Suomen metsien superfoodia eli pakuria voi kerätä ympäri vuoden.
Pakuria on hyödynnetty monin tavoin ruoanlaitossa jo vuosisatoja. Esimerkiksi sota-aikana suomalaiset korvasivat jopa kahvinsa pakurijauheella. Maultaan mieto pakuri sopiikin yhteen monien makujen kanssa.
Pakuria kasvaa luonnossa yleensä koivujen rungossa. Pakurin tunnistaminenkin on helppoa, vaikkakin toisinaan pakurin voi kauempaa katsoessa sekoittaa puunrungon epämuodostumiin eli pahkoihin.
Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan mukaan pakurin kerääminen onnistuu hyvin myös kevyen lumikerroksen pudottua maahan.
– Paras ajankohta pakurin keruulle on myöhään syksyllä tai alkukeväästä, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Pakurin näkee tällöin helpommin, Halmetoja sanoo.
Kolme vinkkiä pakurin tunnistamiseen:
1. Tunnista isäntäpuu. Pakuria kasvaa pääasiassa koivujen kyljillä. Esiintymät muilla lehtipuilla ovat harvinaisia.
2. Varmistu muodosta. Pakuri on muodoltaan puunmyötäinen ja epäsymmetrinen, eikä sillä ole yleisille koivulla eläville kääville tyypillistä ”lippaa” tai ulkoisesti näkyvää pillistöä.
3. Varmistu materiaalista. Pakuri irtoaa puusta suhteellisen helposti, eikä se ole läheskään yhtä kovaa materiaalia kuin puuaineksesta koostuva pahka.