Free The Nipple -kampanja on nostanut nännit tapetille: miksi naisten yläosattomuus on tabu, mutta miesten ei? Naisten nännejä ei ole suinkaan aina koettu siveettömiksi, vaan rintojen verhoaminen on monilta osin kristinuskon ja islamin vaikutusta.
Rintojen peittäminen tuntuu itsestäänselvältä nykynaisista, mutta oikeastaan kyseessä on kulttuuriimme sidottu tapa, joka juontaa juurensa kristillisestä perinteestä. Esiäitiemme suhtautuminen paljaisiin rintoihin lienee ollut hyvin luonnollisempaa ja mutkattomampaa kuin nykyään.
Egyptiläinen hautareliefi.
Antiikin aikana rintoja ei peitelty häpeillen. Esimerkiksi Kreetalla kukoistaneessa minolaisessa kulttuurissa naiset kulkivat yläosattomissa tai rinnat paljastavissa vaatteissa. Muinaisessa Egyptissä naisen vaate saatettiin hyvin sitoa rintojen alapuolelle, eikä nuorten lasten tarvinnut verhota itseään lainkaan. Samoin suhtauduttiin monissa muissakin antiikin kulttuureissa. Lännessä kristinusko ja Lähi-Idässä islam muuttivat pukeutumista peittävämpään suuntaan.
Roomalainen mosaiikki.
Keskiajalla asenteet kehoa kohtaan muuttuivat, ja muoti muuttui peittävämmäksi. Euroopassa renessanssi- ja barokkiajan muoti korosti jälleen usein rintoja, ja pukujen kaula-aukot saattoivat paljastaa myös nännit. Nännejä jopa punattiin siinä missä huulia, eivätkä näin tehneet vain prostituoidut vaan myös esimerkiksi hovinaiset.
Kuninkaan rakastajatar Agnès Sorel toimi mallina Jean Fouquet'n Neitsyt ja lapsi -teoksessa 1400-luvulla.
Kauniita rintoja arvostettiin, ja sanotaanpa esimerkiksi laakean samppanjalasin saaneen muotonsa Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rinnan mukaan. Tuohon aikaan naisen paljaita sääriä ja nilkkoja saatettiin pitää paljon seksuaalisempina kuin paljaita rintoja.
1800-luvulla viktoriaaniset siveyskäsitykset saivat sekä miehet että naiset verhoamaan ylävartalonsa. Siltikin hieman yllättäen aikakaudelta on peräisin lukuisia valokuvia, joissa naiset poseeraavat avoimesti lasta imettäen. Vaikka rinnat muuten visusti peitettiinkin, imetys koettiin normaaliksi osaksi äitiyttä.
Rafaelin maalaus La Fornarina, 1518-19.
Naisten muoti muuttui paljastavammaksi 1900-luvun edetessä: rintaliivit korvasivat korsetit, bikinit keksittiin ja hameiden helmat lyhenivät. 1950-luvulla uhkea rintamus oli muotia, mutta esimerkiksi elokuvissa tiukat moraalikoodit edellyttivät rintojen verhoamista.
1960-luvulla meno vapautui. Itävaltalainen muotisuunnittelija Rudi Gernreich esitteli vuonna 1964 monokinin, yksiosaisen, rinnat paljastavan uimapuvun. Puvusta nousi kohu ja rinnat paljaaksi jättävistä asuista tuli lyhytkestoinen villitys. Muutama pukuja julkisesti kokeillut nainen joutui pidätetyksi paljaiden rintojen tähden.
– Kyse oli muustakin kuin siitä, mitä pitää rannalla. Tarkoitus oli muuttaa kulttuuria koko yhteiskunnassa, oli kysymys vapaudesta ja emansipaatiosta. Monokini oli myös vastaisku jollekin periamerikkalaiselle: pikkupojille jotka naureskelevat, että naisella on rinnat, Gernreich kertoi Time-lehdelle vuonna 1969. Gernreich ennusti, että naiset luopuisivat tyystin rintojensa peittämisestä: näin ei kuitenkaan käynyt.
Rudi Gernreichin uimapukuja 1960-luvulla.
Euroopassa naisten yläosattomuus jäi silti osaksi rantaelämää. Yläosattomissa sai kätevästi otettua aurinkoa ilman pelkoa ikävistä rusketusraidoista, ja Etelä-Euroopan rivieralla niin maailmantähdet kuin paikalliset täditkin uiskentelivat vapaamielisesti rinnat valloillaan.
Yhdysvalloissa puritaaninen perinne elää vanhempana, ja naisten yläosattomuus on puolestaan yhä tabu. Esimerkiksi laulaja Janet Jacksonin nännin vilautus Super Bowlin yhteydessä vuonna 2004 sai aikaan kohun, jota eurooppalaisen on voinut olla vaikea ymmärtää. Tissikulttuuri kuitenkin kukoistaa esimerkiksi topless-ravintoloissa ja strippibaareissa, jotka saivat alkunsa 1960-luvulla monokinin aiheuttaman kuohunnan myötä.
Topless-tarjoilijatar vuonna 1989.
Miesten rintakarvojakin sensuroitiin
Miesten nänneihin ei liitetä samanlaista häveliäisyyttä kuin naisten rintoihin, mutta miehenkin yläosattomuus on länsimaissa verrattain uutta. Vielä 1900-luvun alussa miestenkin yläosattomuus herätti paheksuntaa, eikä herrasmies paistatellut päivää ilman paitaa.
Clark Gable purjehtimassa paidatta vuonna 1936.
Näyttelijä Clark Gable sai aikaan kohun esiintymällä paidatta valkokankaalla vuonna 1934. Aina 1960-luvulle asti miesten rintakarvat tuli ajella amerikkalaisissa elokuvissa. Tästä siis johtuu rintakarvojen seksuaalinen lataus kiellon purkua seuranneina vuosikymmeninä!
Sittemmin paidattomien miesten kohdalla keskustelua on käyty lähinnä yläosattomuuden tyylikkyydestä, ei siveellisyydestä. Esimerkiksi eräässä Ranskan Rivieran pikkukaupungissa pormestari on vaatinut sakkoja kaupungilla käyskenteleville paidattomille miehille sillä perusteella, että he saavat miljöön näyttämään mauttomalta.
Paljaat rinnat paratiisissa
Kaksi tahitilaista naista, Paul Gauguin, 1896.
Toisin kuin länsimaisessa kulttuurissa, esimerkiksi monissa osin Afrikkaa ja Polynesiaa suhtautuminen rintoihin on ollut mutkatonta. Intiaanikulttuureissakaan rintoja ei ole aina verhottu, eikä myöskään kaikissa Intian niemimaan tai Aasian kulttuureissa. Yläosattomuus on yhä yleistä joidenkin alkuperäisheimojen keskuudessa. Nykyisinkin Afrikan mantereella verhoamista vaativa islam ja paikalliset perinteet voivat joutua törmäyskurssille.
Eksoottisina pidetyt, paljasrintaiset paikalliset ovat kiehtoneet aikanaan esimerkiksi länsimaisia taiteilijoita ja herättäneet kiihkeitä tunteita myös länsimaisissa lähetyssaarnaajissa. Taiteilijoiden ja kirjailijoiden romanttisissa haaveissa estoton suhtautuminen kehoon kertoi naiiviudesta ja viattomuudesta. Todellisuudessa esimerkiksi ranskalainen impressionisti Paul Gauguin saapui haaveidensa Tahitille liian myöhään: paljasrintaisia tyttöjä maalannut Gauguin löysi saarilta lähetyssaarnajien jäljiltä hartaita, päästä varpaisiin asti verhoutuneita paikallisia.
Yläosattomuuteen on liitetty myös rasismia, sillä rotu on vaikuttanut tapaan, jolla paljaita rintoja on käsitelty esimerkiksi valokuvissa. Länsimaisissa julkaisuissa tummaihoisten alkuasukasnaisten paljaiden rintojen näyttämistä on pidetty "luonnollisempana" kuin länsimaisten naisten.
Swazimaassa kuningas valitsee itselleen yhä vaimon rinnat paljaana tanssivien neitosten joukosta.
Tissit ja feminismi
Feministit ottivat yläosattomuuden yhdeksi aseekseen heti toisen maailmansodan jälkeen. Naisen keho haluttiin saattaa tasa-arvoiseen asemaan miehen kehon kanssa, ja rinnat haluttiin riisua seksualisoinnista naisten emansipaation nimissä. Esimerkiksi Femen -liike on tehnyt yläosattomuudesta olennaisen osan mielenilmaisujaan. Yhdysvaltalainen Free The Nipple -kampanja haluaa niinikään vapauttaa nännit ja saada naisille yhtäläisen oikeuden yläosattomuuteen kuin mitä miehillä on.
Keskustelua käydään myöskin pieniin tyttöihin kohdistuvista vaatimuksista peittää ylävartalo. Lapsilla ei ole anatomisia eroja ylävartalossa, joten pikkutyttöjen bikiniyläosien ja uimapukujen voi nähdä seksualisoivan lasta.
Monesti yhteiskunnalliseen keskusteluun nousee julkinen imetys, johon suhtaudutaan hyvin eri tavoin eri maissa. Aika ajoin Suomessakin kohistaan julkisen imetyksen soveliaisuudesta.
Rihannan ja Miley Cyruksen kaltaiset poptähdet onnistuvat yhä säväyttämään yläosattomuudella.
Feministisestä emansipaatiosta viis, monet naiset kokevat rintojen paljastamisen ahdistavaksi ajatukseksi. Plastiikkakirurgi Hannu Kuokkanen nosti MTV Lifestylen haastattelussa esille länsimaisen rintakulttuurin, joka aiheuttaa hänen mukaansa paineita vastaanotolle tuleville nuorille naisille.
Länsimaisessa kulttuurissa naisten rintoja ympäröi edelleen jonkinlainen tabu ja mystiikka, jota miehen nänneihin ei liitetä – vaikka nännit ovat erogeeninen alue sukupuoleen katsomatta. Rintoja nähdään muuten mediassa ja nännit vilkkuvat esimerkiksi huippumuotia esittelevissä näytöksissä, mutta yleisesti naisten nännit pidetään yhä visusti piilossa. Vapauttaisiko rintojen rohkeampi paljastaminen naiset tissikulttuurin ikeestä?
Femenin mielenosoitus Pariisissa tammikuussa 2015.
Lähteet Wikipedia, Jezebel, Time.com