Nuorena Yhdysvaltoihin muuttanut Olli Toukolehto kertoo palvelusajastaan Yhdysvaltain armeijassa kirjassa Bagdadin kiirastuli. Lääkintähenkilönä Irakissa toiminut Toukolehto menetti rintamalla tovereita ja avioliittonsa.
Olli Toukolehdon yö oli painajainen. Verta, lasia ja hiiltynyttä roinaa oli kaikkialla.
Kello 23.30 raketit iskeytyivät Yhdysvaltain armeijan sotilastukikohtaan Irakissa. Kaksi rakettia osui Bagdadin lähettyvillä sijaitsevan tukikohdan päämajaan, jossa Toukolehto oli.
– Kumarruin maassa makaavan sotilaan puoleen. Hän näytti siltä kuin olisi ottanut selällään nokoset rankan päivän jälkeen. Kun käänsin hänen päätään, näin kasvojen toisen puolen puuttuvan, Toukolehto raapusti päiväkirjaansa.
Kuollut sotilas oli periamerikkalaisella sukunimellä varustettu Smith, jota Toukolehto kuvailee rauhalliseksi afroamerikkalaiseksi.
Vain muutamaa tuntia aiemmin Toukolehto oli jutellut niitä näitä Smithin kanssa.
Nyt Suomessa syntynyt Toukolehto pakkasi Smithin ruumispussiin.
Lue myös: Suomalaisesta koulukodista Kongon viidakkoon – palkkasoturi karkasi Ranskan muukalaislegioonasta, päätyi alasti selliin ja kävi kuoleman porteilla: "En osannut kuvitellakaan sitä raakuutta"
”Tarkasti kuin tehtaan pilli”
Vaikka sotilaat näkivät aavikolla väijyviä vihollisia harvakseltaan, oppi lääkintähenkilönä Yhdysvaltain armeijassa palvellut Toukolehto tunnistamaan heidän kädenjälkensä. Amputoinnit ja verenvuotojen tyrehdyttämiset olivat arkipäivää.
Rutiineista raadollisimmiksi muodostuivat liki jokailtaiset raketti-iskut.
– Raketit vihelsivät tukikohtaamme kello 21.30–22 välisenä aikana, tarkasti kuin tehtaan pilli. Saatoimme lyödä kiusallamme vetoa ensimmäisestä iskemästä, Toukolehto muistelee.
Kun raketti lähestyi, syleilivät Toukolehto ja muut sotilaat maata.
– Siitä on aika vähän todellista hyötyä, mutta itsesuojeluvaistomme pakottamina syöksyimme alas, Toukolehto myöntää.
Räjähdys on helpotus
Vaikka raketti-iskun aiheuttama jälki on pahimmillaan hirvittävää, on Toukolehdon mielestä itse räjähdys tietyllä tapaa helpotus.
– Sen kuulleessaan tietää, ettei ole itse saanut täysosumaa. Räjähdyksen puuttuminen saattaa merkitä vain kahta asiaa: Joko ammus on suutari tai olet kuollut, Toukolehto tietää.
Pahinta on odotus. Ja odotella ehtii, sillä rakettien ääni on ”helvetillisen repivä”.
– Elokuvista ei saa oikeaa käsitystä räjähdystä ennakoivan vihellyksen aiheuttamasta piinasta, Toukolehto paljastaa.
Sota muutti mielikuvat
Toukolehto kertoo imeneensä ensimmäiset mielikuvansa Yhdysvaltain armeijasta elokuvista Platoon – nuoret sotilaat (1986) ja Ilmestyskirja Nyt (1979).
Irakin sota muutti Toukolehdon suhteen Hollywoodin tuotoksiin.
– Nuo varhaiset mielikuvat tuntuvat epätodellisilta ja vääristyneiltä, Toukolehto sanoo.
Kuoleman riski oli läsnä niin tukikohdan keittiössä kuin partioidessakin. Taistelumoraalin ylläpitäminen oli tylsyyden keskellä kuitenkin vaikeaa.
– Sankaruutta oli tarjolla erittäin vähän, puuduttavaa rutiinia sitäkin enemmän, Toukolehto pohtii.
Vaimo odotti suruviestiä
Rakettien repimien tovereiden lisäksi komennus Irakiin maksoi Toukolehdolle myös hänen avioliittonsa.
Bagdadin liepeillä olevassa sotilastukikohdassa Toukolehto kirjoitti päiväkirjaansa tajunneensa ”jotain aika hullua”.
– Olen maailman väkivaltaisimmassa kaupungissa ja elämäni epävarmin osa-alue on avioliittoni, Toukolehto kirjoittaa katkerana.
Sodan keskellä Toukolehdon vaimo ilmoitti haluavansa erota.
Lusikoiden jako kuitenkin peruttiin ja Toukolehdon rintamakomennuksen päätyttyä pariskunta tapasi Syracusan kansainvälisellä lentokentällä hermostuneissa merkeissä.
Kotona vaimo kertoi Toukolehdolle olleensa viimeiset kuukaudet masentunut. Hän oli vain odottanut suruviestiä Irakista.
– Vakuutimme toisillemme, että tuo kaikki oli nyt takana, ja että jatkaisimme tästä yhdessä eteenpäin. Ponnisteluistamme huolimatta emme enää löytäneet yhteistä kieltä ja niinpä erosimme puolen vuoden päästä lopullisesti, Toukolehto toteaa.
Lähde: Bagdadin kiirastuli. Petri Sarjanen. Revontuli, 2019.