Lapualainen Suvi Piippo innostui keräämään vanhoja karkkipakkauksia noin kymmenen vuotta sitten. Hän sai kipinän harrastukseen siskoltaan, joka oli aloittanut vanhojen esineiden keräilyn jo hieman aiemmin.
Vanhojen pakkausten keräily on ollut siskojen yhteinen harrastus jo kymmenisen vuotta. Aluksi sisko keräsi keittiönsä hyllylle vanhaa tavaraa, ja Suvi lahjoitti löytönsä hänelle, jotta saisi ihastella vanhoja esineitä jatkossakin.
Suvi ei muista tarkalleen hetkeä, jolloin päätti ensimmäisen kerran pitää löytämänsä tavaran itsellään. Hän arvelee, että syynä saattoi olla jokin ylitsepääsemättömän ihana pakkaus tai mieleen pulpahtaneet muistot.
– Siskoni keräsi tavaraa, joka ei ollut lapsuudestani, vaan vielä vanhempaa perua. Voi olla, että käännekohta tuli silloin, kun keräilyyn tulivat mukaan karkit ja omat muistot, Suvi pohtii.
Siskokset keräilevät vanhoja pakkauksia edelleen yhdessä.
– Jos löydämme jotakin pakkausta tuplamäärän, annamme aina toisen pakkauksen toiselle, Suvi sanoo.
Pakkauksia löytyy netistä
Suvi ostaa keräämänsä pakkaukset pääasiassa nettihuutokaupoista tai Facebookin keräilyryhmistä. Joskus myös kaverit ja tuttavat saattavat vinkata löytämästään karkkipakkauksesta. Suvin mukaan yksittäiset pakkaukset eivät maksa paljoa, mutta kokoelmista voi joutua pulittamaan jo hieman enemmän.
– Yksi karkkiaski voi maksaa esimerkiksi noin pari euroa. Ostin juuri siskoni kanssa yhden hieman isomman askisatsin, se taisi maksaa noin 50 euroa, Suvi kertoo.
Hiljattain Suviin otti yhteyttä tyttö, joka kauppasi hänelle 1980-luvulta peräisin olevia Leijona Terva -karkkiaskeja. Suvi päätyi ostamaan kaikki viisi askia kahdellakympillä.
– Mielestäni on kiva, etten puoli-ilmaiseksi haali pakkauksia. Kyllä keräilyyn on varmasti ihan kivasti mennyt rahaa, jos oikein alkaisi laskemaan, Suvi pohtii.
Suvi ostaa vanhoja pakkauksia pääasiassa nettihuutokaupoista ja Facebookin keräilyryhmistä. Kuva: Suvi Piippo
Suvilla ei ole aiemmin juurikaan ollut pakkauksia, joissa olisi ollut alkuperäistä tavaraa sisällä. Ainoa poikkeus on eräs P.K-purkkapussi. Nyt, kun Suvi osti viisi kappaletta Leijonan karkkiaskeja, hän on ajatellut avaavansa niistä yhden.
– Kyllä me varmaan niitä maistelemme. Niissähän ei ole parasta ennen -päivämäärää ollenkaan. Päivämäärät tulivat käyttöön joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa, Suvi sanoo.
Lähes kaikilla pakkauksilla on tunnearvoa
Karkkipakkauksia on kertynyt Suville jo yli sata kappaletta. Lähes kaikkiin liittyy jokin muisto. Suvi on syntynyt vuonna 1980, joten pääasiassa hänen keräämänsä karkkipakkaukset ovat 80-luvulta.
– Olen rajannut sen niin, että jos paketti herättää minussa muistoja tai tunteita, haluan sen. En osta pakkauksia, jotka ovat niin vanhoja etten muista niitä, Suvi kertoo.
– Haluan laittaa kaappiin muistoja omasta lapsuusajastani, hän sanoo.
Joitain vanhempiakin tuotteita Suvin kokoelmaan on kuitenkin päätynyt. Suvi arvelee, että ainakin eräs salmiakkiaski ja lakupaperi ovat 80-lukua vanhempia. Salmiakkiaski, joka on peräisin 60-luvulta, on todennäköisesti Suvin vanhin karkkipakkaus.
Karkkien lisäksi Suvilla on joitain hänen lapsuudestaan tuttuja limsa- ja mehupulloja. Kokoelmasta löytyy muun muassa Friscon pulloja sekä Aurinko Jaffaa.
Kokoelmasta löytyy myös takavuosien limsa- ja mehupulloja. Kuva: Suvi Piippo
Disneyn tuotteet erityisen lähellä sydäntä
Lämpimiä muistoja liittyy erityisesti Disneyn tuotteisiin, sillä pienenä Suvi luki Aku Ankkoja aina syödessään.
– Aku Ankka -karkkiaskit ovat lähellä sydäntäni, hän sanoo.
Vielä karkkipakkauksiakin kauemmin nainen on kerännyt Disneyn vanhoja juomalaseja. Vanhimmat ovat Suvin mukaan peräisin 60- tai 70-luvulta.
– Lasit ovat säilyneet hyväkuntoisina. Niitä ei välttämättä ole käytetty paljoa, eikä silloin ollut vielä astianpesukoneita. Harvakseltaan mekin niitä käytämme, hän kertoo.
Myös laseihin liittyy kultaisia lapsuusmuistoja.
– Sinappia myytiin 80-luvulla laseissa, joissa oli Iines, Aku ja Pluto. Ne ovat lapsuudestani, ja ne ovat myös todella ihania, Suvi fiilistelee.
Eräs salmiakkijauhepussi ylitse muiden
Vaikka Disneyn tuotteisiin liittyy paljon tunnearvoa, eivät nekään pysty vetämään vertoja Petteri-salmiakkijauhepussille. Suvi oli jo unohtanut koko karkin olemassaolon, kunnes bongasi sen eräästä myynti-ilmoituksesta.
– Tuli ihana tunne, kun muistin, että tuo oli minun lempparini pienenä. Ostin sitä usein ihanasta pienestä kioskista, joka oli kotini lähellä, Suvi muistelee.
Nyt Petteri-salmiakkijauhepussi on hänen hyllyllään. Suvi kertoo hänen miehensä muistaneen vielä senkin, että pakkaukseen kuului punainen pilli, jolla jauhetta sai imettyä pussista.
Myös Maija Mehiläinen -peltirasiaan liittyy selkeä lapsuusmuisto.
– Naapurintytölläni oli samanlainen peltirasia. Hänen äitinsä laittoi sinne sisälle joskus yllätykseksi karkkeja, jotka sitten löysimme leikkiessämme, Suvi kertoo.
Petteri-salmiakkijauhepussi ja Maija Mehiläinen -peltirasia herättävät Suvissa erityisen lämpimiä muistoja. Kuva: Suvi Piippo
Keräilykokoelmasta puuttuu erityisesti yksi tuote
Suvi aikoo pitää jatkossakin silmät auki ja ostaa tuotteita sitä mukaa, kun sopivia tulee vastaan. Hän kertoo kaipaavansa kokoelmaan erityisesti yhtä nostalgista pakkausta.
– Kaapista puuttuu pyramidin muotoinen Trip-mehupakkaus, josta piti aina etsiä paikkaa pillille. Ne olivat ihania! Suvi sanoo.
Suvin mukaan mehujen valmistaja ei ole onnistunut tuomaan pakkauksia takaisin markkinoille kysynnästä huolimatta, sillä heillä ei ole tuotantoon tarvittavia välineitä.
– Olisi ihanaa, jos niistä tulisi jokin retroerä. Sellainen puuttuu kaapista, Suvi haaveilee.
Suvi ei aio hevillä luopua kokoelmastaan, vaikka onkin joskus leikitellyt ajatuksella.
– Olen joskus miettinyt, että millä summalla voisin myydä kokoelman. En usko, että hintaa kovin helposti löytyisi. Summan pitäisi olla älytön, jotta voisin ostaa kokoelman sitten takaisin, hän naurahtaa.