Terrorismin uhka hermostuttaa edelleen Euroopassa ja myös Suomessa. Vaikka terroristijärjestö Isis on heikentynyt ja hajaantunut, viranomaiset ovat huolissaan ääriajattelusta muun muassa toisen polven maahanmuuttajien keskuudessa.
Toteutuneita iskuja on aiempaa vähemmän mutta estetyistä iskuista raportoidaan jatkuvasti.
Vuosi 2018 oli terrorismin suhteen rauhallisempi kuin aiemmat vuodet. Suurimmat iskut tapahtuivat kuitenkin, kuten usein ennenkin, Ranskassa: muun muassa ampuma-aseisku Carcassonnessa ja Trebésissä sekä veitsi-isku Pariisissa. Myös Strasbourgissa koettiin 11. joulukuuta 2018 torilla tapahtunut ammuskelu jossa kuoli viisi ihmistä. Kaksi muuta veitsi-iskua tehtiin Belgiassa ja Hollannissa.
Toistavat kaavaa
Paikat toistavat kuitenkin pääpiirteissään aiempaa kaavaa.
Vuoden 2017 iskujen suhteen Ranska ja Britannia nousevat omaan luokkaansa sekä iskujen että pidätysten määrissä. Ranskassa iskuyrityksiä oli 54 ja pidätettyjä 411. Britanniassa iskuyrityksiä oli 107 ja pidätettyjä 412. Luvut selviävät EU:n TESAT 2018 -terrorismiraportista.
Raportissa ruoditaan myös terrorismin lajien muutosta viime vuosina. Uhrien valinta seuraa kolmea peruskaavaa: Uhrit saattavat valikoitua täysin sattumanvaraisesti kuten Lontoon iskuissa 2017. Toisaalta tavoitteena voi olla myös symbolinen isku länsimaista elämäntapaa vastaan kuten Manchesterin iskuissa samana vuonna. Kolmas tyyppi on iskut, jotka on suunniteltu pohjimmiltaan viranomaisia vastaan kuten Pariisissa 2017.
Yksinäiset sudet
Toinen selkeä kehityskulku on se, että iskuja tekevät niin sanotut yksinäiset sudet, joilla ei ole suoraa yhteyttä terroristijärjestöihin. Heidän ideologiansa voivat vaihdella paljonkin. Usein tekijä on viettänyt koko elämänsä lännessä ja radikalisoitunut oman elämänsä vaihtelevien vastoinkäymisten kautta.
Samaan aikaan iskuyritysten määrä on kasvanut mutta tuhovoima laskenut. Pommien sijaan käytetään esimerkiksi veitsiä tai tahallista autokolaria. Se tarkoittaa, että terrori-iskut pysyvät säännöllisesti uutisissa mutta tästä huolimatta kuolonuhreja tulee – onneksi – vähemmän.