Suomalainen mansikka pystytään nykyään tunnistamaan ulkomaisesta mansikasta kemiallisen tutkimusmenetelmän avulla.
Menetelmällä on tarkoitus paljastaa elintarvikepetoksia, kuten sitä, että torilla myydään ulkomaista mansikkaa suomalaisena. Näin suojellaan paitsi kuluttajaa, myös rehellisiä kauppiaita ja suomalaista marjantuotantoa.
Tutkija Simo Jokinen Ruokavirastosta kertoo, että elintarvikevalvonnan yhtenä tarkoituksena on valvoa, että mansikat vastaavat sitä, mitä rasian kyljessä lukee. Laboratorio voi nyt auttaa selvittämään alkuperään liittyviä epäilyjä.
– Haluaisin uskoa, että kuluttaja haluaa, että tuote vastaa sitä, mistä hän ostohetkellä kuvitteli maksavansa.
Tänä vuonna tutkimuksia on tehty runsaat 20. Vuosittain tutkimuksissa on tullut vastaan muuta kuin suomalaista alkuperää olevia marjoja.
Lue myös: Ulkomaisia marjoja myytiin suomalaisina – näin viranomaiset pystyvät paljastamaan marjahuijauksen
Valvojat iloisia uudesta työkalusta
Yhden mansikkaerän tutkimus maksaa arvonlisäveroineen runsaat 200 euroa. Tutkimuksia teettävät erityisesti kuntien elintarvikevalvonnat, mutta myös marja-alan toimijat ja kaupat.
Esimerkiksi Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksiköllä on tänä vuonna mansikoiden jäljitettävyyttä koskeva projekti, jossa eri puolilta kaupunkia kerättiin vähittäismyyntipisteistä 17 mansikkanäytettä Ruokaviraston analysoitavaksi. Tulokset eivät ole vielä valmistuneet.
Elintarviketarkastaja Tarja Pusa kertoo MTV Uutisille, että he ovat todella iloisia uudesta menetelmästä.
– Nyt kun laboratorioanalyysi on tullut mukaan kuvaan, se antaa meille ihan uuden työkalun tehdä näitä jäljitettävyystarkastuksia, hän kertoo.
Elintarvikkeiden jäljitettävyyden tarkastaminen on perustyötä, jota tehdään kaikenlaisille elintarvikkeille. Tarkoituksena on paitsi taata kuluttajan oikeus tietää, mitä hän ostaa, myös tarvittaessa jäljittää esimerkiksi ruokamyrkytysten aiheuttajia.
Lue myös: Suomen vanhimman mansikkatilan omistajalta synkkä arvio: "Se on niin oikukasta touhua"
Laboratoriotutkimuksista vahvempaa näyttöä
Tavanomaisesti jäljitettävyyttä ja alkuperämaata selvitetään tarkastelemalla myyntikylttejä ja -pakkauksia sekä erilaisten jäljitettävyysasiakirjoja, kuten mansikoiden ostosta kertovia kuitteja ja papereita.
Näihin verrattuna laboratoriotutkimus tarjoaa paljon vahvempaa näyttöä tarkastusten tueksi.
– Tarkastustyötä tekevänä valvojana olen tosi iloinen, että tällainen menetelmä on olemassa ja sitä voi käyttää jatkossakin tarkastusten tueksi. Asiakirjojen perusteella tarkastaminen ei välttämättä aina kerro kaikkea, Pusa kuvailee.
Esimerkiksi kyltin tai kuitin voi väärentää, mutta laboratoriotulos on näyttönä vastaansanomattomampi.
– Tämä on sellaista, mikä on todennettavissa tieteellisin keinoin, hän sanoo.
Jos mansikkaa koskevissa laboratoriotuloksissa havaitaan jotain epäilyttävää, aloitetaan selvitykset siitä, mistä asia voi johtua.
Tarvittaessa viranomainen voi pyrkiä tilanteen parantamiseen ohjauksella ja neuvonnalla, kehotuksilla tai jopa määräyksin ja kielloin.
Jos havaitaan lainvastaisuuksia, voidaan tarvittaessa tehdä jopa tutkintapyyntö poliisille.
Lue myös: Mansikka-Matti ei ole koskaan kokenut tällaista torikesää – norjalaisetkin ihmettelevät kallista mansikkaa
Menetelmässä tutkitaan veden eroja
Ruokaviraston tutkimusmenetelmä perustuu mansikan sisältämän veden analysointiin. Menetelmässä selvitetään veden sisältämien vedyn ja hapen stabiilien isotooppien suhteita.
Mansikan kasvupaikka pystytään selvittämään stabiilien isotooppien avulla, sillä maantieteellisesti eri alueiden kasteluvesi on erilaista.
Tämä liittyy siihen, että eri puolilla maailmaa satavan veden isotooppikoostumus on erilainen. Koska kasteluvesi on pääsääntöisesti peräisin alueen sadevedestä, näkyy kasvupaikan sadeveden isotooppikoostumus mansikan sisältämässä vedessä.
Ruokaviraston on koonnut kotimaisen mansikan stabiilien isotooppien suhteista tietokannan. Vertaamalla mansikkanäytteen tulosta tietokantaan voidaan arvioida, onko mansikka Suomesta.
Ulkomaisen mansikan tarkempaa kotimaata ei Ruokavirasto pysty päättelemään, koska Ruokavirastolla ei ole muiden maiden mansikoista vastaavaa tietokantaa.
Teoriassa menetelmän avulla voisi kuitenkin tunnistaa, missä päin Suomea mansikka on kasvanut. Kyse olisi kuitenkin lähinnä laajemman maantieteellisen kasvatusalueen tunnistamisesta.
– Emme varmaan esimerkiksi Jyväskylää tai Kuopiota pysty erottamaan, menevät liian lähelle nämä kaksi kaupunkia toisiaan, Jokinen kertoo.
1:51
Mansikan pääsato jäi tänä vuonna pieneksi ja huonoksi. Videolla Suomen vanhimmalta mansikkatilalta kerrotaan, miksi mansikalle kävi huonosti.