Tänään ja huomenna järjestettävän vihreiden puoluekokouksen keskiössä ovat varapuheenjohtajavalinnat.
Puheenjohtaja Maria Ohisalo jää loppusyksystä äitiysvapaalle ja hänen tehtävänsä sekä puoluejohtajana että ministerinä tulevat sijaistettaviksi.
Viikonvaihteen kokous ei päätä sijaisjärjestelyistä, mutta varapuheenjohtajakisassa parhaiten menestyvän arvioidaan olevan vahvoilla Ohisalon tuuraajaksi.
Vihreille valitaan kolme varapuheenjohtajaa, joiden joukosta yksi valitaan tuonnempana puheenjohtajan sijaiseksi.
Vihreät voivat halutessaan jakaa sijaispuheenjohtajan ja -ministerin tehtävät kahdelle henkilölle, mutta päätöksiä tästä tehdään vasta lähiviikkoina.
Kokouksessa valitaan myös varsinaiseksi puheenjohtajaksi jatkokaudelle Ohisalo, sillä tällä ei ole vastaehdokkaita.
Lyhyt aika, mutta paljon asiaa
Olipa ratkaisu mikä tahansa, on sijaisella kautensa alussa edessään valmistautuminen tammikuisiin aluevaaleihin. Ne ovat vihreille vaikeat, sillä aluevaaleja ei järjestetä lainkaan puolueen vahvan kannatuksen kentällä Helsingissä. Puolueen menestys kevään kuntavaaleissa oli heikompi kuin odotettiin ja se menetti kannatustaan suurissa kaupungeissa.
Tutkijatohtori Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta arvioi, että vihreillä on haasteita oman ideologisen linjansa kanssa. Hän näkee vihreillä haasteita myös siinä, mihin kohtaan puolue asemoi itsensä perinteisellä oikeisto–vasemmisto-akselilla ja miten se löytää luontevan alueen puoluekentässä. Vihreät on liukunut kohti vasenta laitaa viime vuosina.
Vuorelma nostaa esille myös ilmasto- ja ympäristökysymykset. Vihreät ei enää ole ainoa ympäristöpuolue, vaan aihepiirin merkitys korostuu kaiken kaikkiaan poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.
– Esimerkiksi vasemmistoliitolla on vahva ilmastopolitiikka.
Kapea profiili ongelmallinen
Vuorelma pitää vihreiden ongelmana niin ikään jatkuvuuden puuttumista.
– Monilla vakiintuneilla puolueilla on hyvin vahva koneisto, millä sitoutetaan ihmisiä jo nuoresta pitäen ja opiskelijapolitiikasta alkaen. Sen sijaan vihreillä on aika paljon vaihtuvuutta henkilöissä.
Tästä seuraa, että vihreisiin ei kerry samalla tavalla asiantuntemusta ja kokemusta kuin kilpailijapuolueissa.
– Kun mietitään näitä potentiaalisia (sijaispuheenjohtaja)nimiä, ei heidän joukossaan ole ketään, joka edustaisi pitkää politiikan kokemusta tai jotain tiettyä vahvaa politiikan osa-alueen tuntemusta.
Vuorelman mielestä on toki hyvä, että vihreiden päätöksentekijöissä on paljon nuoria, mutta osaltaan se kaventaa politiikan edustuksellisuutta. Vihreiden eduskuntaryhmästä suurin osa on naisia, ja moni on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Useat keskeiset vihreät ovat profiililtaan varsin samankaltaisia ja puhuttelevat rajattua äänestäjäryhmää.
– Tiedän, että puolueen sisällä käydään keskustelua, miten saataisiin enemmän moninaisuutta profiiliin ja puolueen edustajiin.
Vuorelma huomauttaa, että vihreissä puhutaan paljon esimerkiksi ihmisoikeuksista ja turvapaikanhakijoista, mutta puolueesta ei nouse esille ketään, joka tuntisi syvällisemmin maahanmuuttopolitiikkaa ja nostaisi esille sitä koskevia linjauksia ja muutostarpeita.
– Kerrotaan, mihin uskotaan, mutta ei kuitenkaan ole varsinaista pitkäjänteistä ohjelmatyötä.
Vihreiden riveissä ei tällä hetkellä ole erityisen näkyviä talouspolitiikan kysymyksissä profiloituneita poliitikoita. Myös tätä Vuorelma pitää yhtenä vihreiden vaikeutena.