Olen vasta viime kuukausina tajunnut ihan kunnolla, mitä kaikkea katuruokakulttuuri tarjoaa eri puolilla maailmaa. Tajuan myös sen verran, että löydettävää on vielä enemmän kuin olen tähän asti havainnut. Rehellisiä makuja, jotka kumpuavat eri maiden raaka-aineiden ytimestä ja heijastavat ympäristöään täydellisesti monilla eri tasoilla. Kotikeittiössä ne tarjoavat vivahteen vieraista kulttuureista ja niiden kautta voi miettiä, miten lähelle alkuperäistä makumaailmaa pääsi. Kaikista ruoista katukeittiöt tarjoavat varmasti eniten yllätyksiä ja omien makurajojen ylityksiä. Hyvässä mielessä.
Siten olinkin iloisesti yllättynyt, kun pop up -rafla Mustacho’s kutsui maistelemaan portugalilaista piri piri -kanaansa. Pienestä tulisesta linnunsilmächilistä, sitruunasta, öljystä ja paprikasta (ja kunkin kokin salaisista mausteista) tehty piri piri -kastike tuo ruokaan maukkaan kihelmöivän vivahteen ja vie mielen helposti auringon paahteeseen Euroopan reunalle, rustiikkisen tunnelmallisen portugalilaiskadun hulinaan. Tämä ei ollut pelkkää sanahelinää, Mustacho’sin safkan parissa haaveilu kesäreissusta syttyi automaattisesti.
KIKKARI AVASI LUUKKUNSA Helsingin Jalkapallopubin baaritiskin viereen pari viikkoa sitten. Alku on ollut sen verran lupaava, että jatkoa taitaa olla luvassa, mutta varmaksi ei vielä sanota. Kylmän oluen kanssa mausteinen sapuska ainakin muodostaa herkullisen symbioosin.
Saan alkuun annoksen moelaa, portugalilaista kivipiiraa piri piri -soosissa leivän kera. Neljän euron alkuruoka on pelkistetyn maukas, hyvällä tavalla suoraviivainen polku vielä isompiin makuihin. Olen syönyt kivipiiraa vain fine dining -rafloissa, joten en tarkkaan tiennyt mitä odottaa, kun sitä tuodaan eteen kipollinen. Koostumus oli hyvin lihaisa ilman minkäänlaista sisäelinmäisyyttä (mikäli se voisi tuottaa jollekin ongelmia). Tai sitten kastike vain komppasi tämän linnun lihasmahan kanssa erinomaisesti. Hinta/laatu/täyttö-suhde on aivan käsittämätön ja toimii hyvin pelkästään oluen äärellä hiukopalana. Hienoa, että tämäkin tipunosa menee mitä parhaimpaan hyötykäyttöön.
RAPSAKKAA. Ravintola Olosta ponnistavan portugalaiskokki Carlos Henriques ja The Cock -ravintolassa aloittaneen keittiömestari Markus Kauppisen ylpeydenaihe on Mustacho’sin salainen piri piri -kastike. En ole yrittänyt tehdä kastiketta vielä koskaan itse, mutta aikeissa ollut pari kertaa. Nyt, kun on jonkinlainen vertailukohta, voisi sitä testatakin. Soosipullo pysyy hollilla, kun pubipöytään tuodaan puolikas, paloiteltu kana höysteineen (16 eur). Keittiö halusi maistattaa lisukkeena pähkinöillä maustettua riisiä, paahdettuja kasviksia, cole slaw’ta sekä kokeiluluontoisesti tomaattisalsaa. Kanan pinta on mukavan rapsakka. Koiven kypsyys erinomainen, mikä vei mielenkiinnon seuraavaksi rintapalaan. Kokonaisena paahdettu lintu on aina pirullinen ruoka, koska milloin rinnan saa meheväksi, on koipi tai ainakin sen luun viereinen osa raakaa. Kun koiven paahtaa kypsäksi, ehtii rinta hiukan kuivua. Jälkimmäinen on toki parempi ratkaisu ja kun vierellä on pullollinen maukasta kastiketta ja fiilis katuruokaan sopiva, toimi kokonaisuus mallikkaasti. Cole slaw oli raikas ja hapokas, riisi maistuvaa, kasvikset yksinään tylsiä, mutta soosin kera erittäin hyviä. Salsakin toimi, vaikka tähän aikaan vuodesta tomaatit ei yleensä edustakaan parhaiten. Lasissa oleva Big Wave Golden Ale hoiti tuhdin ja mausteisen safkan kanssa duuninsa hyvin.
KUN JÄLKKÄRIKSI kärrätään vielä perinteinen portugalilainen lämminhenkinen, lehtitaikinaan leivottu ja vaniljakreemiä sisältävä pastel de nata -leivos (2,80), on tamperelaispoika valmiina kotiin vatsaansa taputellen. Kotikaupungin siipikulttuuri saisi tästä lajista pahan kilpailijan. Rustiikkista, pelkistettyä, jopa rujoa ruokaa, mutta kaikkea vain positiivisessa mielessä. Maussa löytyy sävyä ja syvyyttä ja ruoassa muutakin kuin tulta, tappuraa ja mättöähkyä. Tämä on nyt nähty. Nyt ne pop up -aaneloset kierrätykseen ja kivijalkaan pysyviä kylttejä ripustamaan. Muito bom!
Mustacho's / Helsingin jalkapallopubi
Albertinkatu 36, Helsinki 
