Kun talvi on pimeimmillään, rientää blinikausi piristämään. Nuo syntisen mehevät, rasvaa tirskuvat tai rasvasta rapsakat lättyset, jotka tarjoavat parhaan mahdollisen tekosyyn naukata vodkasnapsi tai lasi shampanjaa. Kävin testaamassa kahden laadukkaan tamperelaisen ravintolan blinit.
Blini on kuin pizza. Yksinkertainen, muutamasta raaka-aineesta tehty lätty, joka muotoutuu kuitenkin jokaisella kokilla omanlaiseksi. Ja samoin kuin pizzaa, sitä saa ohuena tai paksumpana versiona, kuka mistäkin tykkää. Itse en osaa edes päättää. Meidän perheen blinireseptit on blogannut vaimo: tavallinen taikina, gluteeniton taikina.
RANSKALAISITTAIN. 4 vuodenaikaa on Tampereen paras lounasravintola. Piste. Kauppahallissa sijaitseva ranskalaisrafla otti tällä viikolla listalleen blinit. Pakkohan niitä oli päästä maistamaan. Kylkeen sai joko muikun- ja siianmätiä (19,80) tai sienisalaattia (16,80 eur). Bliniä voisi kuvailla paksuksi ja kuohkeaksi. Höysteeksi oli lisätty salottisipulia, tilliä sekä smetanaa. Onnistunut perussetti, joka ei yllättänyt suuntaan tai toiseen, mutta tyydytti vuoden verran kasvaneen blininhimon. Ainakin vuorokaudeksi. Täydellinen annos lounaaksi. Höysteitä oli juuri sopiva määrä. Hintava? Kyllä, mutta niin blinit tuppaavat olemaan. Taikina muhii yön yli ja mäti maksaa 60-100 euroa kilolta. Venäläinen kotiruoka on meilläpäin muuttunut arjen luksukseksi. 
KORKEALUOKKAINEN, KORKEA BLINI KORKEALLA. Seuraavana päivänä oli vuorossa ravintola Näsinneulan blinikattaus. 128 metrin korkeudessa nautittu ohukainen (15-19 eur) oli paksuudessaan 4 vuodenajan luokkaa. Pinta oli jopa arveluttavan tumma. Tämä ilmeni rapsakkaana kuorena ja ilmavana, hyvällä tavalla kuivahkona sisuksena. Oli outoa kokea voinen rasvaisuus ja kepeä kuohkeus samanaikaisesti. Kylkeen oli tarjolla perinteisesti joko muikun- tai siianmätiä tai vege-eksoottisena vaihtoehtona merileväkaviaaria. Lisänä myöskin salottisipulia ja smetanaa. Höysteet uhkasivat loppua kesken.
Molemmat ravintolat olivat loihtineet kaiken kaikkiaan onnistuneet, mutta erilaiset versiot klassikosta. On puhdas makuasia, kummasta pitää enemmän. Itse en osaa edes päättää. Aloin sen sijaan miettiä, voisiko bliniteemaan tuoda välillä jotain uutta. Olemme kotona paahtaneet lisukkeeksi punajuurta ja paistaneet pekonia ja sieniä. Molemmat toimivat loistavasti. Samoin kylmäsavulohi ja suolakurkku. Ammattikeittiössä näistä voisi jalostaa hienostuneempaa ja kekseliäämpää versiota. Blini taipuu moneen ja aterian voi rakentaa kokonaan niiden varaan. Bliniä voisi päivittää. Se ei ole niin pyhä.
UUDEN LISTAN KIMPUSSA. Maistelimme samalla Näsinneulan uutta listaa. Kävin viimeksi paikassa viime lokakuussa ja olin varsin tyytyväinen tarjontaan. Niin olin nytkin. Peuratartar oli erinomainen alkuruoka. Kapriksella vauhditettu liha oli äärimmäisen maistuvaa ja maut puhtaita. Pääruoaksi nauttimassani kuha-annoksessa oli ehkäpä yritetty liikaa. Täpötäynnä olevalta lautaselta olisi ainesosia pariinkiin annokseen sekä raaka-aineiden, että niiden määrän suhteen. Mielestäni annoksen jokaista elementtiä on pystyttävä keräämään yhteen haarukalliseen ja nähdä ”perfect biten” kautta annoksen sisimpään. Maut toimivat sinällään yhteen, mutta taistelutannerta oli hiukan liikaa.
Vaimon vegeannos myskikurpitsamuffinista, sipulipiiraasta, kikherneistä ja inkiväärilumesta oli puolestaan upea näky ja makumaailmaltaan onnistunut. Ehkä siinäkin ripaus yksinkertaistamista olisi ollut paikallaan, mutta osasista oli luotu niin herkullisennäköinen ja selkeä kokonaisuus, että hiljennyin vain annoskateuteen. Jälkiruokien ylivoimainen ykkönen oli Lakritsikakkua ja lime-lakritsijäätelöä. Täydellisesti toisiaan tukevat maut toivat aavistuksen mieleen lapsuuden sitruunalakun, mutta reilusti päivitetyssä ja raikkaassa muodossa. Luomusuklaata ja appelsiinia oli myös sen verran monitahoinen näky lautasella, että maltti voisi olla keittiössä jatkossa valttia. Sulavan pehmeä kokonaisuus silti makujen puolesta. Pähkinäkakku ja inkiväärikeitto jäi näiden kahden jalkoihin ja oli turhan helposti unohdettava. Näsinneula jatkaa hyvään pohjataitoon nojaten Tampereen ravintoloiden kärkisijoilla. Kun annosten tietynlainen epätasaisuus saadaan hiottua teräväksi, pystyy keittiö yltämään huippusuorituksiin. Pari kolme selkeää makua vietynä huippuunsa toimii yleensä kymmenen osasen komboa paremmin.
