Tampereella alkaa löytyä jo useampia kulinaarisia helmiä. Yksi pitkäikäisimmistä on aina niin tuore, kauppahallissa sijaitseva 4 Vuodenaikaa. Aito ranskalainen bistro, jossa normaalilla lounashinnalla saat päivittäin annoksen, josta maksaisi ilta-aikaan mielellään kympin enemmän. Sääli tosin, ettei sellaista ole virka-ajan jälkeen mahdollista toistaiseksi saada. Ongelmana on ollut raflan pieni koko, joka kuitenkin tuplaantuu juurikin valmistuvan remontin myötä. Sen kynnyksellä bistroa isännöi yhden herkullisen illan ajan villiyrttien messias, Sami Tallberg. 
Mukaan mahtui ilmoittautumisjärjestyksessä 50 ensimmäistä onnekasta herkkusuuta. Onneksi olin linjoilla, kun illan kumppanijärjestäjä, eurooppalaisen ruokakulttuurin sanansaattaja, Keittiöelämää-kauppa, ilmoitti asiasta Facebookissa. Ilta buukattiin heti täyteen.
Illan alkuun chef Tallberg kertoi taustastaan ja miten innostui villikasveista merikaalin innoittamana. Sittemmin mies on kerännyt kirjoihinsa yhteensä 75 Suomessa villinä esiintyvän kasvin kuvat, tiedot ja kokkausvinkit. Olin aiemmin syönyt muutamia villiyrttejä ravintoloissa. Kotona on tullut kokkailtua varsin turvallisen helppoja kasveja kuten nokkosta ja voikukanlehtiä. Nyt oli aika laajentaa näkökantaa ja syödä kaikenlaista, mitä maasta löytyy.
Alkuruokana eteemme tuodaan keväisiä vihanneksia, jotka olivat realiteetit huomioiden osittain kärrätty ulkomailta. Retiisiä, naurista ja kurkkua dipattiin villiruusu-tillimajoneesiin. Yksinkertaisen kikkailematonta, mutta näin keväällä kesän maukkaita ensipuraisuja. Dippi antoi viitettä sille, mitä tuleman piti. Ei makunystyröitä räjäyttäviä makuja, mutta uutuudessaan kaikkea muuta kuin aiemmin maistellut. Illallisen viinit olivat Ranska-painotteisia ja vähintäänkin luomuja ellei jopa vanhoja perinteitä kunnioittavia aitoviinejä. Napakoita osumia ruoan kanssa. Viinit näkyvät alimmaisessa kuvassa. 
Alkukeitoksi tarjoiltiin kylmää suolaheinäkeittoa, johon upean sävyn toi päälle lorautettu koivunmahla. Pula-aika -juusto toi annokseen sen kaipaamaa suolaisuutta. Kuumana kesäpäivänä terassilla nautittuna olisi napakymppi. Nyt jäi vielä hiukan odotuttamaan, mihin maut tästä loppuiltana pääsevät. 
Kalaruoaksi tuotiin lautasella ahventa mm. maksaruoholla höystettynä emmervehnä"risoton" kera. Tämä oli minun ja vaimon suosikkiannos. Yksinkertaisen hyvää, jossa villiyrttien maut toivat hienon uuden makukokemuksen. Suomalaista ruokaa parhaimmillaan, ilman vippaskonsteja. Näitä raaka-aineita ja makuja voisi moni italiaanokin kadehtia.
Liha-annos jatkoi hienosti vauhtiin päässyttä makumaailmaa. Karitsan entrecote oli upean mureaa ja päältä hivenen rapsakaksi paistettua. Päällä hauskaa rakennetta tuovaa friteerattua poronjäkälää, kostukkeena erinomainen kallioimarrekastike. Höysteenä herneitä, joiden seassa väijymässä voikukan nuppuja ja väriläiskänä itse kukkia. Voikukka pelkästään ei ollut erityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Kokonaisuuden osana ihan hauska lisä. Hieno annos, josta riitti nyansseja ja keskustelua. 
Jälkkäriksi herra Tallberg ojensi signatuuriannoksensa väinönputkivanukkaan mustaherukan lehdillä, siitepölyllä ja orvokeilla kruunattuna. Tyylikäs lopetus ja makeudeltaan varsin omiin mieltymyksiin osuva. Eli ei liian. Palvelusta ja keittiötuesta vastannut 4 Catering mahdollisti onnistuneen illan. Pienestä keittiöstä yhtäaikaisesti loihditut 50 annosta ei ole helppo homma.
Metsän laidalla kesät asuvana tulee usein mieleen, josko sitä lähtisi ruokaa "metsästämään". Varmuus ei ole ollut toistaiseksi tarpeeksi suurta. Toisaalta, mökkitontille on levinnyt tänä vuonna hämmentävän paljon vuohenputkia, joten turvallisen kokeilun voisi tehdä melkein ulkorappusilta kyyristymällä. Illan lopuksi signeerauksen saaneesta Villiyrtit-kirjasta löytynee rohkaisua yrittämiseen.
4 Vuodenaikaa
Tampereen kauppahalli
