Elli Vilmin toiveena oli saada elää eläkkeellä mukavaa arkea miehensä Antin kanssa. Antti kuitenkin kuoli ennen kuin yhteinen aika alkoi. – Yksinäisyys on eläkkeelle jäädessä korostunut aivan hirveästi, Vilmi kuvaa.
Ensimmäisenä päivänä lokakuuta vuonna 2023 Elli Vilmin elämä muuttui. Hän oli 65, ja jäi eläkkeelle. Yksin.
Niin ei pitänyt käydä.
Ellin puoliso kuoli ennen kuin yhteisiä eläkepäiviä päästiin viettämään.
– Olen verrannut näitä eläkkeen aiheuttamia tuntemuksia siihen, miten surusta toipuu. Huomasin, että surussa oli yhtymäkohtia niihin tunteisiin, joita koin, kun jäin eläkkeelle, Elli kuvaa.
Lue myös: Mitä suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan? – "Älä elä sitten, kun olet eläkkeellä – elä jo nyt"
Antti odotti, että vaimo jäisi pois työelämästä
Antti menehtyi vuonna 2017 vuoden sairastamisen jälkeen. Pitkään oli tiedossa, että sairaus on parantumaton.
Antti oli eläköitynyt jo aiemmin ja ehti olla pidempään vapaaherrana ennen sairauttaan. Hän odotti innolla, että Ellikin jäisi pois työelämästä.
– Hänellä tuli aika pitkäksi kotona, varsinkin talvella. Kesällä olimme mökillä ja siellä oli kaikenlaisia töitä, mutta muuten hän ihan odotti ja toivoi, että jäisin heti 64-vuotiaana eläkkeelle, Elli kuvaa.
Elli Vilmi
Eläkkeelle ei ollut varsinaisia suuria suunnitelmia. Toiveena oli vain saada elää yhteistä arkea kahden.
– Että saisimme olla yhdessä. Tehdä kodin töitä ja matkailla kotimaassa. Sellaisia toiveita ja haaveita oli. Mutta toisin siinä sitten kävi. Yksinäisyys on eläkkeelle jäädessä korostunut aivan hirveästi.
Lue myös: Jos pistät palkastasi 10 vuoden ajan 200 euroa sivuun, sinulla voi olla eläkepäiviesi iloksi 350 000 euron megapotti
"Saattoi olla monta päivää viikossa, etten puhunut kenenkään kanssa"
Ellillä ei ole lapsia. Sukulaisia ja ystäviä toki on, mutta työelämästä irtautuminen jätti silti arkeen valtaisan aukon. Hän oli samalla työnantajalla 30 vuoden ajan.
– Työni oli kovin mielenkiintoista. Tykkäsin työstäni, työkaverit olivat aivan ihania. Vain matka alkoi rasittaa, Elli kuvaa.
Hänen työnkuvansa muuttui 2017. Samalla työmatka piteni, ja vei lopulta joka päivä 54 kilometriä suuntaansa. Uran loppupuolella ajomatka muuttui rasitteeksi.
– Aamulla se vielä meni, mutta töistä tullessa huomasin, että silmä alkaakin lupsata. Se oli merkki siitä, että nyt on hyvä jäädä eläkkeelle. Jääminen kuitenkin pitkittyi koronapandemian vuoksi: tuli etätyöt, ja etätöissä oleminen helpotti töissä olemista.
Lue myös: Menopaussi ei ole "vanhojen ihmisten ongelma" – näin tunnistat oireet, jotka voivat alkaa jo nelikymppisenä
Lokakuussa 2023 Elli kuitenkin asteli uuteen, vapaaseen elämään.
Se tuntui tyhjyyteen putoamiselta.
Töissä viestejä ja sähköposteja oli tullut harva se hetki; kotona oleilu oli hiljaista, autiotakin. Mielessä pyöri V. A. Koskenniemen runo: "Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin..."
– Saattoi olla monta päivää viikossa, etten puhunut kenenkään kanssa. Masentunut olo iski, vaikka minullakin on ihanat naapurit ja olisi toki ollut mahdollisuus mennä naapuriin ja käydä juttelemassa. Tuli eräänlainen ensijärkytys siitä, kuinka yksin sitä onkaan, kun jää eläkkeelle.
Näin kävi siitä huolimatta, että Elli oli ennakoinut eläkettään ja liittynyt esimerkiksi Eläkeliittoon.
– Mutta jos kahden viikon välein on tapaamisia, eihän se täytä tunteja ja päiviä.
Lue myös: Bidenin ikää presidenttinä arvioivat suomalaiset ikätoverit – Nils, 81: "Oma pitkän tähtäimen suunnitelmani on kaksi viikkoa"
Luki aluksi 30 kirjaa – "Sitä on aika yksin, jos ei itse aktivoi elämäänsä"
Toki Elli tiesi, että eläkkeelle jääminen voi olla haaste. Samanlaista oli aikanaan Antilla.
– Näin, että hänelläkin oli vaikeaa. Oli hankalaa täyttää niitä päiviä. Minulla on ollut samanlaista. Sitä on aika yksin, jos ei itse aktivoi elämäänsä. Itsekin olen vähän sairastellut ja harrastuksia on joutunut karsimaan. Esimerkiksi jousiammunta ei enää onnistu. Sillä tavalla kunto rajoittaa elämää.
Eläkeajan alussa kuukausia kului mieli matalalla. Aikaa täyttääkseen Elli alkoi lukea.
– Siinä loka-marraskuussa luin 30 kirjaa. Kudoin kymmenet lapaset. Sekin alkoi sitten kyllästyttää, hän naurahtaa.
– Yksin jääminen korostui. Kun Antti kuoli, minulla oli vielä työ. Se helpotti surussa. Kun jäin eläkkeelle, yksinolo iski vasten kasvoja.
Hän huomasi kokevansa samanlaisia huolia kuin Antti aikoinaan. Mielessä pyöri esimerkiksi se, pärjääkö eläkkeen turvin ja riittävätkö rahat.
– Minulla on omakotitalo, jossa nyt yksin asun. Pystyisinkö pitämään talon? Aivan kauhea pelko oli siitä. Kun on yksin, myös sairastuminen pelottaa. Olen esimerkiksi sellainen, että jos minulla on korkea kuume, saatan lähteä käveleskelemään niin, etten edes itse oikein tiedä sitä. Pelotti aivan hirveästi, että entä, jos sairastunkin. Mistä sitten löydän itseni?
Katso myös: Onko lapsettoman vanhuus surullinen ja yksinäinen, ja miksi näin usein sanotaan? Juttu jatkuu videon alla.
3:37
Lapsettomuuden valinneita pelotellaan yksinäisellä vanhuudella, kun "lapsetkaan eivät ole hoitamassa". Haastateltavana Heini Maksimainen, Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja.
"Katkaisin sillä tavalla yksinoloa"
Lukeminen kuitenkin kannatti, sillä kirjoista löytyi myös lohtua. Elli valitsi teoksia, jotka neuvovat, miten surun kanssa eletään. Miten pääsee yli hetkistä, joina tekisi mieli luovuttaa.
– Kirjoista sain ajatuksen siitä, että olotila pitää vain hyväksyä, ei siinä muuta voi.
Hän alkoi aktivoida itseään pakolla. Jotakin oli tehtävä, huvitti tai ei.
– Lähdin käymään tai soitin ystäville, katkaisin sillä tavalla yksinoloa. Monta kuukautta oli kyllä vaikeaa aikaa, mutta nyt se on helpottanut.
Kun arki asettui uomiinsa, pelotkin alkoivat hellittää. Vapaampi elämä on sujunut, vaikka esimerkiksi menoja on pitänyt suhteuttaa eläkkeen määrään.
– Kuitenkin huomasin, että kyllä pystyn vielä elämään kotona, Elli sanoo.
Eläkeliiton toiminnasta on löytynyt uusia ihmissuhteita.
– Kaupassa kun käyn, moni moikkaa. Elämään on tullut enemmän tuttuja.
Lue myös: 60 on uusi 50! Vanhuus alkaa myöhemmin kuin ennen
Muista jo työaikana tämä: "Jos on harrastuksia ja ystäviä..."
Moni odottaa eläkettä, koska silloin on viimein aikaa harrastaa, tai toteuttaa unelmia. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin toivoisi.
Elli kehottaisikin varautumaan eläkearkeen. Esimerkiksi sairauden varalle kannattaa suunnitella tukiverkkoja. Entä kenelle voisi soittaa ja kenen kanssa lähteä kävelylle, kun yksinäisyys vaivaa?
– Kun on työelämässä ja työ vie suurimman osan ajasta, silloinkin kannattaa pitää ystävyyssuhteita yllä. Jos jo työelämän aikana on harrastuksia ja ystäviä, ei varmaankaan jää niin tyhjän päälle, hän sanoo.
– Kyllähän minäkin heti eläkkeelle jäädessä kävin ensimmäisen kerran elämässäni lomamatkalla ulkomailla. Mutta sehän on viikko vain, ja sitten tullaan tyhjään kotiin. Eli ei se sitä olotilaa hirveästi muuta. Neuvoni olisi, että kun on työelämässä, täytyisi muistaa, että on muutakin elämää. Ei vain se työ.
Lue myös: Eläkkeelle jääminen voi tuntua vapauden sijaan virheeltä: "Aikaa voi olla liikaa ja elämä tylsää"
Miksi eläkeläinen ampaisee ylös niin aikaisin, vaikka olisi aikaa nukkua? Tämän vuoksi herääminen aikaistuu vanhetessa
Katso myös: Suomessa 400 000 vanhusta on yksin – moni putoaa yksinäisyyteen suoraan työelämästä
8:48
Miten vanhusten yksinäisyyttä helpotetaan?