Virkkusen Valioliiga-kommentti: Kauden peli

Jordan Henderson 2016
2016 Getty Images
Julkaistu 24.01.2016 21:07
Toimittajan kuva

Tuomas Virkkunen

Näitä hetkiä ja otteluita varten sitä voi elää ja seurata monta tylsää perusottelua kauden aikana. Sitten kun pamahtaa "The Ottelu", sitä ei osaa kuin kiittää saadessaan kunnian seurata jotain niin ainutlaatuista.

Niin kävi Carrow Roadin spektaakkelissakin. Odotusarvot Norwich-Liverpool peliin eivät olleet ihan tapissa, mutta ehkä hyvä niin, koska näimme kauden huikeimman näytelmän. Carrow Roadin Klassikossa oli kaikki ainekset mitä parhaimmissa jalkapallo-otteluissa voi olla.

Katsomo logo PNG

Norwich-Liverpool koko ottelu katsottavissa MTV Katsomossa! (maksullinen)

Paitsi puritaaneille, mutta te voitte mennä seuraamaan virheetöntä 0-0 jalkapalloa jonnekin muualle. Meille neutraaleille maallikoille ei parempia draamantäyteisiä iltapäiviä voi tulla kuin tällainen 4-5 maali-iloittelu. Draamaa ja tunnettahan jalkapallo parhaimmillaan ja ennen kaikkea on.

Se oli myös viimeisin osoitus Liverpoolista, jolle kaikki on mahdollista tällä kaudella. Olemme nähneet kauden parhaimmat pelilliset esitykset suuria vastaan; City kaatui 4-1, Chelsea 3-1, Arsenalia vastaan 3-3. Näiden lisäksi on tullut tasureita Webaa ja Exetereitä vastaan, tappioita Palacelle ja Newcastlelle.

Myös edellinen ottelu ennen Carrow Roadin vierailua oli vahva pelillinen esitys Man Unitedia vastaan. Kontrolloitua pelaamista, hienoja kombinaatioita hyökkäyksessä. Silti 0 maalia, 0 pistettä.

Seuraava peli: koheltamista, ryntäilyä, sekasortoa. Tuloksena 5 maalia ja 3 pistettä. Liverpoolista on tullut uusi Tottenham; sen pelejä ei kannata koskaan veikata ja myös vakavasti: se tulee taistelemaan seuraavat vuodet pääsystä neljän sakkiin. Mestaruudet on utopiaa.

Mutta kauden unohtumattomimmasta ottelusta kunnia kuuluu Liverpoolille. Ja toki myös Norwichille.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

Luksusta Upton Parkilla

Ymmärrän täysin että Valioliigan mammuttimaisuus on aiheuttanut närää ympäri jalkapalloilevaa maailmaa. Sarjan globaalius on vienyt pelivaraa/näkyvyyttä muilta sarjoilta ja nielaissut yhä enemmän palstamillimetrejä muilta viimeisen vuoden-kahden aikana. Siinä samalla myös pienet ja keskisuuret seurat ovat kasvaneet taloudellisesti siihen pisteeseen, että esim. Italiassa As Roma, Lazio ja Fiorentina ja Espanjassa mm. Valencia ja Sevilla eivät pysty kilpailemaan palkoissa/siirtosummissa näiden seurojen kanssa. Valioliiga syö muiden eväitä ja uuden televisiosopimuksen myötä se on varmasti vain jatkumassa.

Kolikon toinen puoli on sitten mm. se, että Upton Parkilla on mahdollisuus nähdä jotain niin taivaallisen luksusta kuin Dimitri Payet. Ranskan liigan ystäville ei ollut yllätys että kyse on näin laadukkaasta pelaajasta, mutta ehkä siltikin Payet on kyennyt vielä yllättämään. Aivan uskomaton talentti, joka ottelussa Cityäkin vastaan ei tainnut tehdä yhtäkään virhettä koko ottelussa. Ainakaan pallollisena. Siltä se silmään näytti, mutta ekan puoliskon jälkeenkin syöttöprosentti oli vaivaiset 63. Mutta toisaalta ohituksia yhden puoliajan aikana viisi, eli enemmän kuin kellään pelaajalla koko kierroksen aikana koko ottelussa. Eikä Payet edes syöttänyt yhtään maalia, puhumattakaan siitä että olisi tehnyt. Mutta silti hän oli illan taianomaisin pelaaja. Joissakin pelaajissa on vain sitä jotakin mitä ei statistiikoilla selitetä.

West Hamin seurahistorian kenties suurin signaus koskaan.

Lupaukset lunastamatta

Kesällä 2013 Roberto Martinez oli Bill Kenwrightin työpaikkahaastattelussa ja sai Everton-pomon vakuuttuneeksi lupauksellaan viedä merseysidelaiset Mestarien liigaan. Nyt, espanjalaisen kolmannella kaudella, näyttää vahvasti siltä että tavoite jää toteutumatta tälläkin kertaa.

Lisäksi, Evertonin tekeminen on ollut vahvasti laskevaa trendiä. Ensimmäinen kausi oli upea, ottaen vielä huomioon pelityylin lähes totaalisen muutoksen moyes-pallosta näyttävään pallonhallinnan suuntaan. Goodison Parkin yleisö oli tottunut taistelupalloon, mutta tykästyi hyökkäysvoittoiseen lyhytsyöttöpeliin.

Toinen kausi oli suuri pettymys. Martinez vei peliä liikaa pelkkään pallonhallintaan ja siitä tuli hänelle lähes pakkomielteinen pelitapa. Goodison Parkilla nähtiin ja koettiin ensimmäistä kertaa Martinezin aikana vihellyskonsertteja.

Täksi kaudeksi Martinez muokkasi pelaamista taas enemmän ensimmäisen kauden mukaiseksi. Pallonhallintaan perustuen, mutta heti alkukaudesta näki, että hän oli tuonut myös ekalta kaudelta tuttuja vastahyökkäyspelaamisen elementtejä mukaan. Siinä Everton on edelleen ollut yksi sarjan parhaimmista. Sen sijaan suurimmat ongelmat ovatkin olleet Martinezin luomassa pallonhallinnassa. Ja ennen kaikkea tilanteenvaihdoissa, kun Everton menettää pallon ja pitäisi kyetä puolustamaan vastustaja pois maalipaikoilta.

Vain Manchester City on tehnyt enemmän maaleja kuin Everton, mutta vain kuusi joukkuetta on päästänyt enemmän kuin Everton. Lisäksi pakan täydellinen hajoaminen kesken pelin sekä lukuisat johtoasemien menetykset pistävät oikeasti jo kyseenalaistamaan Martinezin.

Sympaattinen ja fiksu espanjalainen on monen yksi suosikkimanagereista, mutta jos ihan tuloksia katsotaan realistisen kylmästi...niin mitä hän on saanut aikaan Evertonissa? Onko Everton oikeasti mennyt eteenpäin hänen johdollaan?

Niinpä.

Tv-lähetykset

Tuoreimmat aiheesta

Valioliiga