saada heti ulosottoon mentäessä
Neuvojan avulla velkahelvetti alkoi selventyä. Merkinnöistä löytyi pieniä summia, joilla oli kuitenkin iso merkitys.
– Niiden maksaminen vaikutti merkintöjen kestoon. Jos olin pyytänyt apua aiemmin, tilanne ei olisi mennyt koskaan näin pahaksi.
Vera toivookin, että ihmisille tarjottaisiin apua jo siinä vaiheessa, kun henkilön ensimmäinen velka on mennyt ulosottoon.
– Siinä vaiheessa ollaan usein jo isoissa vaikeuksissa. Ei ne velat mene hetkessä sinne ulosottoon.
"Ei kenenkään muun syy"
Veran mukaan oli tärkeää tajuta, että katkeruus ei auta, ja että ainoastaan velkaantunut itse voi korjata tilanteen.
Vaikka Vera ei syytä tilanteestaan muita, ihmettelee hän kuitenkin pankkien toimintaa 2000-luvulla.
– Sain esimerkiksi kaksi luottokorttia, vaikka olin parikymppinen ja äitiyslomalla, eikä minulla ollut töitä.
Tulevaisuudessa Vera haluaa tehdä asuntosijoittamista.
”Oikeasti vahvuutta on juuri se, että myöntää heikkoutensa. Myöntää rehellisesti, että nyt tuli mokattua. Itselläni siihen meni monta vuotta ja tuhansia euroja,” Vera päättää blogikirjoituksensa.